Piinapenkissä Joni Jouhkimainen: “Helpistä mennään ohi, ennen kuin lyön hanskat tiskiin”

 

Kiirastorstain henkeen sopivasti Pokerisivut istuttaa jälleen yhden pelaajan Piinapenkkiin. Tällä kertaa toimituksen kiperien kysymysten kiirastulessa pääsee hikoilemaan Joni “Jouhki” Jouhkimainen, joka solmi hiljattain sponsorisopimuksen PartyPokerin kanssa. Jouhkimainen on nuoresta iästään huolimatta kiivennyt Suomen kaikkien aikojen rahalistalla jo kuudenneksi, ja netissä helsinkiläinen pelaa pääpelinään $10/$20 pottiomahaa. Joukimainen kertoi Pokerisivuille muun muassa käsihaasteestaan, opiskelumetodeistaan ja ensikohtaamisestaan Samuli Sipilän kanssa.

Terve, Jouhki! Aloitetaan helpolla: Mitä olet puuhaillut viime aikoina?

”Moro! Viime ajat ovat pyörineet oikeastaan pelkästään pokerin, jääkiekon ja nukkumisen ympärillä. Keskivertopäivänä herään joskus iltapäivällä, syön aamupalaa, käyn lätkätreeneissä ja menen sitten lounaan kautta toimistolle. Pelaan pokeria päivässä sellaiset 5-12 tuntia, ihan fiiliksen ja pelien pyörimisen mukaan. Viikossa pelipäiviä tulee nykyään keskimäärin viisi.

Lätkässä meillä on tällä hetkellä käynnissä tärkeät playoffit, ja pokerissa taas on tullut pelattua käsiä enemmän kuin koskaan. Minulla on tällä hetkellä menossa käsihaaste – menin nimittäin lyömään ison rahabetsin muita grinditoimistomme äijiä vastaan siitä, saanko tänä vuonna pelaattua 500 000 kättä. Aiempina vuosina olen saanut kasaan suunnilleen 200 000 kättä, joten hommaa riittää. Olen muutenkin tunnettu siitä, että olen aika laiska pelaaja, joten tämä oli varmasti hyvä betsi molemmille osapuolille. Vastapuolelle vedossa oli luultavasti valueta, ja minulle se taas toimii hyvänä motivaattorina.”

Mistä lätkäjengistä on kyse?

”Joukkueemme on stadiliigan tunnetuin jengi, eli Helsinki White Bears. Meistä on ollut juttu Iltalehdessäkin. Vaikka pelaammekin ”vain” stadiliigaa, meillä on hoidettu hommat viimeisen päälle. Pukukopissamme on Hartsport-kone pyörimässä ja kahvinkeittimet porisemassa. Meillä on myös omat varustekärryt, eli huolto on käytännössä ihan liigatasoa. Touhu itsessään ei ole niin vakavaa, mutta meillä on tosi hyvä meininki.”

Sinulla on ilmeisesti enemmänkin jääkiekkotaustaa?

”Meillä on täysi lätkäperhe. Äitini on ollut HIFK:ssa töissä 15 vuotta, ja veljeni Miikka Jouhkimainen pääsi jääkiekossa liigatasolle asti. Hän pelasi yhteensä 5 kauden verran Liigaa. Veljeni on ollut henkeen ja vereen IFK:n miehiä ihan junnusta asti, mutta itse lähdin jostain syystä Jokereihin. Pelasin C-junnuihin asti siellä, mutta 15-vuotiaana muut jutut alkoivat kiinnostamaan enemmän, ja pokerikin tuli niihin aikoihin kuvioihin. Minulta ei löytynyt lätkään enää sellaista poltetta, että ura olisi jatkunut ihan liigaan asti, vaikka kiekkoilijan ammatti olikin pitkään haaveissa. Sanoisin, että minulla oli ihan hyvät edellytykset siihenkin, mutta pokeri vei lopulta kuitenkin voiton ja aloin keskittyä lätkän sijaan siihen.”

Veljesi on myös kaksinkertainen alamäkiluistelun maailmanmestari, ja itse olet Suomen johtavia pokeriammattilaisia. Oliko teillä kilpailuhenkinen lapsuus?

