Viimeinen taistelu: Projekti 365

Pokerisivut.comin käyttäjien omat blogit
Avatar
nikkipe
Pokerisivut - striimaaja
Viestit: 2823
Liittynyt: 15 Loka 2006, 21:53

Re: Viimeinen taistelu: Projekti 365

Viesti Kirjoittaja nikkipe » 08 Helmi 2021, 22:44

Summerliu kirjoitti:
08 Helmi 2021, 21:54


Jos saisin asettaa yhden lain Suomeen nii jokainen nettiriitelijä, valittaja ja mielensäpahoittaja lähetettäisiin 2 viikoksi metsään. Siellä kyllä kiukku laantuu ja asiat asettuu perspektiiviin. Ja etenkin ilman sotajuttuja se on kovin rentouttavaa.

Hyvä idea. Sopisi myös tyytyväisille.
nikkipe

luomustin
Viestit: 74
Liittynyt: 14 Elo 2007, 13:37

Re: Viimeinen taistelu: Projekti 365

Viesti Kirjoittaja luomustin » 08 Helmi 2021, 23:04

Jos ei ole tuttu juttu, niin suosittelen kokeilemaan kelluntaa sellasessa suolatankissa. On ihan kivaa vaihtelua perus rentoutumiselle. Jos vaan tällanen paikka sattuu omalta paikkakunnalta löytymään.

RamiRandom
Viestit: 51
Liittynyt: 14 Touko 2020, 11:51

Re: Viimeinen taistelu: Projekti 365

Viesti Kirjoittaja RamiRandom » 09 Helmi 2021, 00:06

Erotic Razz kirjoitti:
07 Helmi 2021, 11:02
https://youtu.be/NKPPmc9f5-A

Tää Hussa saattaa kyl olla suomen teknisin räppäri.
Tähän sitä mitä nykynuoriso tykkää sanoa eli : huutista. Se, että mainitsee asan ja nikke ankaran samassa lauseessa on kyllä syvintä myötähäpeetä mitä lukenut vuosiin. Ja jos tämä Hussa on "tekninen" niin ei voi kuin yrittää ymmärtää mutta helvetin vaikeeta se on. Mutta kait toi 19v peliongelmaiselle uppoo. Peliongelmaiset ei kuitenkaan ole niitä fiksuimpia ihmisiä.

Summerliu
Viestit: 101
Liittynyt: 02 Tammi 2021, 17:20

Re: Viimeinen taistelu: Projekti 365

Viesti Kirjoittaja Summerliu » 09 Helmi 2021, 06:51

RamiRandom kirjoitti:
09 Helmi 2021, 00:06

...Mutta kait toi 19v peliongelmaiselle uppoo. Peliongelmaiset ei kuitenkaan ole niitä fiksuimpia ihmisiä.
En halua vastata tähän mitään muuta kuin tsemiä Rami!

Ja luomustin, toi suolatankki on listalla samoin ku hieronta jahka saa talouden tasapainoon 👌

Nikkipe: Yeah!

On taas virkeä herätä näin ennen kelloa, back2back yli 8h unet niin kyllä kelpaa.

Doofus
Viestit: 141
Liittynyt: 31 Elo 2011, 22:21

Re: Viimeinen taistelu: Projekti 365

Viesti Kirjoittaja Doofus » 09 Helmi 2021, 07:33

Summerliu kirjoitti:
09 Helmi 2021, 06:51
En halua vastata tähän mitään muuta kuin tsemiä Rami!
Ihana vastaus, respect. :clap: Näin trollien kanssa toimitaan, mutta ymmärrän monen kohdalla että päästään ihon alle ja vastausten ulosanti on juuri sitä mihin nettitrollit pyrkivät.

