Viimeinen vuosi

Pokerisivut.comin käyttäjien omat blogit

Re: Viimeinen vuosi

ViestiKirjoittaja yksinäinen_ravustaja » 13.04.2017 9:04

peeksa kirjoitti:
yksinäinen_ravustaja kirjoitti:Mielenkiintoinen enneuni kuitenkin siinä mielessä että seuraavat pysähdyspaikat on krokotiileja kuhiseva Kakadu (jossa porukkaa tulee välillä ihan tosiaan krokotiilien syömäksi) ja sitten Myanmar ja unessa nähdyn kaltaiset maisemat.


Onko tästä oikein tilastoja.

Floridassa puusta putoava kookospähkinä tappaa ihmisen useammin kuin Alligaattori. Keskimäärin noin 5 hyökkäystä ihmistä kohtaan vuosittain ja kaikki eivät ole tappavia.


Kännykäl atm minigolf/baari/pingismestas, Farseer-holeen kusi hyvä johtoasema.

Obv kookospähkinät on max vaarallisia, ne tappaa enemmän vuodessa ku tyyliin mikään myrkyllinen eläin, hai, krokotiili tms. Oon kans ollu Evergladesissa ja alligaattorithan on tosi lauhkeita / pelkää ihmistä, niiden läheisyydes pysty hyvin makoilee eikä ottanu askeltakaan ihmistä päin. Kuulin kans et sielhän ei oo alligaattorit ees ravintoketjun huipulla enää vaan pythonit pistelee niitä poskeensa. Niihin perus chihuahua-levelin matelijoihin verrattuna saltwater alligatorit on ihan petoja kyllä, oletan et "saltwater alligator attack Kakadu" tuo jotain tuloksia googlel, en jaksa kännykäl alkaa säätää. Obv nyt tyyliin 1/10000000 silti ja todennäköisemmin kuolee siitä että osuu itseään shampanjapullon korkilla päähän. Mut jos nyt jossain first worldissa tuut krokotiilin syömäksi niin Kakadu lienee ~todennäköisin, joten Jermakin kannattanee vähän varoa kuitenkin.
Clear eyes, full hearts, can't lose
yksinäinen_ravustaja
 
Käyttäjän avatar
Viestit: 986
Paikkakunta: MTTs
Liittynyt:
13.04.2013 1:14

Re: Viimeinen vuosi

ViestiKirjoittaja yksinäinen_ravustaja » 13.04.2017 9:09

IMG_7814.JPG


Farseer-rata, piti chipata pallo sisään tuolin keskellä olevaan reikään. Oli reikä nro 17, olin 2 lyöntiä edellä ja tohon Jermakki veti holarin ja itse perus6. Paskamyrsky

IMG_7816.JPG


Floridan kesygatorit, tota ois voinut varmaan vaikka silitellä. Kuva ~2012
Clear eyes, full hearts, can't lose
yksinäinen_ravustaja
 
Käyttäjän avatar
Viestit: 986
Paikkakunta: MTTs
Liittynyt:
13.04.2013 1:14

Re: Viimeinen vuosi

ViestiKirjoittaja yksinäinen_ravustaja » 14.04.2017 12:14

Pitkäperjantai


Eilen tosiaan miedot nollaukset ja jäähyväistumut ennen Brisbanen jättämistä taakse. Käsittämättömästi jokainen baari koko maassa sulki eilen klo 00:00 koska eihän pitkäperjantaina nyt ole soveliasta tarjoilla alkoholia. Kuten todettua, täällä on kyllä kymmenessä vuodessa tehty totaalinen täyskäännös alkoholilakien suhteen. 10 vuotta sitten kaikki oli auki aamukahdeksaan, mitään valvontaa ei suunnilleen ollut ja jengi paukutti toisiaan kännissä aamuyöllä turpaan enemmän kuin keskivertosnägärin edustalla Suomessa. Sopiva line olisi varmastikin jossain näiden kahden ääripään välimaastossa. Anyway, pitkäperjantaianniskelun synkkyys selvisi eilen vasta muutaman tunnin aloittelutinojen jälkeen, ja vaihtoehtojen puutteessa päätimme suunnata illan päätteeksi korealaiseen arcade-halliin. Tavoitteena oli ratkaista ilmakiekon Brisbanen mestaruus, mutta koordinaatio laitamyötäisessä oli odotetun hankalaa ja pelin taso ei päätä huimannut. Etenkään kun pelissä oli pieni lisävariaatio jota emme osanneet odottaa; jossain kohtaa ottelua laite sylkäisi randomilla pelikentälle noin sata pienempää ilmakiekkoa joiden sutimisesta ilmeisesti sai myös jotain pisteitä. Oli ihan hauskaa väistellä / tykitellä kymmentä kiekkoa samaan aikaan, pistelaskusta ei mitään käsitystä mutta taiston tauottua olin masiinan mukaan voittanut 200 pisteellä. Tätä ennen suurimmalla marginaalilla voittamani ilmakiekko-ottelu on ollut luokkaa 10-5 joten kämppis on ainakin tilastojen valossa ko. lajissa melkoinen paisti. (Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että itse hävisin kännipingiksen, golf meni lopulta tasan kun sain kurottua takamatkan kiinni viimeisellä, gloryhole-nimisellä radalla jossa päätösreikä oli wc-istuimen sisällä.)

gloryhole.jpg
Jos käytte Brisbanessa, Holey Moley-minigolfbaarille todella vahva suositus huolimatta rigatusta Game Of Thrones-radasta.


Tänään olen lähinnä fleguillut darrassa ja miettinyt elämääni. Tämän blogin pääasiallinen tarkoitus oli dokumentoida viimeinen vuosi pokerin parissa, sillä varauksella että jos pelit lähtevät kulkemaan saatan jatkaa pidempään. En oikeastaan ajatellut edes optiota toiseen suuntaan, eli että lopettaisin jopa kesken tämän vuoden. Koko homman pointti oli lähinnä se, etten halua enää jumittaa paikallani ja jatkaa samalla kaavalla kuin tähänkin asti. Vuosi 2016 ja etenkin sen toinen puolisko oli kuitenkin tuloksellisesti jo aivan fiasko, ja kahden peräkkäisen surkean vuoden jälkeen pitäisi olla jo aika helppo tehdä päätös lopettamisesta, näyttivät ev-graafit sitten mitä tahansa. Tavallaan jätin homman myös pokerijumalien käsiin; jos menee perseelleen voin lopettaa, jos alan crushaamaan niin mikäs siinä jatkaessa. Molemmissa lopputulemissa oli hyvät puolensa.

Ainoa asia, mitä en millään nähnyt tapahtuvaksi on se, että voisin runnata vielä huonommin kuin tähän asti. Ennen viime vuoden heinä/elokuuta olin onnistunut ylipäätään samaan aikaiseksi tasan yhden tappiollisen viikon edellisestä 50:stä ja kommentoinkin semimulkusti jonkun ketjussa, että jos häviät kahtena kuukautena peräkkäin pelissä on pakko olla jotain vikaa. Sitten alkoi jytisemään pelkkää infernoa tännekin päin ja vähän tuntuu että näillä runeilla ei olisi edes fiilismies saanut megojen tulosta aikaiseksi. Mutta kolikolla on myös kääntöpuolensa; kun ei saa mitään tulosta aikaan 10 kuukauteen yhtälössä on pakosti joku pielessä. Vaikka pelistäni ei mitään kovin mainittavia leakkeja löydy minkään valtakunnan HEM-tutkiskeluilla tai replayer-analyyseillä (olen näyttänyt käsihistorioitani aika monelle highroller-kaverille ja kaikkien kommentit ovat oleet luokkaa "wtf sun pitäisi pelata paljon isompaa kuin microturnauksia"), se ei silti välttämättä tarkoita että kokonaiskuva olisi hallussa. Muutamien päivien itsetutkiskelulla olen päässyt jo suht hyvin jyvälle siitä, missä itselläni on kiikastanut ja kiikastaa edelleen.