”Veljeni on minua kuusi vuotta vanhempi, eli suoraa kilpailuasetelmaa meillä ei lapsena sinänsä ollut. En tiedä mistä se juontaa juurensa, mutta olen kyllä silti tosi kilpailuhenkinen, ja jossain määrin myös huono häviäjä. Siitä on varmasti ollut pokerissa myös hyötyä.”


Jouhkimaisista nuorempi kuvassa vasemmalla.

Löysit siis pokerin jo C-juniori-iässä?

”Olin noin 15-vuotias, kun World Poker Tour-lähetykset alkoivat pyöriä SubTV:llä. Samoihin aikoihin aloimme lätkäporukalla pelaamaan pokeria treenien jälkeen. Meillä oli rinki myös kouluporukalla, ja menimme usein koulun jälkeen kaverin autotalliin pelaamaan. Panokset olivat todella pieniä – jos joku osti niissä peleissä setelirahalla itsensä sisään, hän oli jo highroller-osastoa. WPT-lähetyksillä oli varmasti iso rooli siinä, että otin pokerin alusta pitäen vakavasti. Sain entistä enemmän poltetta lajiin nähdessäni, millaisista summista tätä hauskaa korttipeliä pelattiin maailmalla. Katselin myös netistä hirveällä innolla kaikkea opetusmateriaalia, ja yritin imeä kaiken mahdollisen tiedon itseeni. Pikkuhiljaa minusta tuli kotipeliemme suurin voittaja.

Tutustuin teinivuosinani myös Samuli Sipilään. Asuin itse Paloheinässä, ja meillä oli sellainen Paloheinä-Pakila Poker Tour, jonka peleissä pyörin. ‘Juudaksella’ taas oli hallussaan Oulunkylä ja Patola. Ensimmäinen kohtaamisemme tapahtui Patolan kerhohuoneella. Päätimme, että pidetään kerrankin vähän isommat pelit ja yhdistetään porukoita sitä varten. Hurautimme sitten Patolaan skoottereilla pelaamaan. Kun näin Sipilän ensimmäistä kertaa, katsoin että mikäs kaveri sieltä oikein tulee; Samulilla oli hirveä määrä kaksikymppisiä, ja kuuluisa Juudas asteli muutenkin pöytään erittäin itsevarmana. Kaveri oli kuulemma pelaillut isänsä kanssa jo monia vuosia, ja saavuttanut pokeritietämyksellään Oulunkylä-Patola-akselin peleissä legendan maineen. Kolistelimme tietenkin heti pöydissä Sipilän kanssa, ja pikkuhiljaa tutustuimme toisiimme paremmin. Samulilla näytti olevan samanlainen polte pokeriin kuin itselläni, ja näin välillämme muutenkin paljon yhtäläisyyksiä. Siitä asti olemme olleet ‘Sibben’ kanssa ihan parhaita kavereita.”


Jouhkimaisen arkistoista löytyi kuva Paloheinä-Pakila Poker Tourilta.

18-vuotiaana olit jo tuttu näky niin Helsingin kasinolla kuin suhteellisen isoissa nettipeleissäkin.

”Aikamoista sahausta se oli alkuaikoina, kuten varmaan useimmilla pokerinpelaajilla. Pelasin välillä ihan liian isoa, ja 18-vuotiaana tuli jo käytyä 25/50-pottiomassakin. Pelikassani ei kylläkään ollut siihen peliin tarpeeksi iso, ja sieltä tultiinkin sitten nopeasti alas. Rollini pomppi ylös alas pitkään – välillä tehtiin isoja nousuja, sitten mentiin taas poikki ja aloitettiin uudestaan freerolleista, kympin turnauksista tai pienestä netti-PLO:sta.

Pokeri alkoi 18-vuotiaana myös hankaloittamaan koulunkäyntiäni. Olin vielä lukiossa, mutta kiersin jo paljon live-reissuilla ja koulupäivätkin menivät sattuneesta syystä ATK-luokassa. Aloin myös käymään Helsingin kasinolla heti täytettyäni 18, ja live-pokeri maistui muutenkin. Ensimmäinen live-finaalipöytäni tuli 18-vuotiaana San Remon IPT:stä. Koulukaverini olivat katsoneet live-streamia ATK-luokassa, ja kun sain merkit sisään pre-flop JJ:llä AT:ta vastaan, italialainen selostaja oli todennut että ”it’s a coinflip”. Putosin toki siihen jakoon, vaikka yksi vastustajakin oli jo kipannut naulan.”