Mahtava ja elämänmyönteinen blogi ollut tähän mennessä. Toivon kaikkea hyvää sulle jatkossa ja pidä se pelipirulainen poissa näköpiiristä - suunta on just oikea! Oon lukenut kyllä kaikki postaukset mutta tarkoituksella taustapiruillut. Itelläkin tuota peliaddiktiota tuppaa olemaan ja joudun vähän työstämään asiaa ettei lähde ihan lapasesta.

tangamash
Viestit: 551
Liittynyt: 01 Joulu 2007, 11:24
Paikkakunta: Siperia

Re: Viimeinen taistelu: Projekti 365

Viesti Kirjoittaja tangamash » 09 Helmi 2021, 09:31

Ramilla ei ole nyt asiat hyvin. Pitäisi ramin saada isän rakkautta nopeasti

Summerliu
Viestit: 101
Liittynyt: 02 Tammi 2021, 17:20

Re: Viimeinen taistelu: Projekti 365

Viesti Kirjoittaja Summerliu » 09 Helmi 2021, 09:37

Kiitos Doofus ja pidän sen poissa! Ja hyvä kun olet itsekin havahtunut haasteeseen/mahdolliseen ongelmaan! Addiktiot veks ;).

Mukavaa viikonjatkoa.

Mitä tulee tuohon vastaukseen niin olen samaa mieltä, että turha lähteä bensaan vastaamaan tulella. Ja keskustelussa kun ei haeta voittajia on vain hahmoja ja mielipiteitä. Väittely on sitten asia erikseen, mutta maailmasta on kadonnut argumentoinnin voima niin mielipiteistä on turha vääntää. Ja vaikka omasta mielestä jonkun mielipide on väärä tai huono niin sillä toisella on jokin syy mielipiteeseensä.

Menee ihan käpy jumiin linkkarissa, facessa ja joka paikassa kun on vain yksi oikea mielipide ja ihmiset jotka eivät ole samaamieltä ovat ”tyhmiä”, ”sivistymättömiä”, ”tunneköyhiä” tai mitä ikinä.

Yksi viisas sanonta armeissa oli ”Jokaisella on selitys ja perseenreikä, ja harvemmin ketään kiinnostaa kumpikaan.” Tuohon voisi hyvin lisätä vielä mielipiteen kolmanneksi 😄.

Mut joo vähän lipsahti tää vastaus.

Puuraketti
Viestit: 322
Liittynyt: 12 Elo 2019, 10:19

Re: Viimeinen taistelu: Projekti 365

Viesti Kirjoittaja Puuraketti » 09 Helmi 2021, 10:12

Mainitsit tuossa alkuvaiheessa, että liikunta on toiminut hyvänä korvikkeena ja mikään ei voita sen tuottamaa mielihyvää. Mainitsit myös sen, että moneen retkahdukseen on vaikuttanut loukkaantuminen.

Avainsanahan tässä on tuo mielihyvä ja se mikä sitä mielihyvää tuottaa - tätä pitäisi saada jaettua tasaisemmin eri asioiden suhteen eikä vain vaihtaa hyvää oloa tuottava toiminto "sokeasti" toiseen. Normaalistihan tuo dopamiinijärjestelmä toimii siten, että mielihyvää tuottavat useat eri toiminnot yhden tai harvojen toimintojen sijaan. Häiriötiloissa tietyt toiminnot tuottavat niin suurta mielihyvää verrattuna toisiin toimintoihin, että mikään muu ei tunnu miltään. Ei tuo kuitenkaan korjaamaton tilanne ole - vaatii tosin rautaista fokusta ja kärsivällisyyttä.

Itsensä palkitsemista kannattaisi (mielestäni) miettiä siten, että katsoo palkintojen olevan sisäisiä - palkitsee itsensä, eli tuntee mielihyvää siitä, että on ns. oikealla polulla elämän suhteen ja osaa tehdä oikeita valintoja päivittäin. Ison päämäärän kun osaa pilkkoa tarpeeksi pieniin osiin niin siitä saa pieniä sisäisiä palkintoja riittävän usein jotta jaksaa pysyä sillä valitsemallaan polulla. Päämäärän sitominen johonkin aikaikkunaan (tipaton tammikuu - olen pelaamatta tämän vuoden etc.) ei välttämättä ole järkevää. Mikä päämääräsi on sen jälkeen kun olet ollut vaikka vuoden pelaamatta? Siinä helposti lipsuu kokeilemaan - onhan tämä vuosikin tässä nyt mennyt pelaamatta. Tämä sitten valitettavan usein johtaa epämiellyttävään lopputulokseen.

