Kuolevan jättiläisen viimeiset hitaat (osa 3/4)

Tämä on aiemmin Primana ja Microgamingina tunnetun MPN-verkon värikästä historiaa käsittelevän juttusarjan kolmas osa. Aiemmat osat voit lukea täältä: Osa 1 / Osa 2

MPN Poker Tour Madridin viimeiseen pelipäivään suuntaavia pelaajia tervehtii suoraan Casino Gran Madridin sisäänkäynnin edustalla märehtivä pronssinen jättisammakko. Getafelaistaiteilija Eladio de Moran, taiteilijanimeltään dEmon, suunnitteleman patsaan tilasi kasino itse lahjaksi Madridin kaupungille kiitokseksi Francon aikakaudelta peräisin olevan kasinokiellon purkamisesta. Lahjasta on tosin tässä tapauksessa luultavasti enemmän hyötyä sen antajalle, sillä onnenkaluna pidetty sammakko houkuttelee kasinolle pilvin pimein äkkirikastumisesta haaveilevia. Sammakkojen uskotaan tuovan onnea etenkin monissa aasialaisissa kulttuureissa, ja patsaasta löytyy varmuudeksi kaiverrettuna nippu muitakin onnenkaluja neliapilasta jäniksenkäpälään ja kananluusta hindujen om-symboliin. Myös moni pokerinpelaaja koskettaa sammakkoa kuin varmuudeksi ennen siirtymistään kamppailemaan 52 000 euron ykköspalkinnosta. Vaikka taikauskolla ei pitäisi olla sijaa pokerissa, ei kai onnenamuletin hipaisemisesta voi haittaakaan olla, tuntuu moni tuumivan.

2010-luvun alku oli perinteisille pokeriverkoille rankkaa aikaa. Aikoinaan kymmeniä “skinejä” (verkossa operoineita peliyhtiöitä) majoittaneet suurverkot kaatuivat yksitellen kääntäen pelikentän ympäri lähes täydellisesti vain muutamassa vuodessa. Ajasta ikuisuuteen siirtyivät esimerkiksi Ongame, Entraction, Cake, IPN (Boss Media) sekä lukuisia pienempiä yrittäjiä.

Eurooppalaispelaajien suosimista verkoista jäljelle jäi vain kaksi viimeistä mohikaania: Microgaming ja iPoker. Niillekin kohdistui päivä päivältä pienempi osa nettipokeria pelaavan maailman volyymistä. Kun vielä 2010-luvun vaihteessa käytännössä jokaisen suomalaisammattilaisen työpäivä alkoi 5-10 eri pokerisoftan avaamisella, 2010-luvun puoliväliin mennessä monelle oli normaalia pelata ainoastaan PokerStarsilla, ehkä parin muun sivuston auloja silmillään skannaten pehmeän peliseuran toivossa.

Vaikka artikkelisarjan toisessa osassa käsitelty UIGEA-lain voimaantulo olikin kovin yksittäinen isku Microgamingin kaltaisille yhdysvaltalaismarkkinoilta vetäytymään joutuneille verkoille, ne kaivoivat osan haudastaan aivan itse tarjoamalla pelaajilleen kestämättömiä rakeback-diilejä. Microgamingin, Ongamen ja Entractionin kaltaisissa verkoissa operoi 2010-luvun vaihteen tienoilla kymmeniä sivustoja, jotka halusivat kukin viedä toisiltaan mahdollisimman paljon asiakkaita, ja seurauksena oli loputon rakeback-nokittelusota. Tyypillinen rakeback nousi verkosta riippuen muutamassa vuodessa 20-30 prosentista jopa 70 prosenttiin, eikä pelaajien ollut lainkaan mahdotonta saada jopa yli 100 prosentin palautuksia osallistumalla rake racejen kaltaisiin kilpailuihin. Niin uskomattomalta kuin se tänä päivänä kuulostaakin, sivustot siis jopa maksoivat asiakkailleen nettipokerin pelaamisesta. Moni kymmenisen vuotta sitten pokerisaitin operatiivisella puolella työskennellyt voi kertoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, ettei kyseessä ollut kovin kestävä bisnesstrategia.

