Matkaopas Madridin erikoisimpiin nähtävyyksiin

Matkaopas: Madrid, Espanja

Pokerisivujen juttusarjan avulla näet Euroopan tutut matkakohteet aivan uusin silmin! Erilainen matkaopas -sarjassa käsitellään Euroopan erikoisia nähtävyyksiä kaupunki kerrallaan.

Espanjan pääkaupunki Madrid tunnetaan taidemuseoistaan, vermutistaan, jalkapallojoukkueistaan ja cortado-kahvijuomistaan. Madridista löytyy kuitenkin myös erikoisempia nähtävyyksiä kummitusmetroasemasta kinkkumuseoon ja metallimummosta hylätyn kahvitehtaan sisällä järjestettäviin päiväraveihin. Tästä artikkelista löydät insider-vinkit Madridin erikoisuuksiin!

Monikäyttöinen tupakkatehdas

Jos käyt ihmettelemässä Madridissa vain yhtä erikoista nähtävyyttä, valitse La Tabacalera de Lavapies. Vanhan tupakkatehtaan sisällä vierailemalla lätkäisee nimittäin monta kärpästä yhdellä iskulla.

La Tabacalera on eräänlainen julkinen tila, joka on kenen tahansa — ennen kaikkea erilaisten taiteilijoiden — vapaassa käytössä. Koska kuka tahansa voi käyttää massiivista tilaa, sen sisältä saattaa päivästä riippuen löytää taidenäyttelyn, aamupäivällä käyntiin polkaistut trance-reivit, afrikkalaisen viidakkorumpuesityksen, body paint -show’n — tai kaikkia näitä samanaikaisesti. Sekä sisäänpääsy että tilojen käyttäminen on ilmaista, mutta mukaan voi halutessaan ostaa paikallisten taiteilijoiden teoksia. Kahvilasta saa myös alkoholijuomia.

Kannattaa myös vierailla tupakkatehtaan alta löytyvissä käytävissä, jotka ovat lattiasta kattoon täynnä upeita graffiteja. Ulkopuolen jättimuraalit taas ovat kuin luotuja urbaaniin Instagram-kuvaukseen.

La Tabacalera hönkii vapaakaupunkimaista tuntua, vaikka paikka on nykyään Espanjan hallituksen kulttuuriperintökohteiden listalla. Valtion rahoitus takaa paikan pysymisen suhteellisen siistinä, järjestyksessä ja turvallisena, mutta sen sisältä löytyviin erikoisuuksiin valtio ei onneksi puutu millään tavalla.

Tupakkatehdas sijaitsee Lavapiés-kaupunginosassa, kävelymatkaa metroasemalta tulee noin 300 metriä. La Tabacaleran nettisivuilta löytyy lista virallisemmista tapahtumista, mutta eniten paikasta saa irti astelemalla sisään ilman sen kummempaa suunnittelua.

Paratiisi keskellä juna-asemaa

Miksi kaikki maailman asemahallit eivät voisi näyttää tältä? Atochan vilkkaalla juna-asemalla voi sulkea silmänsä ja kuvitella olevansa iltapäiväruuhkan sijaan keskiamerikkalaisella kahviplantaasilla. Vuonna 1992 avattu, aseman sisältä löytyvä puutarha kattaa yli 7000 kasvia ja yli 250 kasvilajia. Uupunut matkailija voi levähtää brasilialaisten kumipuiden, polynesialaisten apinanleipäpuiden ja filippiiniläisten banaanipuiden juurella, ja puutarhassa voi ihmetellä myös kahvi- ja kaakaopensaita tai lihansyöjäkasveja.

Aseman suosituimmat asukkaat olivat pitkään sen lumpeenlehtialtaissa uiskennelleet kilpikonnat, jotka pelastettiin aikanaan madridilaisesta viemäristä kilvekkäiden tultua omistajansa hylkäämäksi. Vuonna 2018 kilpikonnat siirrettiin kuitenkin läheiseen villieläinpuistoon, sillä lammet alkoivat käydä ahtaaksi veijarien innostuttua tuottamaan jälkeläisiä.

Metallimummeli

Koskaan ei ole liian myöhäistä mieltyä metallimusiikkiin. Teorian todisti oikeaksi Ángeles Rodríguez Hidalgo -niminen madridilaisnainen, joka ryhtyi metallifaniksi seitsenkymppisenä.