Hyvä päämäärä voisi olla vaikka laadukas elämä ja se, että on ylpeä siitä millainen ihminen on. Tässä on yhdeksi ihmiselämäksi riittävästi päämäärää - joka ei lopu aikamääreeseen. Ennen kuin se aika muutenkin loppuu.

Summerliu
Viestit: 101
Liittynyt: 02 Tammi 2021, 17:20

Re: Viimeinen taistelu: Projekti 365

Viesti Kirjoittaja Summerliu » 09 Helmi 2021, 11:01

Puuraketti kirjoitti:
09 Helmi 2021, 10:12
Mainitsit tuossa alkuvaiheessa, että liikunta on toiminut hyvänä korvikkeena ja mikään ei voita sen tuottamaa mielihyvää. Mainitsit myös sen, että moneen retkahdukseen on vaikuttanut loukkaantuminen.

Avainsanahan tässä on tuo mielihyvä ja se mikä sitä mielihyvää tuottaa - tätä pitäisi saada jaettua tasaisemmin eri asioiden suhteen eikä vain vaihtaa hyvää oloa tuottava toiminto "sokeasti" toiseen. Normaalistihan tuo dopamiinijärjestelmä toimii siten, että mielihyvää tuottavat useat eri toiminnot yhden tai harvojen toimintojen sijaan. Häiriötiloissa tietyt toiminnot tuottavat niin suurta mielihyvää verrattuna toisiin toimintoihin, että mikään muu ei tunnu miltään. Ei tuo kuitenkaan korjaamaton tilanne ole - vaatii tosin rautaista fokusta ja kärsivällisyyttä.

Itsensä palkitsemista kannattaisi (mielestäni) miettiä siten, että katsoo palkintojen olevan sisäisiä - palkitsee itsensä, eli tuntee mielihyvää siitä, että on ns. oikealla polulla elämän suhteen ja osaa tehdä oikeita valintoja päivittäin. Ison päämäärän kun osaa pilkkoa tarpeeksi pieniin osiin niin siitä saa pieniä sisäisiä palkintoja riittävän usein jotta jaksaa pysyä sillä valitsemallaan polulla. Päämäärän sitominen johonkin aikaikkunaan (tipaton tammikuu - olen pelaamatta tämän vuoden etc.) ei välttämättä ole järkevää. Mikä päämääräsi on sen jälkeen kun olet ollut vaikka vuoden pelaamatta? Siinä helposti lipsuu kokeilemaan - onhan tämä vuosikin tässä nyt mennyt pelaamatta. Tämä sitten valitettavan usein johtaa epämiellyttävään lopputulokseen.

Hyvä päämäärä voisi olla vaikka laadukas elämä ja se, että on ylpeä siitä millainen ihminen on. Tässä on yhdeksi ihmiselämäksi riittävästi päämäärää - joka ei lopu aikamääreeseen. Ennen kuin se aika muutenkin loppuu.
Nyt puuraketti tiputit ehkä tän Blogin viisaimmain ajatuksen ☺️. Iso kiitos! Mulla nousi karvat pystyyn ja tuli miehekäs liikutus. Mahtava saada tällaista tukea ja ajatuksia tarpomiseen.

Mä pureskelen tätä useampaan otteeseen.

Summerliu
Viestit: 101
Liittynyt: 02 Tammi 2021, 17:20

Re: Viimeinen taistelu: Projekti 365

Viesti Kirjoittaja Summerliu » 09 Helmi 2021, 23:32

Iski ekaa kertaa nyt blogin aikana sellainen tuttu pelaamisahdistus. Enkä oikein tiedä mistä se kumpusi, tälläsessä hetkessä on useimmat repsahdukset sattuneet.