Kestämätön hinnoittelu itsessään ajoi monet pienemmät operaattorit perikatoon, mutta hintasodan vaikeammin tilastoitava vaikutus heijastui vielä vuosienkin päähän. Kun verkot viimein saivat rivinsä kuriin ja rakebackit takaisin kestävälle tasolle, näillä oli käsissään uusi ongelma: tyytymättömät pelaajat. Esimerkiksi Microgaming lanseerasi vuonna 2011 verkon suursaittien edustajista koostuvan johtoryhmän, joka sai sivustot puhaltamaan yhteen hiileen ja palautukset viimein järkevälle tasolle. 70 prosentin palautuksiin tottuneelle asiakkaalle on kuitenkin vaikea selittää, miksi tämän pitäisi yhtäkkiä tyytyä 20-30 prosenttiin — etenkin, kun vastaavaa rakebackia oli tarjolla pelaajien suosimalla PokerStarsillakin. Osa pelaajista äänesti jaloillaan.

Jotain tilanteen mahdottomuudesta kertoo Pokerhistory.eu-sivuston data ajalta, jolloin pelaajavirtojen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt kulkea PokerStarsilta muille sivustoille. Nettipokerin Mustan perjantain iskiessä huhtikuussa 2011 Microgamingilla pelasi ruuhka-aikaan noin 2700 käteispelaajaa samanaikaisesti, mutta huolimatta siitä, että noin 50 prosentin markkinaosuudella operoinut PokerStars tuli FBI:n sulkemaksi, Microgamingin pelaajamäärät itse asiassa laskivat. Kesäkuuhun 2012 mennessä pelaajista oli huvennut reilut 25 prosenttia.

“Prima tai Microgaming ei ollut koskaan pelieni kannalta merkittävässä roolissa. Bumhunttaussivusto muiden joukossa”, kuittaa verkossa 2010-luvun taitteessa pelannut PLO-harja Arvi Vainionkulma Pokerisivuille.


Arvi Vainionkulmalle (keskellä) eivät MPN:n pelit erityisemmin maistuneet.

Kuolemaan Microgaming ei kuitenkaan suostunut. Vaikka pokeriverkkoja lakosi ympäriltä kuin heinää 2010-luvun alkuvuosina, MPN:llä katsottiin rohkeasti eteenpäin siitäkin huolimatta, että takaisin jaloilleen päässyt PokerStars jatkoi pelaajien rohmuamista ostamalla ainoan todellisen kilpailijansa Full Tilt Pokerin. Microgaming lanseerasi lyhyen ajan sisään useita aluevaltauksia, kuten Blaze-pikapokerin, edistyksellisen ja uusia pelaajia verkkoon tuovia operaattoreita palkitsevan True Value -rakenjakosysteemin sekä kehitti ohjelmistoaan monin tavoin pelaajaystävällisemmäksi. Vuoden 2012 lopussa se brändäsi itsensä uudelleen MPN:ksi — nimi, jolla verkko tultaisiin tuntemaan sen viimeiseen henkäykseen asti.

Artikkelisarjan edellisessä osassa haastateltu MPN:n pokeripuolen johtaja Alex Scott aloitti tehtävässään pian uudelleenbrändäyksen jälkeen. MPN:n onneksi Scott ymmärsi ensimmäisten joukossa jo käynnistyneen, tähän päivään asti nettipokerissa jatkuneen trendin: turnauspokeri oli nousemassa suosituimmaksi pelimuodoksi ohi käteispelien. Sen nousu valta-asemaan olisi väistämätön, eikä sitä horjuttaisi mikään.

“Vuonna 2012 nettipokerituloistamme kaksi kolmasosaa tuli käteispeleistä, mutta seuraavien kuuden-seitsemän vuoden aikana asetelma kääntyi päälaelleen. Turnaukset muodostavat nykyään maailmanlaajuisestikin yli kaksi kolmasosaa nettipokerin kokonaisvolyymistä. Ihmiset ovat lähestulkoon lopettaneet käteispelien pelaamisen ja siirtyneet turnauksiin, mikä näkyy sekä livenä että netissä”, Scott kertoi Pokerfusen podcastissa tammikuussa.

“Käteispelien taso on koventunut paljon turnauksia nopeammin. Operaattorin näkökulmasta on paljonkin järkeä pyrkiä ohjaamaan pelaajia käteispeleistä turnausten pariin”, Scott jatkoi. “Jos heidän pelikokemuksensa käteispeleissä on todennäköisesti huono, on pidemmällä aikajänteellä parempi saada heidät pelaamaan käteispelien sijaan turnauksia. Turnausten markkinointiarvo on myös hyvin korkea, sillä niistä voi voittaa suuria palkintoja lyhyessä ajassa.”

