Viimeinen taistelu: Projekti 365

[Summerliu]

Pelaamattomuudessa on parasta, kun aikaa ei mene yhtään hukkaan. Mulla siis oikeastaan viimeiset viisi vuotta on ollut mallilla 1-8kk pelaamatta ja 1-21 päivää pelejä.

Se on hirveä se maaninen pelaamisvaihe, kun ajatukset tuntuvat pääosin vapaa-ajan pyörimässä vain pelissä. Sen suunnittelussa ja siihen valmistautumisessa. Sit sitä pelaa yöhön ja toivoo et häviää et pääsee nukkumaan ja seuraavana päivänä herää ja miettii et illalla taas pelaamaan tai vähintään katsomaan kun muut pelaa. Se on niin raskasta ollut et onneksi valtaosat repsahduksista on nopeasti mennyt ohi ja normaalin elämän nautinnot ovat voittaneet pelaamisen tuottamat negatiiviset fiilikset.

Eli taas kun on pelaamaton niin kaikki energia tulee käytettyä johonkin fiksumpaan.

Viikonloppuna tuntitolkulla pulkkamäkeä ja ulkoilua. Kaksi lenkkiä ja toinen päättyi avantouintiin (eka kerta, teki tosi hyvää polville ja jaloille). Sit oli ESPN Hockey fantasyn drafti. Luin Obaman kirjaa, vietin ystävän kanssa illan pelaten NHL21, siivosin kodin ja kaikkea muuta mahtavaa.

Huomenna alkaa taas uusi ohjelmoinnin kurssi (tai oikeastaan kaksi) ja siihen saa tuutata sitten ilta/yöenergiat.

BJJ-salikin on uusin järjestelyin taas aukeamassa ja sen jälkeen rytmi voisi olla 2-3 painia/vko ja 2 lenkkiä/vko, joista toinen päättyy avantoon.

Polvet ei ole puoleen vuoteen tuntunut näin hyvältä, jännä tuo kylmä vesi. Aivan sama onko plaseboa vai mitä, niin jos auttaa niin käyn irvistelemässä avannossa näin ihan lääkkeeksi.
Korvaa ihan hyvin käsilläkävelyn kolmosharrastuksena näin talviaikaan (meinannut teloa itseni monta kertaa talvisin käsilläkävellen kun ei ole huomannut liukkautta lumen alla).

Tuntuu vähän hölmöltö kirjoittaa tänne, kun ei ole mitään merkittäviä tuskia pelaamattomuuden suhteen tai suuria ajatuksia, toisaalta jokainen positiivinen poimittu pelaamaattomuuden havainto ja muisteltu pelaamisen negatiivinen puoli on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Joten jatkan sillä, että tööttään tänne usein, niin ensi vuonna kun pelaaminen on vain kaukainen muisto -> voin muistuttaa itseäni tällä blogilla riittävän yksityiskohtaisesti.

10 päivä ilman nuuskaa, pelaamista tai herkkua kunnialla siis maaliin.

Mulla on tyhjä Odens- purkki, mitä haistelin just tuossa ja ei tullut hammastahnan tuoksusta edes mieli nuuskaa. Suu tuntuu niin paljon terveemmältä ja puhtaammalta ja ikenet toipuneelta, että nuuskankin suhteen taitaa olla lopun hetket käsillä. Herkkujen suhteen 01.01.2022 meinasin kyllä täräyttää ainakin 150g irtokarkkeja nassuun. Pojat sai pienet irtonamut kaupassa ja isi toimi toki annostelijana. Se oli sellainen kohtuullinen itsekurikidutus.

[Summerliu]

Aikuiskiusaaminen on mahtavaa. Riippuvuus on riippuvaisen oma syy. Luuserit on luusereita.

Ihmisten suurin heikkous on ehdottomasti empatiakyvyttömyys. Kiitos sen, maailma on mukavan itsekäs paikka.

Jos jossain olemme hyviä niin siinä, että omat hyvät asiat ovat saavutuksia ja epäonnistumiset huonoa tuuria tai sattumaa. Kun taas toista katsotaan niin asia on toisin päin.

Minulle elämä on mahtava valintojen, käännöksien, sattuman ja ympäristön summa.

Jokaisella on omat ongelmansa. Ensimmäinen dokaa, toinen pelaa, kolmas ei saa unta, neljäs nukkuu rakastajattaren kanssa liiankin hyvin, viides kivittää lintuja, kuudes syö liikaa, seitsämäs ei pääse ylös sängystä, kahdeksas tekee vain töitä, yhdeksäs on yksinäinen ja kymmenennellä on liikaa rahaa.