Ahdistaa, vituttaa ja ärsyttää. Mielenkiintoista. Jäin tohon sohvalle istumaan ja tunnustelemaan oloa. Vähän niinkuin maistellen. Oon jollain tutulla kierroksella, josta en oikein pidä.

Kävin hyvällä lenkillä ja oli lasten kanssa kiva ilta. Sit kaveri kysy pelaamaan Warzonea ja pelattiin tuossa hetki. Ehkä se tunne kumpusi siitä kun ajattelin tänään tekeväni käsilläseisontatreenin ja ohjelmointia. Ehkä mä vaan tuotin itselleni itsestäni pienen pettymyksen. Ehkä, en tiedä. Se voi olla pohjimiltaan se ajatus joka ajaa ahdistukseen. Sit toinen mikä ärsytti oli ku rouva kävi kaupassa (taas), en oo itse käynyt varmaan kuukauteen 😂. Niin ollaan kitkuteltu aika nuukasti niin toinen ostaa ituja, 15€ salaattia ja kaikkea muutakin mun mielestä kallista. Söin kuitenkin hyvällä mielellä herkullisen salaatin... Sainpahan vaan tekosyyn ärsyyntyä ja purkaa talousahdistuksen siitä kiukutteluun. Huoh, olipahan taas hienosti hoidettu. Oisin toki voinut sanoa vaikka kiitos.

Mut oon ilonen ja ylpeä kun en paennut tätä tunnetta. En tähänkään tunteeseen räjähtänyt.

Ehkä puuraketin: ”Olla ylpeä siitä millainen ihminen on” on se suuri tavoite.

Laitan keittiön kuntoon musiikin kera ja painun pehkuihin.

Puuraketti
Viestit: 322
Liittynyt: 12 Elo 2019, 10:19

Re: Viimeinen taistelu: Projekti 365

Viesti Kirjoittaja Puuraketti » 10 Helmi 2021, 09:06

Summerliu kirjoitti:
09 Helmi 2021, 23:32
Iski ekaa kertaa nyt blogin aikana sellainen tuttu pelaamisahdistus. Enkä oikein tiedä mistä se kumpusi, tälläsessä hetkessä on useimmat repsahdukset sattuneet.

Ahdistaa, vituttaa ja ärsyttää. Mielenkiintoista. Jäin tohon sohvalle istumaan ja tunnustelemaan oloa. Vähän niinkuin maistellen. Oon jollain tutulla kierroksella, josta en oikein pidä.

Kävin hyvällä lenkillä ja oli lasten kanssa kiva ilta. Sit kaveri kysy pelaamaan Warzonea ja pelattiin tuossa hetki. Ehkä se tunne kumpusi siitä kun ajattelin tänään tekeväni käsilläseisontatreenin ja ohjelmointia. Ehkä mä vaan tuotin itselleni itsestäni pienen pettymyksen. Ehkä, en tiedä. Se voi olla pohjimiltaan se ajatus joka ajaa ahdistukseen. Sit toinen mikä ärsytti oli ku rouva kävi kaupassa (taas), en oo itse käynyt varmaan kuukauteen 😂. Niin ollaan kitkuteltu aika nuukasti niin toinen ostaa ituja, 15€ salaattia ja kaikkea muutakin mun mielestä kallista. Söin kuitenkin hyvällä mielellä herkullisen salaatin... Sainpahan vaan tekosyyn ärsyyntyä ja purkaa talousahdistuksen siitä kiukutteluun. Huoh, olipahan taas hienosti hoidettu. Oisin toki voinut sanoa vaikka kiitos.

Mut oon ilonen ja ylpeä kun en paennut tätä tunnetta. En tähänkään tunteeseen räjähtänyt.