Yksi aika jännä asia, mikä persoonassani on muuttunut viime vuosina aivan totaalisesti on haluttomuus gamblata. Kasvoin uhkapelien parissa ja 14-vuotias ravustaja oli sitä mieltä että mikään ei ole niin siistiä kuin gamblaaminen vaikka koko liferollilla. Viime vuosina olen jo järjestään kieltäytynyt kaikenlaisista ravintolalaskuistakin flippaamisesta. Tykkään edelleen laittaa pienen jännäysbetsin urheilutapahtumaan jota olen menossa katsomaan ja kaikki biljardimatsit ja vastaavat ovat hauskempia kun panoksena on jotain pientä (tyyliin tuoppi). Mutta vähänkään merkityksellisistä rahoista gamblaaminen aiheuttaa nykyään pelkästään negatiivisia tunteita. Olin ennen kunnon adrenaline junkie ja mitä isommat panokset pelissä oli, sitä siistimpää sen katsominen oli. Nykyään positiivisia kicksejä ei vain enää saa ja häviäminen tuntuu hirveältä. Oletan, että tältä tuntuu pitkän linjan nisteistä jotka ovat pelanneet jonkun huumausaineen läpi. Ei vain potki enää, mutta laskut tuntuvat vieläkin paskemmalta. Vertailukohteeksi kun Hollanti ei biitannut Espanjaa 2010 futiksen MM-finaalissa swingini oli luokkaa kymmeniä kiloja. Nyt en muista milloin olisin lyönyt edes kolmenumeroista betsiä mihinkään, tai itse asiassa muistan - viime vuoden Euroviisut. Vaikka gamblayshalukkuus toki korreloi myös rollin koon kanssa, niin sanoisin että riskinsietokykyni on kyllä viime vuosina madaltunut selkeästi jyrkemmässä kulmassa kuin rollit ovat pienentyneet.

Niin käsittämättömältä kuin se kuulostaakin, huomaan itsessäni jatkuvasti kasvavaa halukkuutta stabiiliuteen ja swingien välttelemiseen monellakin elämän osa-alueella. Ja minä olen sentään ihminen, joka suorastaan kammoaa yhteen paikkaan jumittumista joka tavalla parisuhteista asumisjärjestelyihin. Tähän asti kaikenlaiset vaarasta muistuttavat kyltit ovat olleet pikemminkin kutsu kuin kielto, ja ajatuskin elämän suunnittelemisesta edes puolta vuotta eteenpäin on saanut niskavillat pystyyn. Muistan kun 2013 allekirjoitin vuokrasopimuksen, jossa lupauduin asumaan samassa asunnossa vuoden ja olin aivan hajalla tästä sitoutumisen asteesta. Nykyään taas olen huomannut jopa kaipaavani asioita kuten kuukausipalkka ja jonkinlainen suht kasassa oleva elämän kokonaispaketti. Samoin aiemmin tykkäsin lähes obsessiivisuuteen asti pelaamisesta ja olin aivan valmis painelemaan nappeja vaikka 18h päivässä. Opiskelu sen sijaan tuntui lähinnä välttämättömältä pahalta. Nykyään taas saan älyttömästi kicksejä käsien pyörittelemisestä pelien ulkopuolella, videoiden tekemisestä, coachaamisesta ja ylipäätään pokeripulmien ratkaisemisesta. Itse pelaaminen taas tuntuu monesti jopa vastenmieliseltä ja softia avatessa olo ei ole varovaisen toiveikas vaan melkein ahdistunut. Liian iso siivu rollista joka päivä pelissä sekä pitkittynyt downswing on johtanut siihen, että olen ihan tosissaan aika monesti ensimmäisiä turnauksia regatessa ajatellut että kunpa ei tarvitsisi tänään pelata.

Lyhyesti sanottuna en enää omaa oikein mitään halua elää jatkuvaa paikasta toiseen reissaajan elämää ja pelata rahasta työkseni ilman edes jossain määrin vakaita tuloja. Pienten turnausten *pitäisi* sitä olla, mutta edelliset muutama tuhat peliä ovat kohdallani näyttäneet sen että kyllä niistäkin voi olla voittamatta. Matkustaa toki haluan edelleen ja ysistä viiteen on edelleen kammottava ajatus, mutta olisin aivan valmis luopumaan tietyistä asioista joihin olen tottunut ja siivusta (teoreettisista) pokerituloistani vaihdossa stressittömämpään ja stabiilimpaan elämään. Koska vaikka olen varmasti elänyt viime vuodet monen näkökulmasta jotain unelmien elämäntyyliä (vierailtuja maita melkein 70, olen asunut kuukausikaupalla monissa maailman upeimmista kaupungeista, tehnyt pelkästään töitä joista olen nauttinut suunnattomasti ja ollut oma pomoni, ja tehnyt ylipäätään ihan mitä huvittaa ilman pomoa tai tilivelvollisuutta juuri kenellekään), niin kääntöpuoli tässä kaikessa on ollut järjetön stressi. En yhtään ihmettele, että terveyteni on reistaillut niin paljon huomioiden että olen ollut stressistä aivan kokovartalonipussa jo vuosikausia. Etenkin viimeiset pari vuotta on ollut tässä suhteessa aivan karmivaa aikaa, ja en tiedä miten kauan kehoni edes kestäisi enää tätä menoa. Käytännössä ainoa tapa vähentää stressiä on stabiloida elämäntilannetta. Tätä olen tässä jo jonkun aikaa yrittänytkin tehdä, mutta tuloksena on ollut rotkoa peleihin (tässä kohtaa voidaan kyllä jo syyttää runejakin), joka on taas johtanut edelleen kasvavaan stressiin ja turhautumiseen. Aika pitkään on jo tuntunut, etten kestä enää yhtään kuukautta 24/7 stressaamista tuloksistani tai ennen kaikkea niiden puutteesta. Ja kun paine saada tuloksia suht nopeasti on valtava, niitä ei tietenkään tule kuten kaikki pokeria joskus pelanneet tietävät. Tulokset syntyvät stressittömässä tilassa, eikä niitä voi pakottaa. Pokerin suola on runnata välillä kuumasti ja välillä huonosti, ja monesti uran määrittävä tekijä onkin se, miten reagoi silloin kun kohtaa kaikkein suurimmat vastoinkäymiset. Jos psyyke ei enää kestä lajin nurjaa puolta, aika vaikea siinä on pärjätä. Turnauksissa tämä näkyy itselläni varmasti ennen kaikkea siinä, että nittailen vähän liikaa tietyissä spoteissa enkä uskalla mennä ns. vaistoilla. Kun ei suunnilleen näe softan finaalipöytäteemaa viikkokausiin ja sitten vihdoin pääsee pitkälle jossain semiolennaisessa, ei yhtäkkiä uskallakaan hypätä pelikirjan ulkopuolelle vaan toteaa itselleen että "en mä mitenkään voi tehdä näin härskiä lineä nyt kun vihdoin olen päässyt hyvään spottiin tärkeässä turnauksessa, täytyy vaan pelata mahdollisimman solidisti/GTO ja olla tötöilemättä". Ja vaikka olenkin ihan kilpailukykyinen noin kaikessa turnauspokeriin liittyvässä ja peruspelikirja lienee itsessäänkin voitollinen, niillä kriittisillä hetkillä peliin astuvilla vaistoilla ne rollit on tehty (ja ylläpidetty).

Mutta vaikka pokeri onkin viime aikoina tuntunut lähes vastenmieliseltä, vastapainoksi jo muutama päivä poissa peleistä on saanut kaipaamaan grindaamista. Juuri nyt melkein harmittaa, etten voi avata softia pariin viikkoon. Tekisi tajuttomasti mieli vähän naputella turnauksia (en siis voi, myytiin näytöt tänään), ja syyhyttää myös vähän leikkiä Piosolverilla ja analysoida käsiä. Kaikesta huolimatta rakastan edelleen pokeria, eikä se palo lajiin siinä mielessä ole mihinkään sammunut. Mutta yhtä lailla tiedän, että jos laittaisin pelit käyntiin nyt olisin viimeistään parin-kolmen session päästä taas stressistä hermoraunio ja taas näiden samojen ajatusten äärellä. En yksinkertaisesti enää usko, että tämä on kierre jota pystyn ratkaisemaan ja katkaisemaan ilman että runnaan kuin jumala niin kauan, etten edes muista mitä tappiopäivä tarkoittaa. Ja sen kortin varaan ei luonnollisesti voi asettaa mitään.