Sait tuolloin 6. sijasta 21 400 euroa, mutta ensimmäistä isompaa turnausvoittoasi saatiin odottaa vielä reilut pari vuotta. Se napsahti sitten EMOP Estorilissa, kun peittosit koko fieldin ja tienasit 56 860 euroa.

”EMOP-turnauksista on ylipäätään hyviä muistoja, ja niiden muisteleminen saa olon nostalgiseksi. Estorilista itse turnauksesta ei muistu mieleen oikein mitään. Mutta se fiilis, kun voitin ensimmäisen live-turnaukseni oli ehdottomasti hienoimpia urallani. EMOPit olivat kuitenkin silloin niitä suurimpia turnauksia, mihin itsellä oli saumoja päästä pelaamaan, ja sitten voitin sellaisen… Aiempiin voittajiin kuuluivat myös muun muassa legendaariset Matias Knaapinen ja Manig Loeser. Voittoa juhlistettiin luonnollisesti Portugalin yössä.”

Ihan hirveän kauaa ei mennyt, kun aloitkin olla jo vakiokasvoja EPT:llä.

”En muistaakseni kuitenkaan singahtanut ihan heti suoraan EPT:lle, jossa pääturnausten sisäänostot olivat viisinkertaisia EMOP-turnauksiin nähden. Myin ensimmäisestä EPT:stäni jotain 75 prosenttia, ja pääsin yllättävän lähelle rahoja. Olin silloin kyllä vielä ihan noviisi niissä peleissä, mutta niin oli myös esimerkiksi Mustapha Kanit. Minä, Jami Juutila ja Mustapha olimme samaan aikaan kaikki ikään kuin välivaiheessa, jossa kaikki vielä opettelivat ja eivät oikein voineet pelata 5000 euron pääturnauksia, ellei satelliitista sattunut napsumaan paikkaa. On ollut hauska nähdä, kuinka Mustaphakin on noussut ihan maailman kärkiukkojen joukkoon turnauksissa.”

Vuoden 2012 EPT Barcelonan pääturnauksessa räjähti sitten pankki: tulit kolmanneksi ja Ilari Sahamies toiseksi. Sinä ja Ilari rahastitte yhteensä yli miljoona euroa, mutta mitä ihmettä teillä oli oikein päässä finaalipöydässä?

”Tuo on muisto, joka ei tule ihan heti häviämään mielestä. Olimme illallistauolla syömässä Barcelonan rantakadulla, jossa parveilee kaikenlaisia kaupustelijoita. Pöytäämme tuli sitten hattukauppias, jolla oli myynnissä erivärisiä hattuja. Tällä sattui olemaan kultainen, hopeinen ja ruskea hattu, ja päätimme Ilarin kanssa hetken mielijohteesta ostaa kaikki kolme. Olin siinä vaiheessa turnauksen kärjessä, joten minulle tuli kultainen hattu. Toisena ollut Ilari otti tietysti hopeisen. Yritimme tarjota kolmantena olleelle Valko-Venäjän miehelle sitä ruskeaa, mutta se ei kelvannut hänelle. Kaverilla oli sen verran komea polkkatukka, ettei hän halunnut peittää sitä.”

Sinulla on yhteensä seitsemän voittoa Casino Helsingin kansainvälisistä turnauksista. Missä oikein säilytät kaikkia pokaalejasi, ja miksi pärjäät niin hyvin nimenomaan Helsingissä?

”Ei niitä pokaaleja vielä ole liikaa kertynyt – asun kaksiossa, ja ainakaan toistaiseksi ei ole tarvinnut hommata erillistä palkintohuonetta. Helsingissä pärjääminen taas johtuu monestakin tekijästä. Ensinnäkin Helsingissä fieldit ovat pienempiä, eli pitkälle on helpompi päästä. Minulla on ollut Helsingissä varmasti ihan vain hyvää runiakin… sanotaanko, että Helsingin kasinolla minulla on yleensä aika itsevarma fiilis all-ineissä.

