Haastattelussa Ilmiömäiset matkat -kirjan julkaissut Miikka Anttonen

Entisenä pokerinpelaajana, Pokerisivujen bloggaajana ja striimaajana tunnettu Miikka Anttonen julkaisee tänään kirjan Like-kustantamon kautta. Ilmiömäiset matkat on kustantamon tiedotteen mukaan “joukko reportaaseja, jotka vievät lukijan nojatuolimatkalle kokeilemaan somevieroittautumista trooppisen myrskyn runtelemalle pikkusaarelle ja uimaan backpacker-helvetin halvalta oluelta ja irtosuhteilta käryävissä syvyyksissä.”

Anttonen teki suomenkielisen kirjailijadebyyttinsä viime vuonna, kun yhdessä nykyään Pokerihuonetta edustavan Dan Tolppasen kanssa kirjoitettu Uniikki elämä (Otava 2020) julkaistiin. Mutta mistä Anttosen uudessa kirjassa on kyse?

“Olin pyöritellyt erilaisia variaatioita tämän kirjan perusideasta päässäni jo vuosikaudet, mutten suoraan sanottuna uskonut, että kukaan kustantaja kiinnostuisi siitä”, Anttonen kertoo Pokerisivuille. “Kun Uniikin elämän kirjoitusprosessi saatiin maaliin, kustantaja tiedusteli halukkuuttani uuteen projektiin. Pitchasin muistaakseni seitsemän eri aihetta, ja sanoin että kaikkein mieluiten kirjoittaisin tämän, mutta ymmärrän hyvin ellei se kiinnosta. Yllätyksekseni idea meni oikeastaan sukkana läpi.”

Mikä kirjan idea tarkkaan ottaen on?

“Ilmiömäiset matkat on kokoelma matkareportaaseja, joissa tutustutaan eri maailmankolkkiin etsien vastauksia erilaisiin kysymyksiin ja syihin mielenkiintoisten ilmiöiden taustalla. Inspiraatioita minulla oli kolme: David Foster Wallacen novellikokoelmat, Malcolm Gladwell -tyyliset popular science -teokset sekä Louis Theroux’n dokumentit. Haluan viedä lukijan nojatuolimatkalle ympäri maailmaa, mutta tehdä sen hauskasti, viihdyttävästi ja ennen kaikkea niin, että lukijalle jää kokemuksesta käteen muutakin kuin vain ajanvietettä — kyseessä on kuitenkin pohjimmiltaan tietokirja. Jos lukija on kirjan luettuaan viihtynyt mutta kokee myös oppineensa jotain uutta maailmasta, olen onnistunut.

Havainnollistavana esimerkkinä konseptista voisi mainita tästä kirjasta ulos jääneen ilmiön ruotsalaisista: Miksi ruotsalaiset ovat niin hyviä kaikessa? Tarkoitus oli singahtaa kansankotiin, haastatella jääkiekosta tuttuja ns. Suomen-tappajia, euroviisuvoittajia ja muita menestyjiä ja selvittää, mistä ruotsalaisten käsittämätön erinomaisuus kaikessa oikein kumpuaa sekä haastattelujen että ruotsalaisen elämänmenon havainnoimisen kautta. Tämä jäi kuitenkin pandemian vuoksi tuleviin osiin, kuten pitkä liuta muitakin ideoita, jotka lienee parempi jättää tässä spoilaamatta.”

Kirja on siis suunniteltu sarjaksi?

“Kyllä. Juuri sarjamaisuus oli se puuttuva palanen, joka mahdollisti visioni siirtämisen paperille. Olen ollut alusta asti sitä mieltä, että jos tällä idealla lähtee kirjoittamaan, olisi aivan typerää tehdä ohut kirja, jossa käydään tyyliin kahdeksassa paikassa. Esimerkiksi Like julkaisee vuosittain kuitenkin vain alle prosentin heille tarjotuista käsikirjoituksista, joten pidin aivan toivottamana lähteä pitchaamaan suoraan kirjasarjaa tai 1000 sivun reissutarinakokoelmaa. Vastaus löytyi digikirjoista. Likellä on tajuttu, että ihmiset ovat nykyään aina vain kiireisempiä, eikä monellakaan ole nykyään aikaa tai halua lukea edes keskimittaista kirjaa. Fyysisten kirjojen kohdalla julkaiseminen sadan sivun pätkissä ei oikein toimi kustannussyistä, mutta digikirjallisuudessa kaikki on mahdollista. Niinpä päädyimme Liken kanssa siihen, että Ilmiömäiset matkat julkaistaan monessa osassa ja kiirehtimättä. Jokainen osa vastaa pituudeltaan noin puolikasta “tavallista” kirjaa, mikä toivottavasti madaltaa ihmisten kynnystä antaa sille mahdollisuus — koko kirjan lukee tai kuuntelee kannesta kanteen uskoakseni noin 3-4 tunnissa.”