Lyhyesti sanottuna en nähdäkseni yksinkertaisesti omaa tarpeeksi hyvää kokonaistilannetta että saisin mitattua itsestäni ulos kaiken potentiaalin. Pidän käytännössä täysin varmana, että vaikka pelaisin aivan tasan samoja pelejä, voittaisin selkeähkösti enemmän jos tililleni tipahtaisi ensin jostain vaikka 100k ja rahasta ei siten tarvitsisi stressata. Kokonaistilanteen hallinnassa se ongelma on, eikä sitä korjata ajelemalla lisää Piosolver-analyysejä tai fiksaamalla puskurangeja. Ja juuri siksi en aio odottaa edes vuoden loppuun muutosten tekemisen kanssa vaan niiden aika on nyt. Vaihtoehtoja on muutamia, ja mitään akuuttia kiirettä päättää loppuelämän suunnitelmista ei ole (en vieläkään tiedä edes missä aion asua tulevana kesänä, että jos nyt vaikka siitä lähtisi liikkeelle). Mutta ainakin sen verran ajatukset ovat kirkastuneet, että aion pyrkiä nyt määrätietoisesti järjestämään elämässäni kaiken stabiilius/stressittömyys edellä. Ei se toki sitä tarkoita, että otan asuntolainan ja muutan loppuelämäkseni kivaan yksiöön Töölöön ja menen Siwan kassalle töihin. Mutta aion tehdä lyhyen ja keskipitkän tähtäimen suunnitelmia, organisoida raha-asiani vähän järkevämmin ja yrittää saada minimoitua sekä kuluja että paikasta toiseen suhaamista. Viime kesänä esimerkiksi asuin ulkomuistista yhteensä 7 eri asunnossa neljän kuukauden aikana, omassa kotikaupungissani. Noistakin yksi pätkä kesti kuitenkin melkein 2 kuukautta, eli pahimmillaan purin ja pakkasin laukkuja kerran viikossa. Mihinkään asuntoon ei ehtinyt oikein tottua kun pitikin jo lähteä eteenpäin ja kaikki tuollainen tuo kuitenkin elämään rauhattomuutta. Nuorempana sitä reissasi läppärin kanssa turnauksesta toiseen eikä ollut mitään ongelmaa laittaa grindit käyntiin hotellissa, mutta nykyään koen jotenkin tarvitsevani vähän enemmän tasaisuutta myös tässä mielessä. (Btw jos joku lukee tätä ja haluaisi alivuokrata asuntonsa Helsingistä kesäksi / 1kk+ ajaksi jossain kohtaa välillä toukokuu-syyskuu koppaisin mielelläni, hinnoista päästään varmasti sopuun. Referenssejä vastaavista järjestelyistä löytyy melkoinen nivaska, en usko että Suomesta vuokraisäntää löytyy jolla olisi musta huonoa sanottavaa.)

Pokerin suhteen vaihtoehdot ovat vähän rajatummat, mutta niitä kuitenkin on ja tiettyjä keskusteluja on käyty. En ala niitä nyt tässä kuitenkaan avaamaan tässä sen enempää. On edelleen aivan mahdollista, että pokerit olivat yksinkertaisesti tässä, koska yhden yhtä stressi-infernokuukautta en aio jaksaa enää takoa. Mutta tietyillä uudelleenjärjestelyillä pidän ihan mahdollisena, että pelit jatkuvat. Aion päättää asian seuraavan pariviikkoisen aikana, joka menee jossain päin Aasiaa suhatessa (huomenna ensin Darwiniin ja Kakaduun kiertelemään). Ainoa hyvä puoli tässä kaikessa on se, että jos oikeasti hommaan normiduunin niin ainakin se kaiken tämän jälkeen tuntuu monella tapaa jopa kivalta. Työkaverit, palkallinen vuosiloma, työterveyshuolto, vakaat tulot. Vaikka pokeriuralta ei olisi tarttunut juurikaan rikkauksia rahan muodossa, niin ainakin jotain konkreettista olen saanut aikaan siinä muodossa että olen sivussa ikään kuin kouluttautunut aika hyvän ja laajan cv:n omaavaksi kirjoittajaksi. Vaikka en mitään kouluja olekaan käynyt, ansioluettelo alkaa olla sen verran laaja alkaen kaksikielisyydestä, 20+ lehdestä jossa olen tullut julkaistuksi, monesta kansainvälisestä työnantajasta sekä tietysti omasta kirjasta, että uskon voivani työllistyä suht helposti ja kirjoitusalalla taivas on kattona unelmien suhteen. Monen nuoren vanhemmat ovat varmasti olleet huolissaan, kun jälkikasvu on hakeutunut pokerin pariin juurikin siksi, että ovat pelänneet tämän hankkivan aukon cv:hen ja jättävän koulut kesken. Minulla taas kävi kyllä ihan päinvastoin, pokerin aloittaessani en ollut valmistunut edes lukiosta, ja nyt olen suhteellisen laajan rangen mediasisällöntuottaja, kirjailija, toimittaja ja kääntäjä. Periaatteessa yliopistotien sijaan kouluttauduin siis lapsuuden unelma-ammattiini pelaamalla korttia.

Käytännössä vaihtoehdot ovat suunnilleen nämä:

-Pokerin jatkaminen kokopäiväisesti (vaatii järjestelyjä)
-Pokerin jatkaminen sivutoimisesti (huomioiden että teen tällä hetkellä jo freelance-töitä ~15h kuussa, voisin teoriassa yrittää myös vain lisätä niitä, mutten ihan usko että saan pelkästään niillä kuitattua kuukausittaisia menojani. Jos saisin, koppaisin varmaan instana vaihtoehdon jossa pelaan puolipäiväisesti freelancaten samalla. Tämä vaihtoehto on kuitenkin mielestäni todella tutkimisen arvoinen)
-Kokopäiväduunin hankkiminen ja pokerin lopettaminen (oravanpyörä itsessään ei houkuttele, mutta kuten todettua hyviä puoliakin on eikä olisi aivan katastrofi kuitenkaan)

Parin viikon sisään aion siis tehdä päätökset. Varmaa on, että iso muutos tähänastiseen joka tapauksessa tulee enkä aio enää ajelehtia stressaantuneena toivoen että jossain vaiheessa alkaa runnaamaan ilman vähän paksummasta köydestä punottua turvaverkkoa. Tämän hetken fiilis on sellainen, että tekisi mieli tarttua härkää sarvista ja alkaa tekemään töitä (tavalla tai toisella) NYT eikä lomailla sekuntiakaan. Mutta tässä on nyt sen verran iso muuvi kuitenkin kyseessä, että pieni harkinta- ja stressinpoistoaikalisä lienee ihan omiaan. Siinä vaiheessa kun pyörät osuvat kiitorataan Helsinki-Vantaalla, omaan toivottavasti jo aika hyvän kuvan siitä mitä aion tehdä. Ostan paluulennon kohta, voi hyvin olla että löydän takaisin jo huhtikuun puolella. Kuukautta aiottua aiemmin siis, ja termi "maitojuna" on valitettavasti tilanteeseen erittäin hyvin osuva. Mutta ei sen kyydissä nyt ihan karmivaa ole olla, jotenkin olo on jo nyt helpottuneempi ihan vain siksi että tiedän että tällaisenaan touhu ei enää tule jatkumaan.
Clear eyes, full hearts, can't lose
yksinäinen_ravustaja
 
Käyttäjän avatar
Viestit: 986
Paikkakunta: MTTs
Liittynyt:
13.04.2013 1:14

Re: Viimeinen vuosi

ViestiKirjoittaja IIIRefuse » 14.04.2017 15:28

yksinäinen_ravustaja kirjoitti:Kuukautta aiottua aiemmin siis, ja termi "maitojuna" on valitettavasti tilanteeseen erittäin hyvin osuva. Mutta ei sen kyydissä nyt ihan karmivaa ole olla, jotenkin olo on jo nyt helpottuneempi ihan vain siksi että tiedän että tällaisenaan touhu ei enää tule jatkumaan.