Minun elämäni ei ole sen arvokkaampaa kuin kenenkään muunkaan, jokainen kai tekee parhaansa selviytyäkseen tästä elämästä.

Mennään riippuvuuksiin, olen aina kokenut suurta empatiaa riippuvaisia kohtaan, sillä kun yhtään katsoo maailmaa tarkemmin niin tajuaa ettei kukaan ole koskaan valinnut sitä tietä.

Kukaan ei tartu pulloon ja mieti, kohta pääseen Esson taakse tai valitse huumeita ja mieti miten siistiä kun painaa kohta 40kg ja yrittää löytää suonta linja-autossa. Tai mä kelannut lukioaikaan, haluampa hukata elämääni maanisella kortinpeluulla ja olla aina perseauki.

Suomessa on 500000 alkoholin riskikäyttäjää, toinen samanmoinen varmaan riskipelaajia. Aika moni on muutaman askeleen päässä ongelmasta. Ja niin kuin vahinko niin myöskään ongelma ei tule kello kaulassa.

Kiusaaminen taasen ei ole sairaus se on valinta, joten olen surullisempi niiden puolesta kenen täytyy vielä aikuisenakin muita kiusata ja tuottaa pahaa mieltä.

Riippuvaisen voi olla vaikea rakastaa itseään, joskus se voi pelastaa toisen elämän kun kohtelet riippuvaista kuin ihmistä. Toisinaan tekosi ja sanasi voi olla viimeinen tönäisy jyrkänteeltä.

Elän ehkä omassa vaaleanpunaisessa maailmassani, mutta jokainen voi tehdä maailmasta hieman paremman paikan, eikä se vaadi kuin hieman empatiaa.

Menipä diipiksi, mutta mulle toipumisen yksi tärkeimmistä asioista oli häpeästä irtipääseminen ja esittämisen lopettaminen. Rupesin rakastamaan itseäni riippuvuudesta huolimatta.

[tangamash]

Mistä tuo fakta että kiusaaminen on valinta? Jos löytyy jotain tutkimusta niin kiinnostais lukea. Itse aina ajatellu kiusaamisen olevan tietynlaista käyttäytymistä sosiaalisissa tilanteissa joka tapahtuu usein vaiston varassa. Tällä logiikalla kiusaaminen ei ole valinta vaan käytöstapa.Ja aika moni täällä meilläpäin 90-luvulla kiusanneista sai itse isiltänsä pataan/kaltoin kohtelua ja ne kiusaajat vaan siirti sen käytöksen vertaisiinsa/heikompiin.

[Summerliu]

Mistä tuo fakta että kiusaaminen on valinta? Jos löytyy jotain tutkimusta niin kiinnostais lukea. Itse aina ajatellu kiusaamisen olevan tietynlaista käyttäytymistä sosiaalisissa tilanteissa joka tapahtuu usein vaiston varassa. Tällä logiikalla kiusaaminen ei ole valinta vaan käytöstapa.Ja aika moni täällä meilläpäin 90-luvulla kiusanneista sai itse isiltänsä pataan/kaltoin kohtelua ja ne kiusaajat vaan siirti sen käytöksen vertaisiinsa/heikompiin.

Hei Tangamash, hyvä pointti ja itseasiassa taisin osittain olla empatiakyvytön kiusaajien suhteen.
Oot ihan oikeassa, että liittyyhän tuohonkin toki ympäristön vaikutusta, persoonallisuuspiirrettä ja muuta varmasti. En ole tämänkään alan expertti.

https://www.utupub.fi/bitstream/handle/ ... sAllowed=y

Oli mielenkiintoinen juttu mihin törmäsin.

Keskusteluista oppii aina jotain ja nyt tajusin, että mä olen ehkä suhtautunut kiusaajiin samalla lailla kun moni suhtautuu riippuvaisiin . Ehkä työpaikka- ja vaikka nettikiusaamisen tekijöitä pitäisi paremmin tukea pois siitä käytöksestä. Kiusaaminen ilmeisesti voidaan tulkita myös yhtenä aggression muotona. Hmm. Ja johtuu se sitten kasvatuksesta tai emptiakyvyttömyydestä niin eivät nekään ole oikein valintoja.

Otan sanani takaisin ja kiusaaminenkaan ei taida olla valinta. Mutta sitä ei ehkä tunnisteta siis riittävän ongelmallisena asiana, jotta kiusaaja sille usein mitään tekisi päästäkseen siitä eroon.