MPN:n päivitetty turnauspainotteinen filosofia nousi uusiin sfääreihin vuonna 2014, kun Scottin tiimeineen kehittämä MPN Poker Tour näki päivänvalon.

“Olen ylpeä siitä, mitä teimme MPN Poker Tourin kanssa. Sitä on pidetty pelaajien keskuudessa korkeassa arvossa. Oma livekiertue on myös loistava tapa rakentaa brändiä. Tuomalla brändisi esille saat näkyvyyttä ja sitä kautta uusia asiakkaita, ja vastaavasti nettipelaajamme pääsevät pelaamaan kauttamme myös livenä”, Scott totesi samassa podcastissa.

Scott tietää olevansa oikeassa, sillä miehen väitteiden paikkansapitävyydestä käy näytöksi MPN:n viimeinen kuusivuotiskausi. Kun kilpailijat kaatuivat, MPN uudisti ja uudistui nimenomaan turnauspokerin kautta. Aivan kuten Scott visioi, MPNPT-liveturnaukset toivat uusia pelaajia sivustolle, ja nettipokerinsa kautta MPN pääsi sylkemään jälleen lisää pelaajia seuraaviin liveturnauksiinsa. Syntyi positiivinen kierre, jossa voittivat sekä pelaajat että MPN itse.

“Kehitimme MPN Poker Tourin kokonaan tyhjästä, sillä halusimme erottua muista parilla tavalla. Kukaan ei ensinnäkään siihen aikaan tarjonnut vastaavan sisäänoston (550 euroa) turnauksia, vaan useimpien turnausten pääsymaksut olivat nelinumeroisia. Tarjoamamme sisäänosto oli monelle pelaajalle juuri sopiva. Lisäksi se, mitä yritimme saavuttaa poikkesi myös muista. Luulen, että useimmat pyrkivät tekemään voittoa liveturnauksia järjestäessään, mutta me halusimme vain päästä omillemme. Se oli ensimmäinen tavoitteemme, ja alhainen tavoite mahdollisti sen, että pystyimme ylipäätään tarjoamaan vain 550 euron sisäänostoa. Jos olisimme pyrkineet tekemään voittoa, se olisi ollut vastaavalla sisäänostolla hyvin, hyvin vaikeaa”, Scott valaisi Pokerfuselle.


MPN Poker Tourin turnauksista tuotettiin myös korkeatasoista livestriimiä. Kuva MPNPT Tallinnan pääturnauksesta.

MPNPT:n alku oli vaatimaton, sillä sen Maltalla syksyllä 2014 järjestetyllä avausturnauksella ei ollut edes takuupottia. Turnaukseen löysi paikalle vain 83 pelaajaa — sekä Pokeritiedon livereportteri Juhani Tyrisevä.

“Muistan Maltan avausosakilpailusta lähinnä sen, että Erkki Falkstedt Suomesta oli toinen. Toivotaan, että viimeiselle turnaukselle saataisiin suomalaisvoittaja”, suomalaisten pokerinpelaajien edesottamuksia jo kolmatta vuosikymmentä raportoiva Tyrisevä tunnelmoi Pokerisivuille keskellä Madridin päätösturnauksen finaalipäivän tuoksinaa. Kuten viisi ja puoli vuotta aiemminkin, Tyrisevä toimittaa myös MPN Poker Tourin päätösosakilpailusta turnausseurantaa Pokeritietoon.

“Tässä ei ole pahemmin ehtinyt levätä, sillä pelipäivät täällä Madridissa ovat olleet todella pitkiä. Ensi viikolla ehtii vähän huilata, ja sitten suuntaankin jo kohti Kings of Tallinn -festivaalia“, Tyrisevä kertoo.

Pitkäksi venähtäneet työpäivät eivät ole mikään ihme, sillä jatkuvasti suosiotaan kasvattaneen MPNPT-kiertueen finaaliturnaus on tehnyt todennäköisesti Casino Gran Madridin pokerihuoneen kaikkien aikojen kävijäennätyksen. Ohi jättisammakon kohti rekisteröintipistettä on kävellyt viikonlopun aikana peräti 575 pelaajaa, joista monet pääsivät mukaan pääturnaukseen vasta jonotuslistan kautta.