Olen myös pelannut Helsingin kasinolla 18-vuotiaasta asti, joten kasinolla on jo tietty olohuonemainen fiilis. Voin kurvata sinne autolla hetkessä ja hypätä pelaamaan, mikä tuo tietyn mukavuusefektin. Pelaajat ovat tuttuja, henkilökunta on mukavaa ja voin keskittyä pelkästään pelaamiseen ilman mitään stressitekijöitä.

On mielestäni myös yleistä, että kun pärjäät tietyssä paikassa hyvin, saat sinne tietynlaisen henkisen yliotteen. Tämä ilmiö on nähty monien muidenkin kohdalla; on useita sellaisia pelaajia, jotka pärjäävät Helsingissä, mutta eivät niinkään maailmalla. Joku taas saattaa rouhia vuodesta toiseen vaikka Maltalla, mutta muualla menestys kiertää kaukaa.”

Mikä on pääpelisi tällä hetkellä?

”Pelaan netissä pienimmillään $2.5/$5 PLO.ta, suurimmillaan $100/$200:aa. Taso, jossa pelaan eniten käsiä on varmaan $10/$20. Sillä tasolla pelit pyörivät päivittäin, kun taas $25/$50:ssä regut eivät kauheasti pelaa keskenään.”

Mainitsit aiemmin grinditoimistonne. Montako teitä on jakamassa toimistoa?

”Meitä on tällä hetkellä kahdeksan tai yhdeksän. Meillä on erikseen PLO-korneri ja Texas-korneri. Lisäksi on muutama, jotka pelaavat vähän mitä sattuu. Pelaamme myös paljon isoja nettiturnauksia.”

Tuo vastaa jo pientä IT-firmaa.

”Heh, joo. Meillä on ollut toimisto pystyssä 4 vuotta, ja tämä on ollut urani kannalta ehdottoman tärkeä jakso. Toimistosta on varmasti ollut hyötyä koko porukalle, ja oikeastaan kaikki meistä ovat päässeet nostamaan tasoja. On kehityksen kannalta iso juttu saada eri näkökulmia jakoihin, ja off-table workin tekeminen on paljon mukavampaa jonkun toisen kanssa kuin yksin.”

Millä kaikilla tavoilla opiskelet peliä?

”Tärkein osa opiskeluani on tällä hetkellä se, että käymme kuukausittain käsiä läpi erään toisen high stakes PLO-jyrän kanssa. Puramme yksitellen läpi kaikki kuukauden aikana merkatut kädet, joita on molemmilla kymmeniä. Teemme paljon jälkianalysointia – olisiko jotain voinut tehdä toisin, ja niin edelleen. Käyn itse myös läpi vastustajien statseja aina silloin tällöin etsien leakkeja, joita voisin exploitata. Live-pelaamista varten taas katson lähes kaiken materiaalin, mitä live-turnauksista on saatavilla. Nykyäänhän lähes kaikki finaalipöydät ovat katsottavissa käsikorteilla jälkilähetyksenä. Kiinnitän huomiota asioihin, kuten miten ihmiset reagoivat hyvillä ja huonoilla käsillä, ja kehitän pääni sisään ihmisten käyttäytymismalleja, joita pyrin sitten hyödyntämään myöhemmin.”

Onko toimistolle sattunut mitään erityisen isoja voitto- tai tappiojaksoja?

”Voittoja emme ole juuri laskeneet, mutta tappiojaksoista muistuu mieleen SCOOP-turnaussarja vuoden takaa. Meillä on toimistolla fläppitaulu, ja tarkoitus oli tehdä siihen SCOOPin ajaksi jonkinlaista kirjanpitoa. Toimistomme oli kuitenkin jo puolenvälin kohdalla sen verran pahasti miinuksella, että koko kirjanpito pyyhittiin pois. Otin itse kuusinumeroisen summan verran turpaan kyseisessä turnaussarjassa. Emme ylipäätään kiinnitä kauheasti huomiota tuloksiin. Yleensä se menee niin, että yksi porukasta shippaa jotain, ja muut montuttavat ja ovat katkeria sille yhdelle.”