[Summerliu]

Erinomainen boogie. Lasten kanssa talviriemu, lenkit ja ohjelmointikurssit ja tietenkin NHL:n alku kohokohtina.

Ei oikeastaan mielihaluja, paitsi rouvan kotiintuoma suffelipuffisuklaalevy. Vedin himoissa sit sormella hunajaa purkista. Rakastan muuten puuroa. Täydellinen aamupuuro on puoliksi veteen ja maitoon tehty ”kova” neljän viljan/elovena puuro, lusikallinen hunajaa ja maitoa. Nams. Oon perso hunajalle, niin tuo sormellinen hunajaa oli ehkä hieman huijausta mutta en kokenut kuitenkaan epäonnistuneeni .

Ei tehnyt mieli pelata vaikka katsoinkin hetken nielettäjän ilottelua twitchissä. Lusakinlarssonin viikonloppuotteita tuli vähän seurattua vanhasta tottumuksesta, mutta muuten ajankäyttö pokeriin ja pelaamiseen ollut minimaalista. Tuntuu kuihtuvan jatkuvasti, kai sekin on rutiinista eroon pääsyä.

Olen Vancouverin mies ollut aina, kausi käynnistyi hyvin ja joukkue vaikuttaisi olemaan valmis nostelemaan kannua. Ei näköjään tänä vuonnakaan selvitä ilman tulokashypeä.

Avausmatsit menivät aikalailla omien odotusten mukaan. Stl voittoa en pidä mitenkään yllätyksenä, Coloradon hype on omaan silmiin hyvin liioiteltua vaikka Nathan onkin kova.

Vaikkei mun mielipiteellä ole juuri kilpikonnaa enemmän merkitystä enkä asiasta juuri mitään tiedä, niin tässä on silti Summerliun viralliset divisioonan sijoitukset kauden päättyessä.

North: 1. VAN 2. TOR 3.MON 4.EDM
West: 1. VGK 2.STL 3.ARI 4.COL
Cent: 1. TBL 2.CAR 3.DAL 4.NSH
East: 1. NYI 2.PHI 3.BOS 4.NYR

Kolme villiä nostoa:

1. Washington vajoaa.
2. Grecelzyk, Andersson ja Chuchryn uusimpia tähtipakkeja
3. Eichel ja Hall molemmat top3 pistemiehissä

Ai, että on se änäri mahtavaa. Aamut parani 100% kun tarkastaa fantasyn ja katsoo koosteet.

[KarhuPingviini]

Olen Vancouverin mies ollut aina, kausi käynnistyi hyvin ja joukkue vaikuttaisi olemaan valmis nostelemaan kannua. Ei näköjään tänä vuonnakaan selvitä ilman tulokashypeä.

Ooh mahtavaa! Oon kannattanu änärissä Canucksia 90-luvun alusta asti. Meitä ei nykyään tunnu olevan Suomessa turhan montaa. Pavel Buren aikoihin oli varmaan enemmän. Hyvin muistan vielä kun yläasteikäisenä heräsin aamuisin seuraamaan finaalisarjaa Rangerssia vastaan..

[Summerliu]

Olen Vancouverin mies ollut aina, kausi käynnistyi hyvin ja joukkue vaikuttaisi olemaan valmis nostelemaan kannua. Ei näköjään tänä vuonnakaan selvitä ilman tulokashypeä.

Ooh mahtavaa! Oon kannattanu änärissä Canucksia 90-luvun alusta asti. Meitä ei nykyään tunnu olevan Suomessa turhan montaa. Pavel Buren aikoihin oli varmaan enemmän. Hyvin muistan vielä kun yläasteikäisenä heräsin aamuisin seuraamaan finaalisarjaa Rangerssia vastaan..

En voi sano että muistaisin noita aikoja kun silloin syntynyt. Mä oon puhtaasti Sedin Dynastian faneja. Aloin aikanaan jostain NHL-2000 pelaamaan konsolilla ja Vancouverin logo ja nopeus jäi mieleen. Sitten muutama vuosi myöhemmin kun ruvettiin katsomaan pelejä niin olihan se magiaa: Sedin to Sedin to Sedin to Sedin and Daniel scores what an tic tac toe-goal!!

Mut joo tuli vastaan tällainen voimabiisi. Tää on omistettu kaikille haasteiden kanssa kamppaileville psivulaisille <3

https://m.youtube.com/watch?v=bEjZFf6hsKo

Mahtista viikonloppua kaikille!