Tyrisevän toive suomalaisvoittajasta ei käy toteen, sillä viimeisenkin suomalaisedustajan eli Keimo Suomisen kohtalona on pudota 11. sijalla AJ:n hävittyä preflop-kolikonheiton Liu Cheng Yun 33:lle. Samalla Tyrisevän työnkuva muuttuu vähemmän mielekkääksi, sillä viimeisen suomalaispelaajan pudottua seurantaketjun lukijamäärät lähtevät väistämättömään laskuun. Tyrisevä seuraa kuitenkin uskollisesti turnauksen loppuun asti, vaikka yöunet ovat jäämässä jälleen kerran lyhyiksi.

Ollaan jo pitkällä maanantain puolella, kun Viron Martin Piik kruunataan MPN Poker Tour Grande Finalen voittajaksi.


Turnausjohtaja Gerard Serra (vas.) ja voittaja Martin Piik.

“Jos totta puhutaan, voittorahoilla ei ole minulle merkitystä”, 52 000 euroa rahastanut nuorukainen kommentoi pokerimedialle. “Välitän ainoastaan tittelistä ja tästä voittopokaalista.”

Vaikka eletään jo vuotta 2020, nuorten pokerimenestyjien puheet eivät ole juuri muuttuneet viiden, kymmenen tai viidentoista vuoden takaisista.

Turnauspaikkansa Piik kertoo voittaneensa Olybetin kautta, kuten monet Madridiin saapuneet suomalaispelaajatkin. On enemmän kuin osuvaa, että viimeisen MPNPT:n voitto meni nimenomaan nettikarsijalle, sillä verkko on pyrkinyt tarjoamaan pelaajilleen elämyksiä pokerimatkojen muodossa usein overlaytakin tarjonneiden nettisatelliittien kautta alusta alkaen.

MPN:n nettisatelliitit ovat tuttuja myös Pokerisivujen striimaajalle ja Olybetin sponsoripelaajanakin tunnetulle Markus Ylänteelle.

“Satelliitteja eri liveturnauksiin on pyörinyt verkossa todella mukavasti — myös Tallinnan turnaussarjoihin, kuten Kings of Tallinn -festivaalille. Se on tietysti ollut näin suomalaisvinkkelistä erittäin mukavaa”, Ylänne sanoo.

Ylänne kuuluu niihin, jotka löysivät MPN:n pelit vasta verkon siirrettyä fokuksensa turnausten puolelle.

“Aloitin MPN:llä pelaamisen vasta syksyllä 2015”, Ylänne kertoo. “Siitä lähtien se onkin ollut pääsaittejani. Verkossa pyörii paljon etenkin rebuy-turnauksia, mikä sopii minulle hyvin. Ongelmana on lähinnä se, että kaikki turnaukset, jotka haluaisin pelata eivät mahdu edes näytölle. MPN:n turnauksissa pelaa myös paljon Pokerisivuiltakin tuttuja suomalaisia, mikä tuo turnauksiin tietynlaista lisämielenkiintoa, kun pääsee taistelemaan tuttujen kanssa. Rahallisesti tosin ei olisi varmasti haittaa, mikäli heidän kanssaan ei tarvitsisi miekkailla niin paljoa. Kokonaisuutena MPN:n pelaajapooli on melko vaihteleva — joukossa on paljon osaavia ja paljon pelaavia reguja, mutta vastapainona seassa on myös runsaasti eritasoisia harrastelijoita.”

Ylänteen suosikkiturnauksiin kuuluu keskiviikkoisin Olybetilla pelattava 11 euron Beat the Pro, jossa Ylänne toimii itse erikoisbountyna striimaten turnauksen samalla Pokerisivujen Twitch-kanavalle.

“Tuo aina hyvää pöhinää, kun pääsee miekkailemaan streamin seuraajien kanssa samoihin pöytiin. Valitettavasti oma menestykseni turnauksessa on ollut melko heikkoa — olen voittanut sen vain yhden ainoan kerran, ja vähän koomisesti se oli samalla ainoa kerta, kun en kyennyt turnausta flunssan takia striimaamaan”, Ylänne nauraa.

