Onlinepokerin historia osa 1

Onlinepokeri täytti tammikuussa 10 vuotta, joten on paikallaan luoda katsaus ilmiön historiaan. Ensimmäisessä osassa varhaisvuodet 1998-2000.

Pokeria pelattiin netissä jo ennen ensimmäistä onlinepokerihuonetta, mutta vain tekstipohjaisena IRC:ssä. Panoksena olivat pisteet ja peliä pelasivat enimmäkseen nörtit (tosin niihin nörtteihin kuuluivat mm. sellaiset herrat kuin Chris Ferguson ja Greg Raymer). Tarvittiin grafiikkaa ja ennen kaikkea mahdollisuutta pelata oikeasta rahasta. Planet Poker vastasi huutoon ensimmäisenä tammikuussa 1998.

Alku tosin ei ollut niin juhlava kuin nykypäivänä voisi luulla. Tarjolla oli vain limit hold’emia 3/6 panoksilla, ja pöydät lähinnä kumisivat tyhjyyttään. WPT ja tv-pokeri olivat vielä kaukana tulevaisuudessa.

Vuonna 1999 Planet Poker oli laajentanut valikoimansa 5/10 ja 10/20 limitiin, ja se oli edelleen ainut varteenotettava onlinepokerihuone, vaikka pienempiä kilpailijoita oli jo kartalla. Saman vuoden lopussa tahti muuttui, kun Paradise Poker tuli apajille.

Tulokas tarjosi hold’emin lisäksi Omahaa ja 7-studia. Grafiikka oli hyvännäköistä ja softa toimi paljon vikkelämmin kuin Planet Pokerin kömpelö viritelmä, joten saitista tuli nopeasti menestys.

Paradise Pokerin asiaa auttoi skandaali, joka rampautti Planet Pokerin. Ohjelmistoyhtiö RST havaitsi, että Planet Pokerin satunnaisgeneraattori oli helposti murrettavissa. RST onnistui rajaamaan generaattorin tuottamien mahdollisten kombinaatioiden määrään 200 000:een, ja yhtiön ilmoituksen mukaan “järjestelmä oli sen jälkeen meidän”.

Pokerimaailma repi pelihousunsa eikä Planet Poker koskaan toipunut iskusta, vaikka tekniikkaa kehitettiinkin. Vuoden 2000 lopulla Paradise oli ylivoimainen markkinajohtaja. PokerSpot tarjosi ensimmäisenä turnauksia, mutta ajautui konkurssiin ja jätti monta vihaista pelaajaa vaille rahojaan. Saitin perustajalla Dutch Boydilla (kuvassa) on edelleen monta vihamiestä foorumeilla.

Yllättäen yksikään isoista onlinepeliyhtiöistä – kuten 888, Ladbrokes tai William Hill – ei vielä tuolloin ollut kiinnostunut ottamaan pokeria pelivalikoimaansa. Bisnes ei vielä vaikuttanut niiden näkökulmasta panostuksen arvoiselta. Useimmilla saiteilla oli vain muutama sata pelaajaa, ja pokerisoftan kehittäminen oli paljon työläämpää ja kalliimpaa kuin kasinosoftan.

Paradise Poker sai näin huseerata vapaasti markkinajohtajana. Vuoden 2000 lopulla se alkoi vihdoin tarjota myös no limit hold’emia (mutta ei edelleenkään turnauksia), ja softaan tuli uusia ominaisuuksia, jotka nykypäivänä ovat itsestäänselvyyksiä mutta tuolloin jotain uutta ja ihmeellistä: esimerkiksi keskimääräisen pottikoon näyttäminen pokerihuoneen aulassa.

Samoihin aikoihin debytoi myös seuraava suuri nimi UB, joka aloitti ensimmäisenä nimipelaajien sponsoroinnin palkkaamalla keulakuvakseen Phil Hellmuthin.

UB lähti lupaavaan kasvuun, ja onlinepokeri alkoi vähitellen saada nykypelaajille tuttua muotoa. Seuraavana vuonna muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa kunnolla, kun näyttämölle astuivat PartyPoker ja PokerStars. Siitä lisää seuraavassa osassa.

Lähde: Poker Player nro. 29.