Ei todellakaan ole karmivaa vaikka vaunuun astuessa todellisuus saattaakin tuntua melko paskalta. Ainakin omalla kohdalla kyseinen "maitojuna" pakotti miettimään asioita uudelleen, uudelta kantilta ja uusin silmin. Riippumatta siitä jatkuuko sama ralli kortin parissa vai oravanpyörässä niin hetkellinen nollaus tms. tekee varmasti hyvää ja jos valittu polku tuntuu paskalta niin aina voi palata takaisin.

t: ~2v oravanpyörässä ja paluu takas grindeihin... eikä hyvin o lähtenyt täälläkään :lol:

Terassille kun pääset takasin pohjolaan _b
BLOG: viewtopic.php?f=46&t=15868&start=375#p369010
"reppaa misclick-reppauksen reppausta, perus neloslevelin metagame-konsepti" @ Vanhaomena
IIIRefuse
 
Viestit: 1470
Paikkakunta: Hämeenlinna
Liittynyt:
31.08.2009 10:47

Re: Viimeinen vuosi

ViestiKirjoittaja Kaptah » 14.04.2017 17:17

Jopa on pohdiskelu huipussaan. Aikasi ylianalysoituasi otat silti steikin.
Kaptah
 
Käyttäjän avatar
Viestit: 85
Liittynyt:
20.07.2007 7:51

Re: Viimeinen vuosi

ViestiKirjoittaja Farseer » 14.04.2017 17:39

Vähitellen leipätöihin ja steikillä 50 abilla 4-tablausta parhaat la- ja su-pelit esmes ihan validi plan. Kaikki toki twitchissa, runit paranee kun striimaa \:D/
Farseer
 
Käyttäjän avatar
Viestit: 3270
Paikkakunta: Helsinki
Liittynyt:
07.04.2006 12:50

Re: Viimeinen vuosi

ViestiKirjoittaja danyfilth » 15.04.2017 3:51

Maitojuna ei ole se termi mikä sinun mahdollisessa paluussa on kyse.
Olet elänyt vuosia sellaista elämää mitä 90% Suomalaisista haluaisi kokea edes hetken!
danyfilth
 
Viestit: 66
Liittynyt:
15.06.2006 18:31

Re: Viimeinen vuosi

ViestiKirjoittaja yksinäinen_ravustaja » 15.04.2017 8:57

IIIRefuse kirjoitti:
Terassille kun pääset takasin pohjolaan _b


Ehdottomasti! Ostin 29.4. paluulennon, suoraan vappumoodiin siis. Hölmöstä luonteestaan huolimatta tai kenties juuri siitä johtuen vappu on ollut aina suosikkijuhlani, joten ihan hyvä ajoitus kotiinpaluulle.

Darwiniin asti selvitty. 4 tuntia kesti lento Brisbanesta tänne, eikä lennetty kuin itärannikon puolivälistä pohjoiseen. Pientä hämmennystä myös siitä, että Pohjoisterritoriolla on oma aikavyöhykkeensä jossa kelloja siirretään 30 minuuttia Brisbanesta. Ollaan nyt siis Suomea 6,5 tuntia edellä. En äkkiseltään muista aiemmin törmänneeni tällaiseen puolen tunnin vyöhykkeeseen, joskin Intiassa ainakin taitaa olla sama (?).

darwin1.jpg


darwin2.jpg


Täällä on lievästi sanottuna kuuma. Vegas kesäkuussa vie kyllä tästäkin voiton, mutta sitä lukuunottamatta en äkkiseltään keksi missä olisi tullut vastaan tiukempaa porotusta. Täällä onkin suositus että jokaista ulkona liikkuen vietettyä tuntia kohden pitäisi juoda litra vettä. Ja ylipäätään 8-12 litraa päivässä vaikkei tekisi mitään. Huomioiden että ollaan huomenna lähdössä suhaamaan nelivedolla kolmeksi päiväksi satojen kilometrien päähän sivistyksestä mobiiliverkkojen kantamattomiin lienee melko järkevä muuvi ostaa tyyliin 40 litraa vettä jo lähtiessä.

Kakadu vaikuttaa kyllä aivan huikealta paikalta, lennettiin suoraan sen yli ja vähän maisemia näkyikin jo. Puisto on siis Australian suurin luonnonpuisto, kooltaan 20 000 neliökilometriä. Vertailuksi mainittakoon että Slovenian valtio on tasan samankokoinen. Kakadussa vierailee kuitenkin vain murto-osa Australiaan matkaavista turisteista johtuen sen sijainnista (5h lento Sydneystä, 6h Melbournesta Darwiniin ja siitä muutama tunti autolla, 4WD pakollinen jos jotain haluaa nähdä). Lisäksi ilmasto on niin uskomattoman trooppinen että ymmärrän hyvin ettei tänne ihan kuka tahansa eksy. Darwin/Kakadu on tosin kuulemma myrskybongareiden ja auringonlaskufanaatikkojen suosiossa, kumpienkin pitäisi olla täällä aivan planeetan kärkeä. Ensimmäisen auringonlaskun näen tunnin päästä, myrskystä ei toistaiseksi tietoakaan.

Luultavasti aika siistit kolme päivää tiedossa, odotukset ovat jopa kovat. Kaikenlaisia eläimiäkin pitäisi olla bongattavissa, krokotiilien lisäksi ainakin vesipuhvelit lienevät aika hauska näky. Niitä juoksentelee tuolla ympäriinsä tuhansittain.

Palaan astialle jahka olen seuraavan kerran netin äärellä eli oletettavasti noin keskiviikkona. Silloin olenkin jo Singaporessa.
Clear eyes, full hearts, can't lose
yksinäinen_ravustaja
 
Käyttäjän avatar
Viestit: 986
Paikkakunta: MTTs
Liittynyt:
13.04.2013 1:14

Re: Viimeinen vuosi

ViestiKirjoittaja mrmoon » 16.04.2017 20:42

Jos alivuokrakämppää Stadista oot kesälle etsimässä, niin kannattaa surffata yliopiston marketplace tms läpi, sieltä niitä löytyy enemmän kuin tarpeeksi, kun opiskelijat lähtee kesäksi takas maalle.

https://marketplace.helsinki.fi/fi?transaction_type=annetaan-vuokralle tossa toi linkki.
-MrMoon-
mrmoon
 
Viestit: 34
Paikkakunta: Porvoo
Liittynyt:
11.12.2005 16:18

Re: Viimeinen vuosi

ViestiKirjoittaja yksinäinen_ravustaja » 19.04.2017 16:59

Kakadusta selvitty hengissä. 2000km ajosetti kolmeen päivään, parin tunnin yöunet ja 4,5h lento tänne Singaporeen saivat kuitenkin sen verran nivaskaan etten millään jaksa kirjoittaa raporttia vielä tänään. Oli kyllä aivan älytön paikka ja matkakokemuksena varmaankin jaetusti paras ikinä Kirgisian vuoristorundin ohella. Vieläkin ihan täpinöissä vaikka tässä on vaihdettu jo mannertakin.

Kerron nyt kuitenkin yhden hauskan jutun ennen kuin siirryn pitkille yöunille. Vuokrattiin siis nelivetomaasturi ja paineltiin sillä ympäri puistoa varsin paljon myös pimeässä dingoja etsimässä ja muuten paikasta toiseen liikkumassa. Kakadussa oli niin käsittämätön määrä erilaisia isoja hyönteisiä että tietä yöllä painaessa 5 sekunnin välein kuului kops, kops, kops jonkun liiskaannuttua siihen. Tuulilasia sai pestä vähän väliä ja kunnolla sitä ei saanut puhtaaksi millään, auton etuosa muistutti jo ekan illan jälkeen lähinnä joukkomurhan tapahtumapaikkaa.

Anyway oltiin yötä eilen vielä Darwinissa ennen aamulentoa tänne Singaporeen ja jätettiin auto hotellin pihaan parkkiin. Aivan parkkipaikan vieressä oli runsaasti kasvustoa eikä ajateltu että sieltä voisi mahdollisesti mönkiä auton kimppuun örkkejä jotka olisivat kiinnostuneita tarjoilemastamme noin 5000 hyönteisenraadon seisovasta pöydästä. Väärin ajateltu. Erittäin lyhyiden yöuniemme aikana auto oli vuorautunut konepellistä kattoon ja sivupeileihin valkoisilla termiitin kokoisilla muurahaisilla jotka söivät suihinsa niitä hyönteisenraatoja. Eivät pudonneet autosta mihinkään edes 120km/h vauhdissa matkalla kentälle ja matka olikin varsin kuumottava kun tuntui että niitä on auton sisälläkin.