Kuten valtaosa verkon nykypelaajista, myös Ylänne kuuluu siihen vuosikertaan, jolle Priman suuruuden vuodet eivät ole edes kaukainen muisto, vaan ainoastaan medioista opittua nettipokerin muinaishistoriaa. Heille MPN edustaa ennen kaikkea hyvää turnaussivustoa: Scottin vision myötä MPN:n turnauspuoli puhkesi verkon viimeisinä vuosina uuteen kukoistukseen, ja sen turnaustarjonta houkutteli sivustolle laskusuhdanteesta huolimatta paljon Ylänteen kaltaisia uusia pelaajia. Heille ei ehkä tule verkkoa ikävä nostalgisista syistä, mutta aukon tarjontaan verkko jättää puhtaasti turnausohjelman laadukkuuden puolesta.

“Paljon on MPN:llä tullut pelailtua, ja verkon turnausohjelma on tosiaan ollut minulle todella passeli”, Ylänne toteaa. “Aion itse painaa MPN:llä pelejä sisään ihan loppuun asti. Kun pelit toukokuussa sitten päättyvät, niin onhan se surun päivä.”


MPN:n sulkeutuminen vetää Markus Ylänteenkin mielen matalaksi.

Niin, se sulkeutuminen. Kuoleva jättiläinen lakkaa lopullisesti olemasta toukokuun 19. päivänä. Päivämäärästä tiedotettiin jo joulukuun alussa, mitä voisi pitää riskipitoisena liikkeenä — moni olisi vain vetäissyt töpselin seinästä päivän-parin varoitusajalla pyrkien maksimoimaan tulovirrat viimeiseen asti. Scott tiimeineen halusi kuitenkin toimia mahdollisimman läpinäkyvästi senkin uhalla, että asiakkaat kaikkoaisivat jo etuajassa.

“Ei peleissä juuri ole huomannut lopettamisilmoitusta”, MPN:n ohjelmiston jokaisena työpäivänään avaava Ylänne kertoo. “Ehkä jotkut pienimmän fieldin turnauksista, kuten öisin pyörivä 33 euron rebuy, starttaavat aavistuksen harvemmin. Mitään sen merkittävämpää en ole havainnut. Minusta oli muutenkin ihan hyvä muuvi, että he ilmoittivat verkon sulkeutumisesta ajoissa. Näin pelaajille jää aikaa valmistautua verkon lopettamiseen.”

Casino Gran Madridin tanssilattialla on koittanut valomerkki. Jättiläisen viimeiset hitaat ovat päättyneet. Pelaajiaan se syleili vielä kerran viimeisen pelipäivän iltana järjestetyn staff bounty -turnauksen muodossa, jossa MPN:n työntekijöiden pudottamisesta jaettiin BOSE:n kuulokkeiden kaltaisia satojen eurojen arvoisia lisäpalkintoja. Sadan euron turnauksen palkintopotissa oli tuhansien eurojen arvosta ylimääräisiä palkintoja kiitokseksi niille 159:lle, jotka päättivät jäädä todistamaan hautajaisia hamaan loppuun asti. Englannin Daniel Smithin peitottua Suomen Teemu Leppälahden heads-upissa turnausohjelman viimeinenkin turnaus oli ohi, ja nyt turnausalueen nurkassa pelaajia koko viikonlopun palvellut baari on suljettu, Juhani Tyrisevä matkalla hotellilleen, Martin Piik todennäköisesti jossain Madridin yökerhossa juhlistamassa ensimmäistä suurvoittoaan.

Tunnelma on juuri sellainen, kuin hyvien juhlien jälkeen kuuluukin olla. Juhlapaikka on tyhjä, ilmassa leijuu vieno, pöydille unohdettujen olutpullojen levittämä tuoksu. Hauskuus on ohi, ja jäljellä on enää juhlien jälkeensä jättämän sotkun siivoaminen. Lattiaa veltosti moppaavan siivojan työtahdista päätellen kiirettä ei enää ole. Paikalle jääneillä MPN:n henkilökunnan jäsenilläkin on normaalia huomattavasti vähemmän tehtävää, sillä toisin kuin aiempien festivaalien jälkeen, MPN Poker Tourin pahvisia mainoksia ja muuta rekvisiittaa ei pakata kontteihin. Todennäköisesti ne heitetään kasinon takana sijaitsevaan jätteenpuristimeen tai taitellaan henkilökunnan matkalaukkuihin muistoesineiksi. Virallista käyttöä niillä ei enää koskaan ole.

Juhlat ovat ohi, ja niin on kohta koko MPN:n tarina. Vastattavana on enää yksi, perimmäinen kysymys.

Miksi?

Kysymykseen vastataan artikkelisarjan neljännessä ja viimeisessä osassa.