Jo 41-vuotiaana leskeksi jäänyt Rodriguez Hidalgo teki vuosikausia kahta työtä saadakseen leipää pöytään viidelle lapselleen. Niukkuus ajoi naisen perheineen Madridin työväenluokkaiselle Vallecas-asuinalueelle, jossa hevimetalli oli kovaa valuuttaa 1980-luvun opiskelijoiden keskuudessa. Vihdoin eläkkeelle päästyään Hidalgo Rodriguez päätti 70-vuotiaana hetken mielijohteesta mennä lapsenlapsensa seuraksi metallikonserttiin, ja sähkökitaroiden laulaessa tämä huomasi jotain yllättävää: raskas musiikki sai leskirouvan lanteet vatkaamaan kuin 1950-luvun teinitytöillä Elviksen konsertissa! Rodriguez Hidalgo kiersi 80-luvun loppupuolella käytännössä kaikki mahdolliset rock- ja metallikonsertit Madridissa, ja moshaava hevimummo nousi nopeasti suosituksi hahmoksi. Rodriguez Hidalgo sai jopa oman kolumninsa Heavy Rock -lehteen ja päätyi esiintymään useammassa tv-ohjelmassa. Tämän kuva koristaa metalliyhtye Panzerin Toca Madera -nimisen albumin kanttta, ja kuusi vuotta kuolemansa jälkeen Hidalgo Rodriguez sai myös oman patsaansa — Vallecasiin, tietenkin. Pronssipatsaassa Hidalgo Rodriguez poseeraa elementissään (kuva alla).


Metallimummelin patsaalle on vapaa pääsy vuorokauden ympäri. Patsas sijaitsee lähellä Puente Vallecas -metroasemaa.

Miguelin ja Josén Horchata-kioski

Horchata on tyypillisesti mantelimaidosta, riisimaidosta tai molemmista sekä kanelitangosta ja sokerista valmistettava maitojuoma, joka nautitaan jääkylmänä. Jostain käsittämättömästä syystä ikivanha hellejuoma ei ole vieläkään rantautunut Suomeen, mutta Espanjassa siltä on vaikea välttyä. Valencia on Espanjan horchata-pääkaupunki, mutta myös Madridissa juomalla on pitkä historia.

Suomalaista lippakioskia muistuttavat horchata-kojut olivat vielä 50-60-lukujen taitteessa olennainen osa madridilaista elämänmenoa. Juoma napattiin kioskista mukaan työpäivän jälkeen tai nautittiin paikan päällä lasista yhtä vaivattomasti kuin lonkero suomalaisella kesäterassilla. Aguaduchoiksi kutsutut virvokekioskit ovat kadonneet viime vuosikymmeninä katukuvasta lähes kokonaan ketjukauppojen tieltä, ja horchataakin saa perinteikkäässä muodossa enää yhdestä paikasta.

Vuodesta 1944 operoinut Kiosko de Horchata Miguel y José (“Miguelin ja Josén horchata-kioski”) tarjoilee valencialaistyylistä, pähkinäistä horchataa lähes 80 vuoden kokemuksella. Sinivalkoisen kioskin tunnistaa jo kaukaa. Medialähteiden mukaan kioskin omistavat veljekset tulevat todennäköisesti olemaan sukunsa viimeiset kioskiyrittäjät, joten lähitulevaisuudessa Madridin viimeinenkin horchata-kioski saattaa olla historiaa. Autenttinen kokemus kannattaa siis ruksata nyt, kun se on vielä mahdollista!

Kioski sijaitsee lähellä Goyan metroasemaa. Suljettu maanantaisin.

Egypti keskellä Madridia

Madridin ydinkeskustasta löytyvän Plaza de Españan lähistöllä sijaitsevassa Parque del Oeste -puistossa tallustellessa pahaa-aavistamaton kulkija saattaa luulla nauttineensa muutaman vermutin liikaa. Muinainen egyptiläinen temppeli olisi absurdi näky minkä tahansa suurkaupungin vilinässä, ja keskellä Madridin sykettä lepäävä Templo de Debod saa hieraisemaan silmiään useampaan kertaan. Uskomatonta kyllä, kyseessä ei ole harhanäky eikä myöskään muinaisegyptiläisen temppelin halpa kopio, vaan ihka oikea 2200 vuotta vanha laitos.