Nyt odotamme jännityksellä millaisen siivousmaksun Budget laskuttaa. Voi olla että ihan pienellä ei selviä huomioiden että auton värikin on jo paikoin muuttunut punaisesta muurahaisenvalkoisen ja raadonruskean risteytykseksi.

murkut1.jpg


murkut2.jpg


Singaporessa jaksoi käydä tekemässä pari pientä kävelyä muttei sen kummempaa. Olen tosin ollut täällä jotain 5 kertaa aiemminkin joten sinänsä mitään hirveän olennaista ei liene näkemättä. Auringonlasku yhdistettynä naapurista eli Malesiasta kantautuvaan savustukseen (roskien polttaminen) sai koko taivaan liekehtimään sen verran dantekkaasti että lienee hyvä hetki vetäistä verhot kiinni kiintiö-Singapore Slingin jälkeen ja kiriä kiinni univelat. Huomenna matka jatkuu taas uudelle aikavyöhykkeelle, mutta palaan siihenkin myöhemmin. Juuri nyt ei pysty tekemään muuta kuin simahtamaan. Aiemmat yöt menivät aboriginaaliomisteisessa lodgessa jonka jaoin liskojen ja sammakoiden kanssa joten perseeni alla oleva 3,5 tähden hotellin perussänky tuntuu kuin höyhenkeon päällä nukkuisi.

singapore2.jpg

PS. Kiitti mrmoon, näyttää hyvältä. Voi olla että napsui jo kesäkämppä tätä kautta, eli mahdollisesti/toivottavasti ei edes tarvetta enää :)
Clear eyes, full hearts, can't lose
yksinäinen_ravustaja
 
Käyttäjän avatar
Viestit: 986
Paikkakunta: MTTs
Liittynyt:
13.04.2013 1:14

Re: Viimeinen vuosi

ViestiKirjoittaja yksinäinen_ravustaja » 21.04.2017 7:09

Kakadu, osa 1


Singapore. 2009, 2010, 2011, 2013. Kliinisyys, purukumin maahantuonti kielletty. Krabi, Phi Phi. 2011. Onnellisuus. Bangkok, 2009. Pelitilit katki ensimmäisenä iltana. 2010, 2011. Rauhoittava kaoottisuus, helle, saasteet, kutittavat refleksologiajalkahieronnat. Lumpini Parkin varaanit ja Khao San Roadilta ostetut t-paidat jotka kutistuvat kaksi kokoa ensimmäisen pesun jälkeen. 2013, Soi Cowboyn sijaan boulderoimaan, pelitileillä niin paljon rahaa ettei voisi mennä katki vaikka yrittäisi. Silti pieni kutkutus degeneroitua pariksi päiväksi täydellisesti. Same same but different. Mistä lähtien pokerissa on ollut edes mahdollista hävitä? Ennen vanhaan vaikka menit täysin poikki, pelitilille ilmestyi viikkoa myöhemmin tonni tai pari rakebackia, joista pystyi sitten grindaamaan viikossa uudet rollit. Rahaa saattoi survoa ihan mihin tahansa ja elinkustannuksiin upottaa absurdeja summia, koska nettipokeri oli kuin vesiputous monsuunikauden jälkeen. Riippumatta montako saavia vettä kannat pois, voit täyttää sen uudestaan ja uudestaan. Vuosikymmentä myöhemmin El Niño ei vieläkään tyrehdyttänyt virtaa kokonaan. Saavin täyttämisessä pitää olla vähän tarkempi ja valikoivampi, mutta täyteen sen saa aina halutessaan. Vai saako?

Näen tien vieressä jo päivän viidennen vallabin (pienoiskenguru). Se on kuollut, aivan kuin neljä edellistäkin. Punainen Holden Trail Blazerimme ei ole vielä edes Kakadun kansallispuiston rajojen sisällä, mutta maisema on jo kuin toiselta planeetalta. Kolmemetrisiä termiittikekoja, suota, puroja, oranssia hiekkakiveä, hiljaista tyhjyyttä.

kakadu4.jpg


Satunnaisista vastaantulevista autoista voi päätellä, että olemme sentään matkalla kohti jotain, mutta samanaikaisesti iPhonen näytöltä yksi kerrallaan katoavat kenttäpalkit viestivät kilometri kilometriltä taakse jäävästä sivistyksestä. Kakadu National Park, Australian alkuperäiskansojen viimeisiä linnakkeita ja maailmankin mittakaavassa lähes ainutlaatuinen alue, josta löytyy luonnonihmeitä laidasta laitaan. 200 metriä korkeita vesiputouksia, asuttamatonta sademetsää, aavikkoa, tasankoa, suota, jokia, luonnonaltaita, 60 eri nisäkäslajia, sekä suolaisen että makean veden krokotiileja, kilpikonnia, dingoja. Paikka, jossa turisteja on kuollut viime vuosina niin nestehukkaan kuin krokotiilin kitaankin. Slovenian valtion kokoinen kaistale kansallispuistoa, jonka vulkaanista alkuperää olevat kivet ovat jopa 2500 miljoonaa vuotta vanhoja. Koko Pohjoisterritorion osavaltiossa elää enemmän krokotiilejä kuin ihmisiä, ja Kakadun sisällä suhdeluku on kymmeniä, jopa satoja krokotiileja jokaista ihmisasukasta kohden. Paikalliset ovat aboriginaalien jälkeläisiä, jotka ovat työllistyneet jollain alueen kolmesta vierasmajasta (virallinen termi on ”hotelli”, jota on kyllä käytetty melko liberaalisti) tai krokotiilioppaina. Aboriginaalit olivat paikalla jo 40 000 vuotta sitten, jolloin lähes koko Kakadu oli vielä osa valtamerta. Aboriginaalit elelivät korkealla kivitasangolla, metsästäen lintuja keihäillä ravinnokseen. Noilta ajoilta on perintönä tuhansia vuosia vanhoja kalliomaalauksia, jotka koristavat edelleen hiekkakivikallioita lähes muuttumattomina.

gorge7.jpg


maalaus2.jpg


Eihän tämän näin pitänyt mennä. Hyvät nousut Melbournessa, ja vihdoin takaisin reguksi edes 50 euron turnauksiin. Seikkailureissuja sinne tänne pitkin Tyynenmeren saaria, pistoisku Uuteen-Seelantiin, muutama live-turnaus, mainetta ja mammonaa. Toukokuun lopussa takaisin Suomeen ruskettuneena ja tietoisena siitä, että downswing on vihdoin taittunut. Ehkä takana loistava tulevaisuus, mutta edessä kuitenkin vähintään varmuus omista pelitaidoista ja tasaisesta tuotosta. Sen sijaan kutsuukin maitojuna, ja sekin kurvaa vain kolmen, ennestään tutun paikan kautta. Singapore, Krabi, Bangkok. Marina Bay Sandsin silhouetti pimenevää iltataivasta vasten, kolmen euron jalkahieronta, rommiämpäri ja rantabaari. Same same and not at all different.

Tavarat nopeasti huoneeseen, hätäinen lounas ja nokka kohti ensimmäistä pysähdyspaikkaa. Toinen luontopolku on suljettu (vaikka sadekausi on päättymäisillään, viime viikolla aluetta riepotellut sykloni on saanut puoli puistoa tulvimaan niin pahasti, että normaalisti kuivat alueetkin kuhisevat krokotiileja). Auton edestä suhahtaa parimetrinen ruskea käärme aivan määränpään edustalla. Herää kysymys, olisiko kannattanut varautua jollain kättä pidemmällä tai edes verkkareilla shortsien sijaan. No, ei auta. Pusikon läpi jyrkähköä rinnettä kohti ja jonkinlaista kuivunutta laavaa muistuttavaa rinnettä ylöspäin.

nourlangie3.jpg


Kuva

Näkymät korkealta rinteen reunalta vievät jalat alta. Missään ei ole ketään, ja hiljaisuuden rikkovat ainoastaan kymmenien kilometrien päässä alapuolellamme olevassa laaksossa lentelevät kakadut, joiden rääkyminen kaikuu välillä hiljentyen, välillä voimistuen.