Ehkä puuraketin: ”Olla ylpeä siitä millainen ihminen on” on se suuri tavoite.
Hyvä ettei tullut retkahdusta ahdistuksen seurauksena. Tunteet kuitenkin kannattaa käsitellä ettei ne jää kummittelemaan taustalle. Tunteita ei voi hallita (voi toki hillitä), mutta voit hallita sitä mitä teet tunteiden ja tuntemuksien seurauksena. Kannattaa muistaa se, että (yleisesti ottaen) mieliala seuraa toimintaa, kuten huomasitkin eilen: olit suunnitellut tekeväsi jotain - et tehnyt. Rouva teki asioita jotka ärsyttivät sinua - teki jotain jota itse et ole voinut tehdä pitkään aikaan. Palkinnoksi scooppasit pelaamisahdistuksen. Yleensä ei kannata luvata itselleen sellaisia asioita joita ei pidä - tai etsii tekosyyn asian tekemättä jättämiseen - itseäänhän siinä vain pettää.

Yleensä itselleen kannattaa olla mielessä näitä tilanteita varten kristallinkirkkaana päässä se miksi tätä tekee. Varmaan siksi, että ei halua palata siihen aiempaan ongelmia aiheuttaneeseen elämäntilanteeseen - tai haluaa vaikka olla ylpeä siitä millainen ihminen, isä, puoliso etc. on. Jokaisella on tietenkin omat syynsä tehdä mitä tekee. Omasta mielestäni tuollainen "hyvä elämä / ylpeä siitä millainen ihminen on" on varsin hyvä päämäärä. Se on toki kuuta tavoitteleva, mutta kun sen purkaa pieniin osiin, niin siitä löytääkin aika paljon asioita joita voi tehdä ihan joka päivä jotta nuo tavoitteet saavuttaisi. Eli isosta tavoitteesta saadaan pieniä jokapäiväisiä tavoitteita joiden saavuttaminen tuottaa sitä aivojen kaipaamaa mielihyvää.

Peliongelmaisena on varmasti aivan helvetin hankalaa elää. Hankalaa se elämä on kurinalaisestikin eläen välttääkseen omat sudenkuoppansa. Onneksi itse saa valita sen oman hankalansa ja sen minkä kanssa taistelee. Eihän se varmasti helppoa missään nimessä ole, mutta on se varmasti sen arvoista jos vertaa siihen mitä vaa'an toisessa kupissa on vaihtoehtona.

Sen verran vielä lisään, että taistelua helpottaa melkoisesti mikäli yrittää ymmärtää miten se vastustaja (tässä tapauksessa oma pää) toimii ja miksi ihminen tekee mitä tekee. Sinulla kun on tuota armeija-taustaa, niin eihän armeijakaan hyökkää (tai puolustaudu) silmät kiinnni, vaan yritetään tiedustelutoimin ja muin keinoin selvittää vastustajan liikkeet ennakkoon mahdollisimman hyvin. Pään tiedustelutoimina toimivat neurotieteet ja psykologia ja näistä on useita erittäin mielenkiintoisia kirjoja - YouTubestakin löytyy todella hyvää materiaalia johon kannattaa tutustua. Etsivä ei tieltä eksy.

Tsemppiä taisteluun.

ps.

Tarkoitus ei ole sen enempää neuvoa tai jeesustella. Kunhan nyt kirjoittelen mitä blogisi omaan mieleen on tuonut.

Summerliu
Viestit: 101
Liittynyt: 02 Tammi 2021, 17:20

Re: Viimeinen taistelu: Projekti 365

Viesti Kirjoittaja Summerliu » 10 Helmi 2021, 10:52

Puuraketti, kiitos ja tälläisiä vinkkeja ja ajatuksia olen kaivannutkin ja mahtava kun jaat ajatuksiasi.

Toivonkin tämän blogin olevan paikka juuri tällaiselle keskustelulle ja kaikki saavat jakaa omia ajatuksiaan, kokemuksia ja neuvoja. Tänne saa myös heittää omia haasteitaan ja voidaan yhdess yrittää antaa työkaluja.

