Päivitelläänpäs välillä blogiakin ja tehdään maanantain perinteinen suosikkijoukkuekatsaus. Ilves jatkoi kuin jatkoikin voittokulkuaan lauantaina! Pumppu oli jonkin verran kovilla, oli taas sen verran vaiherikas vierasmatsi. Pelin ensimmäinen puolisko oltiin jonkinlaisessa ahdingossa, vaikka ansaitsemattomasti siinä saatiinkin 2-0 -johtoasema. Pelicans painoi hulluna päälle eikä tahdottu oikein päästä mihinkään omalta alueelta. Molari piti meitä pystyssä. Sitten kun jälkimmäinen puolisko pelattiin paremmin niin molari alkoi imuroimaan!

Pari ikävää takaiskua päästettiin kolmanteen erään, mutta tämän kauden joukkue on tehty eri puusta kuin aikaisemmat! Ei lannistanut edes päästetty alivoimamaali lopussa, vaan nopea kuitti ja jatkoilla voitto himaan! Kyllähän tämä edelleen näyttää meidän kaudelta!
Ei sillä, on tässä vähän synkempiäkin pilviä alkanut kasaantumaan taivaan rantaan. Viime viikon otteluissa ei kyllä oltu pelillisesti yhtä hyviä kuin sitä ennen. Vastustajat pääsi mylläämään aika paljon meidän puolustusalueelle, kun kaikissa alkukauden otteluissa homma oli toisinpäin. Lisäksi meiltä on vastustajat nyt teloneet kahdessa viime matsissa Miehon ja Suomen sairastuvalle. Kummastakaan tilanteesta ei muuten tullut edes rangaistusta! Kumma juttu kun meiltä heitetään kyllä äijää ulos olkapäällä suoritetuista "polvitaklauksistakin".

Materiaali on meillä tunnetusti kapea joten kahden hyökkääjän poistuminen kahdesta ensimmäisestä ketjusta kyllä tuntuu. Sitten on vielä tapaus Riku Helenius. Periaatteessa torjunut ihan hyvin muuten, mutta kahdessa peräkkäisessä vierasmatsissa on mennyt nyt yhteensä neljä kutia sisään olemattoman pienestä kulmasta! Ei kyllä yleensä ole varaa antaa vastustajalle kahta ilmaista maalia per matsi. Noista ollaan nyt selvitty tehokkaan hyökkäyspelin ansiosta, mutta ei sama voi pitkään jatkua.
Arsenal sen kuin voittaa, vaikkeivat peliesitykset todellakaan häikäise. Ihan jäätävällä prosentilla ollaan viimeistelty viime matseissa. Kyllä mua silti nauratti jonkin verran eilen kun selostaja hehkutti Arsenalin virettä maasta taivaaseen ja nosti joukkueen jopa mestariehdokkaaksi. Mitään sellaista en kyllä ole ainakaan vielä nähnyt, mutta voihan joukkue tuosta toki Emeryn komennossa vielä parantaa peliesityksiään. Kyllähän voittaminen tekee jo sinällään aina hyvää joukkueelle ja nostaa itseluottamusta. Voisiko tämä muka olla Ilves- ja Arsenal -fanin unelmakausi?

Ei kai nyt sentään. Enköhän mä kohta herää unesta ja huomaan molempien seilaavan pitkässä tappioputkessa!
Ei sillä, suosikkijoukkueideni kolmannen lenkin eli Green Bay Packersin meininki vaikuttaa siltä, ettei tässä missään fantasiaunessa olla. Eilen tuli jälleen kriittinen tappio divisioonavastustaja Detroitille. Harvoinpa sitä häviää matsin, jossa voittaa edetyt jaardit 521-254! Näin kuitenkin kävi eilen GB:lle johtuen kolmesta pallon rähmäyksestä ja siitä, ettei meidän yleensä niin luotettava potkaisija Mason Crosby saa tällä hetkellä palloa mistään haarukkaan. Ei hyvältä näytä!
Perjantaina olin tosiaan Helsingissä työhaastattelussa ja nyt odotellaan mihin suuntaan kohtalo elämässä heittää. Vaikea sanoa miten tuo haastattelu meni. Lopussa toinen haastattelija sanoi, että olen "mukavan reipas ja rempseä". Mitä sitten tuo tarkoittaakaan. Voi kyllä olla, että olin joiltain osin haastattelussa vähän liiankin rehellinen. Mä oon vaan jotenkin niin kyllästynyt nykyisin näyttelemään jotain muuta ihmistä. Sitä on kyllä nuorempana tullut tehtyä ihan riittämiin. Yleensähän esim. työhaastattelut, treffit ja sukulaisjuhlat on sellaisia, että sinun pitäisi näytellä sellaista "ihanneihmistä" jollainen vastapuoli odottaa sinun olevan. "Kaikki mahdollinen on hyvin elämässä, olen menestynyt, kunnianhimoinen, sosiaalinen, itsevarma supermies".

Mä en vaan yksinkertaisesti jaksa enää tollasta.

Jotenkin tollaset "näytelmät" on vaan niin älyttömiä ja naurettavia. Jos en omana itsenäni kelpaa esimerkiksi tuohon työpaikkaan niin sitten en kelpaa.