Tätäkin haastattelua lukee varmasti monia, jotka eivät ole kovasta yrittämisestä huolimatta onnistuneet nousemaan korkeimmille tasoille. Mikä on suurin tekijä, joka ehdottaa hyvän, mutta vaikkapa tasolle $2.5/$5 jumittuneen pelaajan Jouhkista?

”Mikähän se isoin tekijä olisi… suurin osa hyviksi merkkaamistani pelaajista, jotka pärjäävät $2.5/$5:ssä, mutta joita en näe ikinä $5/$10:ssä tai isommassa ovat aika samanlaisia tapauksia. He eivät juuri tee virheitä, mutta ovat vähän kaavoihinsa kangistuineita. He ovat niin ennalta-arvattavissa, että heitä on helppo lukea. He löytävät tiettyyn spottiin sen tietyn linen joka sinänsä on oikea, mutta he eivät tajua, että se line pitäisi tehdä vain 80 prosenttia ajasta, ja miksata siihen 20 prosenttia jotain muuta. Se on varmaan se isoin yksittäinen tekijä – keskitasojen regut tekevät automaationa aina saman asian tietyssä tilanteessa, eivätkä miksaa peliään ollenkaan.”

Eli solverit ovat nykyään ilmeisesti kovaa valuuttaa myös PLO:ssa?

”Kyllä ne ovat ilmeisesti aika suosittuja etenkin high stakes-pelaajien keskuudessa. Itse en ole käyttänyt mitään solvereita, eikä niitä mielestäni Suomessa käytä hirveän moni muukaan. Mutta monista korkeiden panosten ukoista huomaa, että solvereita on veivattu. Solverit ovat mielestäni vain hyvä asia, sillä ne ovat tuoneet PLO-peleihin uudenlaista maustetta. Olen nähnyt joiltain reguilta viime aikoina todella hämäriä linejä, jotka eivät mielestäni vain voi olla kauhean voittavia. On pelien kannalta hyvä asia, että ihmiset kokeilevat uusia asioita, eivätkä vain toista samoja juttuja uudestaan ja uudestaan.”

Miten pitkälle pokerissa voi vielä vuonna 2018 päästä pelkällä työnteolla? Jos ihminen on älykkyydeltään keskitasoa, voiko kuka tahansa nousta high stakes-peleihin omistautumisella ja hyvällä työmoraalilla, vai tarvitaanko siihen jo erityislahjakkuutta?

”Kyllä pelkällä työnteolla voi mielestäni vieläkin teoriassa nousta miten korkealle tahansa. Minun on toki vähän vaikea antaa tähän realistista näkökulmaa, koska olen itse pärjännyt peleissä jo pitkään, ja omasta mielestäni pelit eivät vieläkään ole mitenkään hirveän vaikeita. En tiedä, kuulostaako se sitten ylimieliseltä… mutta en näe mitään syytä, miksei kuka tahansa voisi pärjätä, kunhan vain tekee paljon töitä. Mutta pärjääminen vaatii myös sen, että pitää olla kykeneväinen sisäistämään kaiken sen datan, mitä kerää. On monia ahkeria opiskelijoita, jotka eivät pelitilanteessa osaa toteuttaa oppimiaan asioita. On myös paljon hyviä coacheja, jotka opettavat oikeita asioita, mutta tekevät pelipöydissä ihan päinvastaisia asioita.”

Miksi suomalaiset ovat niin hyviä PLO:ssa?

”Paha sanoa, en osaa kyllä antaa suoraa vastausta. Kai se suomalaisille tyypillinen aggressiivinen lähestymistapa sopii hyvin neljän kortin peliin.”

Tähän väliin pakolliset kliseekysymykset: Suurimmat voitetut ja hävityt pottisi? Pahin kokemasi bad beat?

”Olen sekä voittanut että hävinnyt pari 100 000 dollarin pottia. Niissä käsissä ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, peli on vain ollut isoa ja pari buy-inia on liikahtanut keskelle. Pahimmat bad beatit…” (uppoutuu ajatuksiinsa)

On varmaan aika positiivista, jos ei kymmenen vuoden ajalta muista yhtään bad beatia.