Mulla on ollut aina se ajatus johtamisen ja kaiken suhteen, että katson erilaisia suorituksi, kuuntelen erilaisia ajatuksia. Sitten siitä valitsee ne omaan käyttöön sopivat jutut elementteinä mukaan. Ne mitkä jollekin toimivat muttei minulle, ovat siltikin tärkeitä havaintoja.

Eli mua saa neuvoa ja vaikka ”jeesustella” miten paljon haluaa. Musta se on vain rikkautta. Sä perustelet ajatukset vielä kattavasti niin se on vielä supermahtavaa!

Eli jatka ihmeessä tänne kirjoittamista ja tuota tiedustelutyötä tässä koettaa paremmin tehdä. Aiemmin oli malli: Ammu ja Unohda, mikä ei oikein toiminut kun hakupään konfiguraatio oli heikko 😂.
Tossa oli paljon ajatuksia pelaamattomuuden tueksi ja ennen kaikkea näiden lukkojen, tunteiden ja elämänhallintaan.

Puuraketti
Viestit: 322
Liittynyt: 12 Elo 2019, 10:19

Re: Viimeinen taistelu: Projekti 365

Viesti Kirjoittaja Puuraketti » 10 Helmi 2021, 11:09

Monta kertaa uuden oppimisessa hankalinta on se, että ihminen on tapojensa orja. Jotta voi oppia uusia asioita ja toimintatapoja, pitää ensin unohtaa - tai vähintäänkin laittaa hetkeksi sivuun - ne aiemmin oppimansa mallit ja tarkastella haastetta kylmän objektiivisesti: minulla on haaste A - miten olen tätä haastetta aiemmin yrittänyt ratkaista? Mikä toimi, mikä ei toiminut ja miksi? Olivatko tulokset lyhytaikaisia vai pysyviä? Mitä muuttaisin toimintatavoissani nykyisen informaation valossa ja miksi? Mikä on tavoitetila ja miten aion sen saavuttaa? etc. etc.

Tuon kun käy läpi ja sitten sen purkaa sopiviksi kokonaisuuksi niin oletettavammin saa muutoksiakin aikaiseksi. Tavotteiden asettaminen on tärkeätä. Kehityksen seuraaminen on vielä tärkeämpää. Kuka tahansa osaa asettaa tavoitteita, mutta valitettavan moni ei vaan saa aikaan mitään niiden tavoitteidensa suhteen. Ne tavoitteet kannattaa usein myös kirjoittaa ihan mustalla valkoiselle. Mielellä kun on tapa muutella niitä tavoitteita itselleen sopivaksi - se ei kuitenkaan kykene muuttamaan sitä minkä olet kirjoittanut. Näin kykenet myös seuraamaan kehitystäsi sekä sitä mitä on tehty - ja ennen kaikkea sitä mitä ei ole tehty. Miksi ei ole tehty on tässäkin tärkeätä pitää mielessä. Näin tulee kuitenkin käymään jossain vaiheessa.

Sitten kun on saavuttanut vaikka 5% tavoitteestaan, niin sitten taputellaankin itseään selkään ja se tehty työ usein valuu hukkaan. Aivot ovat äärimmäisen taitavia huijaamaan sinut takaisin vanhoihin malleihin mitä moninaisimmin tekosyiden avulla, joihin on äärimmäisen helppo uskoa - ovathan ne sinun omia ajatuksiasi. Ongelma on vaan se, että ne ovat vääriä ja huonoja ajatuksia, jotka eivät tue muutosprosessia ja ongelmanratkaisua.