Kuva

nourlangie6.jpg


Auringonlaskuun ei ole enää kauaa, joten on aika suunnata Yellow Wateriin ja vaihtaa kulkuneuvoa veneeseen. Krokotiilit, kuten muutkin eläimet, ovat kuumuudesta johtuen aktiivisimmillaan auringonlaskun aikaan. Vene löytyy 50 kilometrin päästä Cooindasta, samoin kuin aboriginaaliopas. Krokotiilit ilmestyvät vasta auringon ollessa jo puoliksi horisontin alapuolella, mutta suomaisemat ovat vaikuttavia ilman krokotiilejakin. Tänne ei olisi hiihtäjillä mitään asiaa tekemään kesäharjoittelua, sillä rämeikössä tuskin säilyisi hengissä viittätoista minuuttiakaan. Jos et päädy krokotiilin kitaan, viimeistään taipaani tai joku muu kymmenistä käärmelajeista hoitaa homman.

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva


Paluumatka sadan kilometrin päähän majapaikkaan taittuu säkkipimeässä. Vastaan tulee paitsi käsittämätön määrä tuulilasiin kopsahtelevia hyönteisiä, myös vähän isompia tuttavuuksia:

Kuva

Tämän kaverin kanssa tapahtuukin yksi sykähdyttävimmistä luontohetkistäni. Ajamme ensin täyttä vauhtia ohi, matkatoverini havaittua "jonkun ison kissaeläimen" (toim. huom: dingo ei ole kissaeläin) käännämme ympäri ja kurvaamme hiljaa kymmenen metrin päähän koirasudesta. Tähtitaivas loistaa kirkkaana, muita valonlähteitä ei missään olekaan kymmenien kilometrien säteellä. Dingo ei ole meistä moksiskaan, vaan ottaa jopa pari askelta lähemmäs uteliaan näköisenä. Me tuijotamme sitä, se meitä. Rullaan ikkunan varovasti alas ja yritän räppäistä kuvan iPhonellani. Sen jälkeen se tapahtuu. Dingo kääntää katseensa taivaalle ja alkaa ulvomaan. Kuin susi, kovaa ja korkealta. Ulvominen kaikuu ympäri laaksoa jylhästi. Dingot ovat laumaeläimiä, joten jossain lähettyvillä lienee tusina muutakin karvakorvaa. Onko ulina kutsuhuuto vai jotain muuta, sitä en tiedä. Mutta upealta se kuulostaa.

Pokeri. Takavuosina maailman siistein juttu. Tee kaikki väärin, ja ole silti stressittömämpi ja vapaampi kuin koskaan. Nykyään tee kaikki oikein. Vastuullisuus, pelivalinta, odotusarvo. Seurauksena pelkkää stressiä ja ahdistusta. Välillä softien avaaminenkin tuntuu pahalta. Kun pelatessaan joutuu miettimään muuta kuin pelistrategioita, se ei ole aina edes hauskaa. Haluanko enää olla uhkapeluri? En oikeastaan. Pokerinpelaaja? Mielelläni. Olen vain niin kyllästynyt olemaan stressaantunut, että olisin mieluummin jotain muuta ja stressivapaa kuin hermoraunio pokerinpelaaja. Etenkin, kun tuloksia ei tunnu millään tulevan. Miten muut sen tekevät? Onko ennakkotapauksia kaltaisistani vapaudenkaipuisista, kaksikymppisensä korttipelin parissa viettäneistä jotka vähän varttuneemmalla iällä kaipaavat jo stabiiliutta edes olemassa?

Jaan huoneen paitsi hyttysten, myös liskon ja sammakon kanssa. Heinäsirkkojen sirinä ja sammakoiden kurnutus luo niin rauhoittavan taustanauhan, että nukahdan iltayhdeksältä parissa minuutissa. Herään huoneen sisäpuolella olevan sammakon pomppimiseen lattian poikki. Lomps, lomps, lomps.

Kuva

Kirkkaanpunaisella maasturilla maailman ääriin, sitten täyskäännös ja häntä koipien välissä ruisleipää syömään. Pokeri. Odotusarvo. Aika on rahaa, raha on aikaa. Hiekanjyvät tiimalasista loppumassa. Jotain on tapahduttava, jonkun on muututtava. Ympäri voi kääntää vielä ehkä kerran, kaksi. Enemmän olisi jo itsepetosta. Elämänlangat ovat niin solmussa, että ensimmäistä kertaa eläessäni Laosin viidakoiden tai Filippiinien valashaiden sijaan valitsen tutun ja turvallisen. Singapore, Krabi, Bangkok. Ei velvoitteita, pelkkää lomaa, ei edes yhden yhtä nähtävyyttä mitä en olisi jo nähnyt. Matka Kanarialle syömään lihapullia mahtuu jo samaan todellisuuteen. Haluanko tätä? Kyllä ja ei. Luonteeltani seikkailija tulen kai olemaan lopun elämääni. Mutta ajatuskin uuden kohtaamisesta ahdistaa, kun vanhakaan ei ole reilassa. En omaa kotia tai edes virallista osoitetta missään. E-postilaatikon nurkkaan ei voi levittää matkalaukkuaan auki. Ei suunnitelmia, ei kahleita. Vapaus ei ole koskaan tuntunut näin tukahduttavalta. Kun turistibaari Krabilla tuntuu houkuttavammalta kuin Borneon sademetsät, jonkun täytyy olla pielessä. Ja silti päädyn ostamaan lennon juuri sinne. Polte saada asiat kuntoon mahdollisimman nopeasti on valtava, ja juuri nyt rauhoittuminen Krabilla uuden näkemisen sijaan tuntuu isommalta edistysaskeleelta kuin se onkaan. Silti se hävettää. Hävettää olla aikuinen, fiksu, mennä aivot eikä sydän edellä. Tähän mennessä kaikki elämäni hyvät ratkaisut ovat syntyneet vaistoilla eikä huolellisesti puntaroimalla. Aina, kun yritän rationalisoida asioita ja tehdä kaiken oikein, menee kauniisti vituiksi. Ehkä olen vain yksinkertaisesti tyhmä?


Käännän kylkeä ja jatkan unia. Olin ajatellut näkeväni unta alkuasukkaista ja luonnonpuiston eläimistä. Sen sijaan uniini tulee jostain syystä Peter Forsberg. Unessani Ruotsissa on noussut kohu siitä, että Forsberg onkin mahdollisesti saksalainen. Peterin isä, Kent Forsberg, on luvannut paljastaa totuuden suorassa tv-lähetyksessä. Jos Peter paljastuu saksalaiseksi, Ruotsilta ollaan viemässä olympiakultamitalia ja Suomi nousisi näin Torinon olympialaisten voittajaksi. Katson ohjelmaa. "Ja, jag är från Tyskland," Kent Forsberg sanoo. Yleisöstä kuuluu valtaisa kohahdus. "Peter också." Juontaja alkaa itkemään. Herään ennen kuin Teemu ja Saku saavat kultamitalit kaulaan. Kello ei ole vielä viittäkään, mutta paraatipaikoille pitää lähteä ennen auringonnousua nähdäkseen mahdollisimman paljon eläimiä.

Sammakko tuijottaa minua huoneen lattialla ja kurnuttaa hiljaa. Se näyttää vähän Kent Forsbergilta.
Clear eyes, full hearts, can't lose
yksinäinen_ravustaja
 
Käyttäjän avatar
Viestit: 986
Paikkakunta: MTTs
Liittynyt:
13.04.2013 1:14

Re: Viimeinen vuosi

ViestiKirjoittaja tpsjyraa » 21.04.2017 15:48

yksinäinen_ravustaja kirjoitti:Käännän kylkeä ja jatkan unia. Olin ajatellut näkeväni unta alkuasukkaista ja luonnonpuiston eläimistä. Sen sijaan uniini tulee jostain syystä Peter Forsberg. Unessani Ruotsissa on noussut kohu siitä, että Forsberg onkin mahdollisesti saksalainen. Peterin isä, Kent Forsberg, on luvannut paljastaa totuuden suorassa tv-lähetyksessä. Jos Peter paljastuu saksalaiseksi, Ruotsilta ollaan viemässä olympiakultamitalia ja Suomi nousisi näin Torinon olympialaisten voittajaksi. Katson ohjelmaa. "Ja, jag är från Tyskland," Kent Forsberg sanoo. Yleisöstä kuuluu valtaisa kohahdus. "Peter också." Juontaja alkaa itkemään. Herään ennen kuin Teemu ja Saku saavat kultamitalit kaulaan.