Egypti lahjoitti temppelin Madridille vuonna 1968 kiitokseksi Espanjan avusta maan historiallisten kulttuurikohteiden suojelemisessa, ja nykyään Templo de Debod on suosittu turistinähtävyys. Puisto itsessään sijaitsee kukkulan päällä, ja temppelin lähistöltä aukeavat komeat näköalat Madridin keskustaan. Puisto on avoinna vuorokauden ympäri, mutta kuvauksellisimmillaan temppeli on auringonlaskun aikaan. Auringon laskettua puiston valtaavat pussikaljoittelevat nuoret aikuiset.

Kummitteleva metroasema

Mikäli aikamatka 1960-luvulle kiinnostaa, se käy kätevästi (ja ilmaiseksi!) Madridin käytöstä poistetulla Chamberí-metroasemalla.

Vuonna 1919 avattu asema on yksi Madridin alkuperäisistä kahdeksasta metropysäkistä. Espanjan sisällissodan aikaan sitä käytettiin pommisuojana, ja toisen maailmansodan laannuttua asema otettiin uudelleen käyttöön aina vuoteen 1966 asti. 1960-luvulla laajennettu metroverkosto koitui lopulta aseman kohtaloksi — Chamberí sijaitsee moderneille metrojunille pysähtymisen kannalta epäkäytännöllisesti kurvissa ja vieläpä niin lähellä Bilbaon ja Iglesian asemia, ettei sille ollut enää yksinkertaisesti käyttöä.

Metrojunat pyyhkäisevät edelleen aseman ohi, ja matkustajat voivat ihmetellä 1960-luvulta peräisin olevia julisteita junavaunusta käsin. Harva kuitenkaan tietää, että Chamberíssa pääsee vierailemaan. Asema on nykyään virallisesti Andén 0 (Laituri 0) -niminen museo, joka ei tosin pidä suurta melua itsestään. Lieriömäisen sisäänkäynnin paikallistettuaan ja metrotunneliin johtavat portaat laskeuduttaan sisältä avautuu aikahyppy 1960-luvun metromatkustuksen hämyisiin tunnelmiin. Chamberín syvyyksistä löytyy kaikki ränsistyneestä lipputoimistosta vanhoihin metrokarttoihin, ja laiturilla voi ihmetellä ohikiitäviä metrojunia junissa istuvien hämmästykseksi.

Myös Chamberín kummitusasemana tunnettu nähtävyys sijaitsee Plaza de Chamberissa (metrolinja 1, Bilbaon ja Iglesian välissä). Vierailu on ilmaista, mutta sisään otetaan vain rajallinen määrä ihmisiä kerrallaan. Ovet suljetaan 30 minuuttia ennen virallista sulkemisaikaa.


Kinkkumuseo

Rakastetun espanjalaisohjaaja Pedro Almodóvarin elokuvassaan Lihan värinä tunnetuksi tekemä Museo del Jamon eli kinkkumuseo on maistuvimmasta päästä Madridin nähtävyyksiä. Lattiasta kattoon roikkuvilla kinkuilla päällystetty paikka ei tosin ole museo sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä sen kinkut on tarkoitettu syötäväksi. Kinkkunsa voi nauttia paikan päällä (iberiankinkku on lihansyöjille pakollinen Madrid-elämys) tai viedä vaikka vakuumipakattuna Suomeen. Baarin puolella paikan erikoisuuksiin lukeutuu croquetas de cabrales (kinkku-juustocroissant), ja jo pienen oluen (caña) tilaamalla saa ilmaisia tapaksia. Plaza Mayor 18.

Maailman vanhin ravintola

Mikäli superlatiivinähtävyyksissä vierailu on juttusi, Madridista löytyy listalle oivallinen tarjokas: maailman vanhin edelleen toiminnassa oleva ravintola. Sobrino de Botín on toivottanut ruokailijat tervetulleeksi jo vuodesta 1725.

Ernest Hemingwaynkin kirjassaan Ja aurinko nousee mainitsema ravintola on toiminut aikanaan myös taidemaalari Francisco de Goyan toisena työhuoneena, ja paikka onkin monella tapaa olennainen osa madridilaista sielunmaisemaa. Sotia on sodittu, hallitsijoita on tullut ja mennyt, sukupolvet ovat eläneet ja kuolleet, mutta Sobrino de Botín seisoo tutulla paikallaan jykevästi kuin kallio.