Missä päin maailmaa nyt julkaistavassa ensimmäisessä osassa seikkaillaan?

“Ensimmäisessä osassa viihdymme kolmen luvun verran Keski-Amerikassa ja siirrymme sitten Australiaan. Oma suosikkini on ehkä kirjan toinen luku, jossa ihmetellään maagisen realismin suosiota Latinalaisen Amerikan kirjallisuudessa. Konseptihan keksittiin Saksassa satakunta vuotta sitten, mutta maaginen realismi löikin Euroopan sijaan läpi Etelä- ja Keski-Amerikassa esimerkiksi argentiinalaisten Jorge Luis Borgesin ja Julio Cortázarin, guatemalalaisen Miguel Ángel Asturiaksen, chileläisen Isabel Allenden, meksikolaisen Juan Rulfon, venezuelalaisen Arturo Uslar Pietrin ja tietenkin kolumbialaisen Gabriel García Márquezin johdolla. Viimemainitun Sadan vuoden yksinäisyys ja Borgesin Ficciones lukeutuvat ehdottomiin suosikkiteoksiini, ja toisaalta lattareissa reissatessa monesti tuntuu siltä, että sikäläinen elämä on yhtä maagista realismia: melkein mitä vain voi tapahtua milloin vain. Tästä yhdistelmästä syntyi luku, jossa vieraillaan korkealla pilvien yläpuolella nicaragualaisella kahvifarmilla ja opitaan samalla kaikenlaista Latinalaisen Amerikan historiasta nykyään Chiquitana tunnetun banaaniyrityksen suorittamasta massamurhasta lähtien. Ehkä tätä lukua ei olisi kannattanut käyttää esimerkkinä, koska oikeastaan kaikki muut kirjan luvut somevieroittautumisineen, hirmumyrskyineen ja vauhdikkaine seikkailuineen ovat paljon mediaseksikkäämpiä, mutta olen tosi onnellinen, että kustantaja antoi minun tarttua tällaiseenkin aiheeseen.”

Kirjoitit aikoinaan viihdyttäviä pokeria ja matkailua sivuavia blogeja Pokerisivujen lisäksi myös City-lehteen. Kuulostaa siltä, että kirja voisi kiinnostaa vanhojen blogiesi lukijoita?

“No jaa. Totta kai toivon, että se kiinnostaa, mutta toisaalta kymmenen vuoden takaiset kirjoitukset tuntuvat vähän hassulta vertailukohdalta. Kyllä näissä tarinoissa varmasti jotain samaa on, mutta ote on huomattavan paljon aikuisempi ja seikkailutkin monella tapaa kesympiä. Jos odottaa sekopäistä kohellusta ja korkeiden panosten pokeria ympäri maailmaa, niin tulee kyllä pettymään.”

Kirjassa ei varmaankaan mainita pokeria?

“Tähän liittyy itse asiassa todella paha bad beat. Kustantamot ovat kuulemani perusteella suhtautuneet todella nihkeästi pokeriaiheiseen kirjallisuuteen, mikä on käsittääkseni pääasiallinen syy siihen, että minkäänlaista Suomi-pokerin historiikkiakaan ei ole vielä julkaistu, vaikka uskomattomia tarinoita tunnetusti riittäisi. Ilmiömäisiin matkoihin ehdotin yhdeksi ilmiöksi World Series of Pokeria ja kurkistusta Las Vegasin neonvalojen taakse — olen itse viettänyt kaupungissa elämästäni kuukausitolkulla aikaa, ja tiedän valitettavan hyvin, millaista se todellisuus lumeonnelan nurjalla puolella on. Kustantaja piti ideaa loistavana, ja ehdin melkein vuoden päivät hymistellä ajatuksella siitä, että pääsen tuomaan tämän jalon lajin kirjallisuuden mainstreamiin. Tietenkin pandemia kusi sitten tämänkin. Haastateltavat oli jo bookattu ja luvun alustava käsikirjoitus laadittu, ja odotin viimeiseen asti, että pääsisin lähtemään Vegasiin. WSOP:n siirtyminen syksyyn ja USA:n matkustusrajoitukset yhdistettynä kirjan deadlineen torppasivat kuitenkin reissun. Toivon, että pääsen toteuttamaan pokeriluvun tulevissa osissa, mutta saa nähdä. Luulen, että näitä tilaisuuksia aukeaa ehkä kerran 10 vuodessa, ja toivottavasti tämä ei jäänyt ainoaksi.”

Lopetit pokerin alkuvuodesta 2018. Onko vanha suola janottanut?