Kuva Kuva
tpsjyraa
 
Käyttäjän avatar
Viestit: 1624
Liittynyt:
17.06.2008 19:10

Re: Viimeinen vuosi

ViestiKirjoittaja yksinäinen_ravustaja » 23.04.2017 7:34

Kakadu, osa 2


Kakadussa on vielä pilkkopimeää, kun on jo aika hypätä rattiin. Ehdimme hädin tuskin autoon sisään ennen ensimmäistä dingohavaintoa. Koirasusia käyskentelee suoraan majoituksen edustalla. Tällä kertaa näemme myös muutaman pörröisen pennun. Vaikka dingot lähtökohtaisesti pelkäävät ihmistä enemmän kuin ihminen niitä, en ihan ensimmäisenä haluaisi törmätä lähietäisyydeltä pentujaan suojelevaan koirasusiemoon. Olemme liikenteessä ennen aamuviittä ehtiäksemme seilaamaan pitkin jokia ja kanavia heti auringon noustessa krokotiilihavaintojen maksimoimiseksi. Aamukahvikin jää juomatta, mutta silti ei edes väsytä ja mieli tuntuu kirkkaammalta kuin aikoihin. Yksi yö kosteaa ja puhdasta ilmaa nuuhkien kaukana sivistyksestä tuntuu puhdistaneen mielen ja kehon saasteista paitsi konkreettisesti, myös päänsisäisesti. Mikä downswing? Tuntuu, että olisin valmis pistämään grindit tulille vaikka heti.

adfg2.jpg


2009 joulukuu, aivan pohjalla mutta vahva usko ja näkemys tulevaisuudesta turnauspokerin parissa. Muutamassa viikossa miinusmerkkisestä rollista viisinumeroiset upit. 400 vuorokautta pohjakosketuksen jälkeen GCH:lla kuulutetaan Helsinki Freezeoutin 2850€+150€ pääturnauksen voittajan nimi. Oman nimeni kuuleminen tuntuu jotenkin väärältä, vaikka menestys olikin väistämätöntä. Jos ei Helsingissä, niin sitten jossain muualla. Se työmäärä, omistautuminen, ehkä jopa marginaalinen lahjakkuus oli aina johtamassa johonkin kunhan pää vain pysyisi kasassa. Valokuvia, kukitusseremonioita, haastatteluja. En tiedä miten päin olisin, maailma tuntuu vinksahtaneelta, ikään kuin voisin herätä koska tahansa unesta ja havaita olevani vieläkin poikki jouluna 2009. Pakenen vessaan, lukitsen oven ja soitan tyttöystävälleni. Tarvitsen jotain tuttua ja järkevää muistuttamaan siitä, että tämä on tosiaan elämääni ja kaiken kuuluikin mennä näin. Kun on elänyt elämäänsä vuosikausia pikemminkin pohjakosketuksia metsästäen kuin niitä vältellen, korkeuksissa huimaa vähemmästäkin. Matka takaisin pohjalle on pidempi kuin koskaan ennen.

Olin sen velkaa muille ja ennen kaikkea itselleni. Mitään muuta tietä tai vaihtoehtoa ei edes ollut. Polku oli pitkä ja vaikeakulkuinen, mutta sitä tarpeeksi kuljettuaan luuli tietävänsä, ettei siltä voi enää kovin pahasti harhautua. Eteenpäin en nähnyt kovin pitkälle, hyvä jos edes seuraavan mutkan päähän. Olin näkevinäni jossain kaukaisuudessa kirkkaana loistavia valoja. Heijastuksia WSOP-rannekkeesta tai EPT-pokaalista salamavalojen välkkeessä, arvelin. Ympyränmuotoiseksi en polkuani nähnyt mitenkään, ja 6 vuotta myöhemmin lähes polun alkupisteestä itsensä löytäminen tuntuu vääristyneeltä kuin Jean-Pierre Melvillen klassikkoelokuvan
Punainen Ympyrä epigrafin mukaan eläneellä. Sen Siddhartha Gautama-sitaatti ei ole todellinen, vaan Melvillen päästään keksimä. Ja silti täällä ollaan taas, ympyrän pohjalla.

Salwater crocodile eli suistokrokotiili on krokotiililajeista kirkkaasti vaarallisin. Ne ovat hyperaggressiivisia ja omaavat kaikista maailman eläimistä kovimman purentavoiman (ero seuraavaan eli hyeenaan on jopa kolminkertainen). Lisäksi niille kelpaa ravinnoksi mikä tahansa, mukaanlukien omat lajitoverit. Oppaan mukaan alle 2,7-metrinen suistokrokotiili onkin jatkuvassa vaarassa tulla omiensa syömäksi. Tuon maagisen rajan ylitettyään (7-8 vuoden iässä) krokotiili saa porskutella rauhassa ravintoketjun huipulla ilman pelkoa siitä, että nurkan takaa tulee kaksi kertaa isompi tapaus ja pistelee poskeensa. Intiassa parhaimmillaan 28 ihmistä kerrallaan on tullut lauttaonnettomuuden seurauksena suistokrokotiilien syömäksi, kun taas toisessa maailmansodassa krokot popsivat jopa 400 yöllä suon läpi oikaisua yrittänyttä japanilaissotilasta (lähde: Wikipedia). Tänään krokotiilit ovat kuitenkin rauhallisia ja lymyilevät vesirajassa odottaen veneestä putoavia suomalaisturisteja tai muuta ravinnoksi kelpaavaa.

adfg1.jpg


Pari tuntia ympäri kanavia seilaten kuluu jälleen nopeasti, ja aamuaurinko grillaa jo yhdeksältä ihoa siihen malliin, että 30-kertoiminen suojavoide tulee tarpeeseen. Veneen ympärillä pörrää satoja punaisia sudenkorentoja (yksi suosikkisanojani englannin kielessä on muuten jostain syystä "dragonfly"). Oppaan mukaan se on merkki siitä, että kuiva kausi on alkamassa. Oman kuivan kauteni taas haluaisin sen sijaan jo päättää. Ihan hirveän pitkään El Niñossa riutumista tässä ei enää kestäisi, vaan tulvaporttien olisi parempi aueta ennemmin kuin myöhemmin.

Seuraavaksi ohjelmassa on taas kiipeämistä pitkin pystysuoria rinteitä ja tiheää metsää. Kakadussa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että kolmen päivän reissulla ei ole mahdollista nähdä murto-osaakaan. Valinta kymmenien kilometrien päässä toisistaan sijaitsevien patikointipaikkojen ja luonnonihmeiden välillä on tehty hieman helpommaksi sillä, että suuri osa puistosta on suljettuna tulvimisen takia. Se on melkein helpotus, koska muuten joutuisi tekemään todella tiukkoja valintoja. Välissä lounas, pieni päivälepo ja pulahdus uimaan. Sitten lisää patikointia, kunnes aurinko onkin taas jo laskemaisillaan. Käärmehavainnotkin ovat lisääntyneet jo kolmeen, ja alastulo on ajoitettava niin, että auton turvaan ehtii ennen pimeän tuloa. Loistivat tähdet miten kirkkaana tahansa, pusikoissa keskellä erämaata pimeässä puikkelehtiminen ei voi olla kovin hyvä idea.

nourlangie5.jpg


nourlangie7.jpg


nourlangie8.jpg
nourlangie8.jpg (83.06 KIB) Katsottu 1269 kertaa


Kokki. Tv-tuottaja. Lentokapteeni. Verotarkastaja. Lista ammateista, joihin samoihin aikoihin pokerin aloittaneet tuttavani ovat päätyneet on lähes loputon. Lista niistä, jotka pelaavat vielä elääkseen on sen sijaan lyhyt. Ja kaikista ihmisistä -- olin sitten jumissa punaisessa mielikuvitusympyrässä tai en -- minä olen yksi aktiiveista vielä vuonna 2017. Käsi ylös, kuka olisi uskonut kahdeksan vuotta aikaisemmin? Ongelma on vain siinä, että en voita. Jos lähes vuosikymmenen uran jälkeen löytää itsensä räpistelemästä, voiko muita vaihtoehtoja edes olla kuin nostaa kädet pystyyn? Ne harvat, jotka vielä pelaavat, ovat lähes poikkeuksetta tehneet pokerilla niin isot rollit ettei huomisesta tarvitse paljon huolehtia. Minä, väliinputoaja. Miten on edes mahdollista, että olen onnistunut löytämään kahdesta vaihtoehdosta niitä molempia surkeamman kolmannen? En ole menestyvä pokerinpelaaja, enkä normiduunari. Sen sijaan olen vuonna 2017 menestymätön pokerinpelaaja. Jossain kohtaa jokin on mennyt pieleen ja pahasti. Ja epäreilua kyllä, lähes kaikki tuo on tapahtunut vasta sen jälkeen kun vihdoin aloin tekemään elämässäni vastuullisia päätöksiä. Ja silti ei ole lupaa olla edes katkera. Ei sinne päinkään. Kun on saanut kerran jo kaiken, valitusoikeus katoaa ikuisiksi ajoiksi.