”Minulla on kovalevyllä käsiä se 3-4 miljoonaa, ja ei sieltä oikein nouse esiin mitään erityistä. Toki niitä bad beateja ja coolereita tulee, monesti on ollut Omahassa esimerkiksi neloset vastaan neloset-tilanteita. Niitä ei onneksi ole osunut $100/$200 tai $200/$400 PLO:hon, eikä niitä pienemmistä niin muista. Good beatina tulee mieleen Las Vegasissa viime kesänä voittamani 50 000 dollarin potti, jossa minulla oli värisuora nutsiväriä vastaan.”

Suuntaatko tulevana kesänä taas Vegasiin?

”Lähden lyhyehkölle reissulle juhannuksen jälkeen, suunnitelmissani on pelata muutama turnaus ja käteispelejä. Pelaan näillä näkymin turnauksista Main Eventin, $10,000 PLO:n ja $25,000 PLO:n.”

Olet tällä hetkellä kuudentena Suomen kaikkien aikojen rahalistalla. Monenneksiko uskot kiipeäväsi ennen urasi loppumista? Aiotko päästä ohi Juha Helpistä?

”Pakko sanoa, että Helpin ohi mennään vielä ennen kuin lyön hanskat tiskiin. Rahalistalla nouseminen riippuu tosi paljon siitäkin, pysynkö PLO-ammattilaisena vai siirrynkö jossain vaiheessa turnauksiin. Nautin turnauksista todella paljon – saan niistä jopa enemmän kicksejä kuin käteispeleistä. Mutta käteispelaajan stabiilimpi elämäntyyli ja se, ettei tarvitse valvoa aamuun asti turnauksia vääntäen on syy siihen, miksi minusta on tullut viime vuosina enemmän käteispelaaja. On silti hyvin mahdollista, että siirryn joskus takaisin turnausgrindaajaksi. Jos näin tapahtuu ja olen hyvissä rolleissa, tulen pelaamaan ison sisäänoston turnauksia, ja useamman miljoonan cashaaminen niistä ei ole mitenkään mahdotonta. Helppi on aina ollut tietynlainen isähahmo meille junnuille, ja hänen ohittamisensa rahalistalla toisi minulle ehdottomasti paljon tyydytystä.”

Olet pelannut nuoren sukupolven grindaajaksi jo nyt paljon liveä. Missä suhteessa pelisi ovat jakautuneet netin ja liven välille urasi aikana?

”Ajankäytöllisesti olen pelannut arviolta 25-30 prosenttia peleistäni livenä. Nyt kun olen PartyPokerin tiimissä, minulla on myös kalenterissani useita live-turnauksia. Mutta en koe niitä minään velvoitteina, vaan se on vain hyvä syy lähteä reissuun. Moni ajattelee, että ei ole sen arvoista lähteä reissuun, koska tuntipalkka Suomesta käsin nettiä pelaten on niin iso ja reissuilla tulee vielä paljon kuluja. Minulla on nyt PartyPokerin sponssissa kuitenkin hyvä tekosyy lähteä kiertämään live-turnauksia, ja se sopii minulle erittäin hyvin. Tykkään turnauspokerista todella paljon, ja live-turnaukset ovat hyvä mahdollisuus voittaa suuria summia, joita ei pelkästään netissä grindaamalla pääsisi tavoittelemaan.”

Mitä kaikkea sopimukseesi PartyPokerin kanssa kuuluu?

”Diili alkoi vuodenvaihteessa ja on vuoden mittainen. Siihen kuuluu kaikki PartyPoker Millionsit, ja pelaan lisäksi netissä kaikki Partyn isot turnaussarjat. Minusta on siistiä olla tallissa, jonka eteen haluaa oikeasti antaa kaikkensa. Party tekee pelaajiensa eteen tällä hetkellä todella paljon duunia, toisin kuin PokerStars. Siellä reikki vain nousee, ja firmaa ei kiinnosta muu kuin vuositulokset. Party voi jopa nousta uudelleen markkinajohtajaksi, ja haluan itse olla siinä nousussa mukana. Live-rintamalla Millionsit ovat jo nousseet haastamaan EPT-turnausten valta-asemaa, ja esimerkiksi monet tuntemani jenkit ovat kertoneet tulevansa nykyään mieluummin Partyn turnauksiin kuin PokerStarsin. Live-rintamalla en usko, että Partyn nousemisessa ykköseksi menee edes kauaa. Netissä siinä voi kestää pidempään, koska ihmiset ovat kiintyneitä Starsin softaan, mutta myös sillä osa-alueella Party on parantanut viime aikoina. Kokonaisuutena on mielestäni hienoa, että Party on alkanut laittaa kunnolla kampoihin Starsille. Pokeritalous on menossa ihan uuteen uskoon, ja alalla on nyt pitkästä aikaa terve kilpailutilanne.”