“Hämmentävän vähän. Törmään aina välillä vanhoihin pokerituttuihin, ja tuntuu, että vieläkään kaikki eivät usko, että ihan tosiaan lopetin. Mutta totta se on — esimerkiksi tänä vuonna olen pelannut tasan yhden nettiturnauksen ja lisäksi muutaman Pokerihuoneen striimifreerollin, kun olen sattunut olemaan kotona Henri Koiviston tai Dan Tolppasen striimin aikaan. Seuraan toki skeneä aktiivisesti ja pyörin edelleen mukana myös freelance-sisällöntuottajana. Käsialaani ovat esimerkiksi Pokerisivujen Piinapenkit, ja keväällä tein Pokerisivuille pari striimipodcastiakin. Nyt on itse asiassa ollut puhetta, että tulisin vieraaksi seuraavaan Uniikin striimiin, jos vain saamme aikataulut sopimaan. Meiltä jäi Uniikin elämän yhteydessä kaikki mahdollinen väliin julkkareista, kirjamessuista ja podcasteista lähtien, koska kirja julkaistiin keskellä pahinta koronakaaosta. Se harmitti tosi paljon, emmekä ole vieläkään edustaneet yhdessä kirjan tiimoilta yhden yhtä kertaa. Ehkä näin lähes vuotta julkaisun jälkeen olisi vihdoin hyvä aika.”

Pokeriurasi kesti runsaat 10 vuotta. Mitä siitä jäi käteen?

“Lista on todella pitkä, mutta tärkeimpinä voisi nimetä kokemukset, työmoraalin ja ihmiset. Nyt, kun tässä on ollut jo puolitoista vuotta kotona jumissa koronan takia on tullut kiitollisena muisteltua sitä, kuinka upeissa paikoissa pääsi pokerin tiimoilta reissaamaan ja asumaankin. Lisäksi pokeri on johtanut vielä paljon lopettamiseni jälkeenkin kaikenlaisiin onnellisiin sattumiin — esimerkiksi Uniikin tapasin puhtaasti pokerin kautta, ja kun Dan pyysi minua auttamaan kirjansa kirjoittamisessa, sain melkoisen oikopolun kirjailijanuralle, mistä olen ikuisesti kiitollinen. Mitä työelämään tulee, pokerin jälkeen päivätöihin siirtyessä on tullut jopa jossain määrin yllätyksenä, miten hyvin on pärjännyt monessakin asiassa. Pokeri on kuitenkin oikeasti todella vaativa ammatti, joka vaatii paineidensieto- ja ongelmanratkaisukykyä. Ainakin omalla kohdallani koen, että en ole kummassakaan millään tavalla lahjakas, vaan yli vuosikymmenen grindaus pikemminkin kaivoi pintaan taitoja ja puolia, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Jos tätä sattuu lukemaan päivätöihin siirtymistä puntaroivia pokerinpelaajia, niin ehdottomasti rohkaisisin luottamaan omiin taitoihin pokerikenttien ulkopuolellakin. Uskallan väittää, että jos pystyy menestymään pitkällä aikavälillä pokerissa, on rahkeita menestyä aika monessa muussakin asiassa. Tunnen myös paljon vanhoja pokerinpelaajia, jotka ovat saaneet lyhyessä ajassa aikaan aivan uskomattomia asioita esimerkiksi yrittäjänä, media-alalla, markkinoinnin puolella tai sijoittajana.”

Kirja julkaistaan viimein tänään, ja pokeriurasikin on jo takana. Mitä aiot tehdä seuraavaksi?

“Haluaisin sanoa, että lepään, koska viimeisen 1,5 vuoden aikana on tullut painettua kaasu pohjassa ja välillä olen ollut aika piipussa. Olen tehnyt käytännössä 60 tunnin työviikkoja koko pandemian ajan — Uniikin elämän kirjoitusprosessi alkoi helmikuussa 2020, ja Ilmiömäisiä matkoja aloin työstämään heti sen perään. Molemmat ovat vieneet heittämällä parikymmentä tuntia viikossa päivätöiden ohella. Mutta eihän tässä osaa olla paikallaan, vaan tällä viikolla käynnistyvät erään videotuotannon kuvaukset, jossa olen käsikirjoittajana ja apulaistuottajana. Ilmiömäisten matkojen seuraava osaa saa kyllä hetkisen odottaa, ja kunhan kuvaukset ovat marraskuussa ohi, ajattelin ottaa loppuvuoden hyvin rauhallisesti.”

Ilmiömäiset matkat on kuunneltavissa kaikissa suurimmissa äänikirjapalveluissa näyttelijä Ville-Veikko Niemelän lukemana. Teos on tilattavissa myös e-kirjana Suomalaisesta kirjakaupasta.

Anttonen ja Tolppanen striimaavat Pokerisivujen Twitch-kanavalla alustavasti lokakuun lopussa.

 

Etusivun kuva: Matti Harju
Kansikuva: Like