Pimeys laskeutuu Kakadun päälle nopeasti, ja viimeiset kymmenet kilometrit taittuvat ensin aavemaiselta näyttävän metsän, sitten hiljaisen rämeikön ympäröimänä. Yhtäkkiä tielle ilmestyy valkoinen pöllö. Se seisoo aivan keskellä tietä, katsoo sata kilometriä tunnissa lähestyvää punaista Holdenia ilmeenkään värähtämättä. Saan väistettyä sitä aivan millimetrien päästä. Jos elämäni olisi David Lynchin elokuvaa, auto olisi väistöliikkeen jälkeen katollaan ojassa. The owls are not what they seem, kuten kaikki Twin Peaksin joskus nähneet tietävät. Pysymme kuitenkin tiellä, samoin kuin muutaman hetken päästä eteen ilmestyvän kolmemetrisen paksun mustan käärmeen liiskattuamme. Dingohavainnotkin ovat jo niin arkipäivää, että niitä katselee kuin naapurin koiraa: siinähän se taas jolkottelee. Olemme olleet Kakadussa vasta reilun vuorokauden, ja villieläinten keskellä eläminen tuntuu yhtä luontevalta kuin kerrostaloasuminen suurkaupungissa.

"Onnittelut haastavan ja jännittävän ammatin löytämisestä, olen ilahtuneena seurannut menestystäsi," luki viesti puhelimessa aamuna yksi Helsinki Freezeoutin voittamisen jälkeen. Numero oli tuntematon, mutta allekirjoitus paljasti lähettäjän. Ensimmäisen luokan opettajani Jan, josta en ollut kuullut 16 vuoteen. Ajauduin myöhemmin vihaamaan matematiikkaa koko yläasteen ja lukion ajaksi, mutta ensimmäisellä luokalla Janin ohjauksessa olin niin paljon muita edellä, että grindasin koko kirjan läpi parin ensimmäisen viikon aikana ja keskityin sen jälkeen haastavampiin, vanhemmille lapsille suunnattuihin tehtäviin. Jan oli innostava opettaja, ja minä olin innostunut kaikesta. En olisi voinut ikinä kuvitella, että menestykseni marginaalilajissa voisi kantautua Janin korviin lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin, mutta näin oli kuitenkin tapahtunut. Muistan Janin ja tekstiviestin kaikista paikoista Kakadun luonnonpuistossa, kun yritän nukahtaa liskojen kutsuäänten ja sammakkojen kurnutuksen ympäröimänä iltayhdeksältä. Mitähän Jan sanoisi, jos tietäisi, että muutamaa vuotta myöhemmin ammattini on paitsi haastava ja jännittävä, myös ahdistava ja talouttani päivä päivältä nakertava? Neuvoisiko hän nostamaan kädet pystyyn ja etsimään seuraavan ammatin? Vain jatkamaan sisukkaasti yrittämistä, koska lopulta sisukkuus ja neuvokkuus palkitaan aina? Luulen, että Jan käskisi seuraamaan sydäntäni ja tekemään juuri niin kuin parhaaksi näen. Sitä neuvoa aionkin noudattaa. Vaikka pokeri välillä miten ahdistaisi, niin on helpottavaa ymmärtää, että se on kuitenkin vain pienenpieni osa elämää. Kakadussa, jossa ihmisrodun elämää kymmeniä tuhansia vuosia ennen Texas Hold'emin keksimistä pystyy kuvittelemaan helpommin kuin kotona monitorin ääressä, se on selvempää kuin aikoihin. Oikeastaan koko pelistä on aika typerää stressata, ja en usko että Jan kehottaisi hankkimaan eksistentialismikriisiä muutaman huonon flopin takia. Akut lataukseen ja uusia haasteita päin, ovat ne sitten pokerin parissa tai jossain muualla. Kakadussa niiden lataamiseen ei tarvita edes pistorasiaa, koska aurinkoenergia hoitaa homman.

Ajatus pelaamisesta syyhyttää sittenkin taas.
Clear eyes, full hearts, can't lose
yksinäinen_ravustaja
 
Käyttäjän avatar
Viestit: 986
Paikkakunta: MTTs
Liittynyt:
13.04.2013 1:14

Re: Viimeinen vuosi

ViestiKirjoittaja shi0ne » 23.04.2017 13:28

Mukavaa luettavaa, mutta hyeenan oleminen sijalla kaksi kuulostaa kyllä täydeltä paskapuheelta.
shi0ne
 
Viestit: 325
Liittynyt:
01.04.2006 18:05

Re: Viimeinen vuosi

ViestiKirjoittaja yksinäinen_ravustaja » 23.04.2017 13:48

shi0ne kirjoitti:Mukavaa luettavaa, mutta hyeenan oleminen sijalla kaksi kuulostaa kyllä täydeltä paskapuheelta.


Tässäkin oli lähteenä Wikipedia: https://en.wikipedia.org/wiki/Saltwater ... _behaviour

Saltwater crocodiles hold the record for the highest bite force ever recorded in any animal, with a peak bite force of 16,414 N (3,690 lbf), far surpassing the highest recorded value in the spotted hyena of 4,500 N (1,012 lbf).


Luin tämän kyllä vähän hätäisesti. Tuossahan ei suoraan sanota, että hyeena olisi sijalla kaksi. Mutta koska koko artikkelissa ei mainita hyeenoja muualla mitenkään, ajattelin että hyeena on sitten varmaan #2 koska olisi muuten kyllä randomeinta ikinä muuten vaan verrata krokotiilia ja hyeenaa? Kaikki google-haut Wikipedian ulkopuolelta ovat myös melkoista clickbaitia ja antavat eri tuloksia. Ilmeisesti hyeena biittaa kuitenkin esimerkiksi valkohain suht satanolla, ja kaikki ovat yksimielisiä siitä että krokotiili on #1. Lähteestä riippuen noiden välillä on kuitenkin 3-8 muuta eläintä (5 minuutin googletus), lähinnä virtahepo, härkähai ja jääkarhu.

Luin tuon Wikipedian vielä uusiksi enkä edelleenkään ymmärrä, mitä tuossa ajetaan takaa. Ymmärtäisin hyvin, että verrattaisiin vaikka krokotiilia ja valkohaita tai jääkarhua. Sen sijaan siihen heitettiinkin vertailuun hyeena eikä mitään muita eläimiä, joten en kyllä sinänsä syytä aivojani tuon lukemisesta niin että hyeena olisi #2. Semikova purija sekin nyt anyway selvästi on.


Edit: Lisäänpä samalla myös lähteen krokotiilin kitaan joutuneista japanilaissotilaista, ihan hauska artikkeli: https://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of ... ile_attack

That night [of the 19 February 1945] was the most horrible that any member of the M. L. [motor launch] crews ever experienced. The scattered rifle shots in the pitch black swamp punctured by the screams of wounded men crushed in the jaws of huge reptiles, and the blurred worrying sound of spinning crocodiles made a cacophony of hell that has rarely been duplicated on earth. At dawn the vultures arrived to clean up what the crocodiles had left.... Of about one thousand Japanese soldiers that entered the swamps of Ramree, only about twenty were found alive.


Tuostakin uhrimäärästä on kuitenkin hieman eriäviä arvioita, lisätietoa löytyy artikkelin lopusta.
Clear eyes, full hearts, can't lose
yksinäinen_ravustaja
 
Käyttäjän avatar
Viestit: 986
Paikkakunta: MTTs
Liittynyt:
13.04.2013 1:14

EdellinenSeuraava

Palaa alueelle Blogit