Koska Sobrino de Botín on myös Guinnessin ennätyskirjan tunnustama maailman vanhin ravintola, paikassa vieraileva turistimäärä on melkoinen. Ruoka on silti aivan kohtuullista, ja ruokalistalta löytyy kaikenlaisia espanjalaisia erikoisuuksia. Ravintolan sisältä löytyy neljä kerrosta, joissa kaikissa on oma teemansa.

Cortado ja vermutti

Madridissa vieraillessaan on vaikea välttyä kaupungin kahdelta tärkeimmältä juomaerikoisuudelta: Cortado-kahvilta ja vermutilta.

Cortado on kahvijuoma, joka muistuttaa jonkin verran suomalaisillekin tuttua macchiatoa. Cortado tarjoillaan kuitenkin metallirenkaan ympäröimästä lasista ja vaahdottomana, espresson ja maidon suhde on noin 1:1 – 1:2. Cortadoa juodaan Madridissa lähinnä aamuisin, mutta myöskään iltapäivähörppäys ei ole suoranaisesti etiketin vastaista. Kannattaa kokeilla myös cortado condensadaa, joka on nimensä mukaisesti espressoa siirappimaisella kondensoidulla maidolla.

Vermutti puolestaan kuuluu madridilaiseen elämänmenoon kuin punainen vaate härkätaisteluun. Perinteisesti vermuttia nautitaan sunnuntaisin päiväsaikaan, mutta monella paikallisella on tapana pitää niin sanottu hora del vermut eli vermuttihetki useimpina päivinä ennen puoltapäivää (tämä selittää osaltaan tietyissä käytännön asioissa Madridissa ajoittain ilmenevää tehottomuutta). Madridilainen versio vermutista on kotitekoista, yrteillä maustettua ja tarjoillaan hanasta. Mikäli baarista ei löydy “vermut caseroa” (talon vermutti), kannattaa vaihtaa paikkaa. Kyytipojaksi sopivat täytetyt oliivit ja muut tapakset, joita saa yleensä pyytämättä.


Baari- ja ravintolatärppejä

Yugo the Bunker: Sushi lukeutuu monen herkkuruokiin, mutta kuinka moni on nauttinut sashimia toisen maailmansodan aikaisessa japanilaisbunkkerissa? Jos tarkkoja ollaan, Yugo the Bunkerinkin bunkkeri on vain kopio, mutta ruokailuelämystä se ei latista. Listalla myös Kobe-härkää ja herkullista sakea. Ravintola sijaitsee Calle de San Blasilla, suljettu sunnuntaisin.

El Imperfecto (kuva alla): Aina ei voi olla täydellinen. El Imperfecton baarimikot ovat tehneet epätäydellisyydestä taiteenlajin: Juomatilaukset mokataan tarkoituksella joka kerta, eikä asiakas tiedä koskaan etukäteen, mitä tuleman pitää. Baarin sisustuskin on täydellisen kammottava: Kuvittele itsesi murtautumassa lelukauppaan keskellä yötä ja sytyttämässä samanaikaisesti kaikki mahdolliset neonvalot ja vilkkupelit sekä laittamassa flipperien valotaulut päälle, niin aletaan olla lähellä. Paikallisten suosiman El Imperfecton mojitoja pidetään Madridin parhaina, mutta niitä maistamaan päästäkseen kannattaa muistaa tilausvaiheessa pyytää nimenomaan mitä tahansa muuta kuin mojitoa. Plaza de Matute, avoinna la-ke 15-2, to-pe 15-3.

Bar Palermo: Miten olisi salainen baari, joka yhdistelee autotallijameja ja sata vuotta vanhaa maanalaista hienostoklubia? New Yorkin kuuluisaa 1920-luvun The Cotton Club -juottolaa teemaltaan mukailevassa salakapassa soi livenä esitetty rock-musiikki. Paikka sijaitsee vanhan puuhökkelin autotallissa, eikä kadulla ole minkäänlaista merkkiä sisällä odottavasta baarista. Sisään pääsee soittamalla ovikelloa osoitteessa Calle Palermo 21.


El Imperfecto, baari jossa ei saa sitä mitä tilaa.


Lue koko juttusarja:

Osa 1: Lontoo
Osa 2: Tallinna
Osa 3: Dublin
Osa 4: Helsinki
Osa 5: Barcelona
Osa 6: Malta
Osa 7: Pariisi

Kuvat ja lähteet: Wikipedia, Wikimedia Commons, Pixabay, Flickr, Atlas Obscura, TimeOut.