Palataan vielä hetkeksi live-pelaamiseen. Yleinen käsitys tuntuu olevan, että vanhemman sukupolven pelaajat menevät pöydissä live-riideillä, ja nuoriso pelaa GTO:hon ja nettipeleissä oppimiinsa taitoihin luottaen. Miten iso osa omaa live-peliäsi on ihmisten lukemista, ja oletko kehittynyt siinä vuosien varrella?

”Live-riidaamisen taitoni on kehittynyt älyttömän paljon, varmaan eniten suhteessa mihinkään muuhun live-urallani. Nykyään osaan lukea ihmisiä monikymmenkertaisesti paremmin kuin vaikka vuonna 2010. Riidaaminen on isoin yksittäinen osa live-peliäni – miten ihmiset käyttäytyvät isoissa poteissa, miten nopeasti he käyttäytyvät, miten heidän kätensä, silmänsä ja kaikki toimivat… Kiinnitän myös paljon huomiota pelaajien tendensseihin, lyöntikokoihin ja niin edelleen.”

Jos et olisi päätynyt pokerin pariin, mitä luulet että tekisit nyt?

”Kyllä se olisi jääkiekko, tai ainakin jotain urheiluun liittyvää. Jos pokeri ei olisi aikanaan vienyt huomiotani pois lätkästä, luulen, että olisin pysynyt sen lajin parissa. En tiedä, miten pitkälle olisin siinä päässyt, mutta pidän mahdollisena, että lätkä olisi tälläkin hetkellä elinkeinoni.”

Onko sinulla mitään suunnitelmia pokeriurasi jälkeiselle ajalle?

”Minulla on takataskussani jokerina pieni unelma golf-ammattilaisuudesta. En ole siihen vielä liian vanha, sillä PGA Tourillahan on paljon nelikymppisiäkin äijiä. Jos pokeri alkaa joskus tökkimään, voi hyvin olla, että alan panostamaan golfiin täysillä ja katson mihin rahkeeni riittävät siinä lajissa.”

Mikä on tasoituksesi golfissa tällä hetkellä, ja kenen kynimistä viheriöillä odotat eniten tulevana kesänä?

”Tasoitukseni on tällä hetkellä 8.6. Vuosi toisensa jälkeen huomaan odottavani eniten Mikael Koistisen kynimistä. Mikael on arkkiviholliseni golfissa ja se, jonka kanssa tulee eniten golfattua pokerityypeistä. Hänen kynimisessään on onnistuttu jo ihan hyvin vuosien varrella. Toiveissani olisi myös Patrik Antoniuksen haastaminen. Tapasin Paten ensimmäistä kertaa viime vuonna, ja tiedän, että hänkin tykkää golfata isoista rahoista. Pitää ehkä tosin ensin kerätä vielä vähän rollia peleistä Koistista vastaan, että on varaa nostaa tasoja ja haastaa Patrik.”

Jonin voit haastaa PartyPokerilla, jossa Joni pelaa nimimerkillä “JJouhki”. PartyPokerille voit tehdä tilin TÄSTÄ LINKISTÄ.

Jäikö jotain kysymättä? Jouhkilta voi kysellä pokerivinkkejä Twitterissä. Jouhki postailee myös aktiivisesti kuvia pokeri- ja golf-reissuiltaan Instagramiin. Turnauspäivityksiä mies taas julkaisee Snapchatissa nimimerkillä “Jouhkb”.

Aiemmat Piinapenkit:

Juhani Tyrisevä: “En olisi mitenkään arvannut, että Patrikista tulee vielä niin hyvä pelaaja”

Tony Dunst: “Musta perjantai oli todella rankka”

Manig Loeser: “Super High Roller-turnaukset ovat oma, hullu maailmansa”