Summerliu
Viestit: 101
Liittynyt: 02 Tammi 2021, 17:20

Re: Viimeinen taistelu: Projekti 365

Viesti Kirjoittaja Summerliu » 13 Helmi 2021, 22:03

Kirjoittelen nyt lauantaikoodauksen lomassa. Helmikuu on kohdellut minua aika hyvin. Tai oikeastaan olen tehnyt pääosin järkeviä päätöksiä. Paras päätös on ollut se unimäärän kasvattaminen ja nyt vedellään 8h keskiarvolla, kun se aika pitkään on ollut siellä 7 tienoilla jos sitäkään. Alkuun oli hieman pakotettava itsensä ajoissa nukkumaan, mutta kyllähän se paljon virtaa on tuonut. Tammikuussa jätin jo iltakahvit pois niin sekin on auttanut asiassa.

Pohdin paljon puuraketin ajatuksia ja en tiedä oliko tarkoituksena olla itselle armollisempi, mutta olen ollut. Olen välillä lahnannut lattialla, välillä maannut ammeessa ja työpäivän lopettanut hieman aiemmin tehdäkseni käsilläseisontaharjoituksen. Muutenkin vaatinut itseltäni vähemmän ja mennyt enemmän go with the flow - fiiliksellä mikä on ollut hyvä. Linkedinissä tullut notkuttua jonkin verran, mutta puhelimella notkuminen twitchissä tai täälläkin on ollut aika minimissä.

Vetäsin samalla vessanpöntöstä nuuskattomuuden ja herkuttomuuden tai tavallaan vedin. Molemmista olen edelleen erossa enkä niitä kaipaa. Kaverin kanssa pelailtiin änäriä viime lauantaina ja sain pussin. Tiistaina warzonea pelaillessa toisen. Ja ei siinä, ei tee mieli aloittaa, mutta pikku rentoutuminen oli kiva. En nyt tunne siitä juurikaan edes epäonnistumista.

Iskä lähetti 10pakettia karnivaalikeksejä, niin söin niitä. Mun sääntöhän oli herkuttomuudessa se etten osta sellaista mitä en itse voisi valmistaa. Eli Äiteen kakkua jo aiemmin tuhosin ja nyt noi keksit meni kyllä vähän sen rajan yli. Eipä haitannut sekään. Yleensähän sen jälkeen kun lipsuu niin tulee sellainen fuck it- meininki, mutta ei nyt ollenkaan. Jatkan edelleen nuuskattomuutta ja herkuttomuutta hyvissä raameissa. Koska ne asiat eivät ole mulle oikeastaan juurikaan tärkeitä.

Vaihdan raportoinnin nyt nurinkurisesti näiden osalta.

Vuoden käytetyt nuuskapussit:2
Vuoden herkkuraja ylitetty: 1
[-X

Kerrroin tuossa parille läheiselle tästä blogista, ihan siitä syystä jos heitä kiinnostaa, kun en aina ole osannut asiaa avata. Tää blogi avaa ehkä heille vähän sitä taistelua mitä sisäisesti ja vähän piilossa käynyt.

Kokonaisuudessa hyvä viikko:
2x painia 2x käsilläseisontatreeniä ja 1x juoksu.
8h yöunet
Töissä liekeissä
Ohjelmointihommat olleet hauskoja (etenkin ryhmätyö ja yksikkötestaustreenit)

Obaman teos vaiheessa ja täytyy siitä sanoa, että oppinut ainakin USA:n vaalijärjestelmän kauheuden. Mut kiehtova kirja. Se ei estänyt haaveilemasta jo seuraavista kirjoista. Sain Adlibriksen lahjakortilla muksuille pari kirjaa ja itselle poimin otsikon perusteella herkkuja :
kirjat.jpg
Eikai muuta kuin mukava lukea sivujen aktiivisuutta, paljon mielenkiintoisia kirjoituksia. Mahtavaa viikonloppua kaikille!

samiansio
Viestit: 74
Liittynyt: 20 Heinä 2007, 22:17

Re: Viimeinen taistelu: Projekti 365

Viesti Kirjoittaja samiansio » 13 Helmi 2021, 23:06

Loistavaa tekstiä ja myös itselle monin paikoin samaistuttavia keloja. Tsemppiä jatkoon!

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Blogit”