Piinapenkissä Sampo Ryynänen: “Tähän hommaan on pakko olla intohimoa”

Pokerisivut istutti jälleen yhden pokeriammattilaisen jo lähes legendaariseksi muodostuneeseen Piinapenkkiin. Tällä kertaa kiperiin kysymyksiin vastailee 29-vuotias PLO- ja mixed games-taitaja Sampo Ryynänen, joka jäi viime kesänä yhden sijan päähän WSOP-rannekkeesta $1,500 PLO:ssa. Vaan mikä sai jopa tasolla $50/$100 heads-up-Omahaa pelanneen Ryynäsen vaihtamaan lajia? Mitä yhteistä on burgundinpadalla ja pingispöydällä? Mitä mieltä leppoisa joensuulainen oli Aki Pyysingin heitosta, jossa tämä kutsui Ryynästä PLO-turnausten Hilkka Riihivuoreksi?

Sampo Ryynänen, tervetuloa Pokerisivujen Piinapenkkiin! Jäit viime kesän WSOP Event 30: $1,500 PLO:ssa täpärästi kakkoseksi. Miten paljon kiukutti, kun ranneke luisui käsistä viime hetkellä?

”Yllättävän vähän se kiukutti. Turnauksen voittanut Ryan Bambrick oli todella hieno mies. Pelasin hänen kanssaan jo koko 2. pelipäivän – hän tuli siihen tunnin myöhässä ja oluttuoppi kädessä. Hän jatkoi kaljan lipittämistä koko päivän, mutta pelasi silti hyvin. Viimeiseen pelipäivään mentäessä jäljellä oli enää 13 pelaajaa, ja Bambrick oli murskajohdossa. Silti hän tuli siihenkin vielä kalja kädessä. Hän on ilmeisesti jonkinlainen päivätreidaaja, joka oli aiemmin pelannut pokeria ja otti nyt kesän vapaaksi kokeillakseen onneaan WSOP:ssa. Voitto merkitsi hänelle varmasti enemmän, kuin mitä se itselleni olisi merkannut. Kyllä se tappio silti toki vähän aikaa harmitti.

Vähän kismitti myös se, että olin finaalipöydän paras Omaha-pelaaja aika isolla marginaalilla. Bambrick taas oli mielestäni selkeästi 2. paras, eli hän ei tosiaankaan ollut mikään paisti. Toki minulla oli yhdessä vaiheessa iso chiplead ja dominointi päällä… mutta Omaha on Omahaa. Olin kuitenkin myös tosi tyytyväinen omaan peliini, ainoastaan pari kättä pelasin ehkä vähän kyseenalaisesti.”

Kerro lisää näistä harmittamaan jääneistä käsistä?

”Ensimmäinen oli pieni potti, jossa tein ihan järjettömän turnin checkbackin. Meitä oli 4 jäljellä, ja avasin kädessä napilta. En muista enää kättäni, mutta siinä ei ollut paria, ja yksi korteista oli kutonen. SB otti ja BB kippasi. Floppi tuli 442 tai 224, SB check-callasi. Arvelin, että hänellä on varmaankin ylipari. Turn oli 6, joka on minulle todella hyvä kortti jatkaa lyömistä. SB teki kortin nähdessään käsillään eräänlaisen ihmeellisen tanssiliikkeen – hän veivasi käsiään noin 15 sekuntia ikään kuin ei tietäisi mitä tehdä niillä – ja sökötti lopulta. Jotenkin hämäännyin tästä niin paljon, että naurahdin vain ja luovutin käden, vaikka minulla oli vielä kutonenkin. Olisin hyvin voinut lyödä siihen isosti ja voittaa potin käytännössä aina. Turnaus-Omaha vain on sellaista, että ihmiset pudottavat tuohon lyöntiin todella usein.

Toinen käsi taas oli varmaan isoin tai toiseksi isoin potti koko turnauksessa. Meitä oli jäljellä enää kolme pelaajaa. Nappi avasi, todella tiukka pelaaja maksoi SB:stä ja maksoin myös BB:stä kädessäni KJT4 padoilla. SB oli selvästi hyvin pelokasta rahaa – hänellä oli tässäkin KKTT 20BB syvillä, jolla hän vain maksoi SB:stä. Floppi tuli QJ3 kahdella padalla, ja SB sökötti. Meillä oli molempien kanssa vajaat kolme potillista takana. Mietin vähän aikaa, ja mieleni teki liidata K-korkealla värinvedolla, suoranvedolla ja keskiparilla. Se olisi ollut kuitenkin mielestäni vähän pöhkö peli, joten checkasin ja nappi checkasi perästä. Turniin tuli kutonen, joka ei täyttänyt väriä. SB sökötti taas, ja tässä vaiheessa potittaminen olisi ollut ylivoimaisesti paras peli. Jostain syystä en tällä kertaa kuitenkaan edes miettinyt sitä. Sökötettyäni uudelleen nappi löi potin, SB kippasi ja päädyin check-reissaamaan merkit sisään. Ajattelin, että vain maksaessani nappi pääsisi pelaamaan riverin lähes täydellisesti. Jätkäni voi myös olla joskus hyvissä joitain vastustajan rangen käsiä vastaan, kuten 6543-tyylistä kättä vastaan. Hän voisi myös haluta pelata noin esimerkiksi T986 värinvedolla-käden kaltaisilla virityksillä. Jälkeenpäin ajatellen minun olisi siis pitänyt liidata turnilla, ja näin pelattuna turn olisi pitänyt varmaankin vain maksaa. Bambrickilla oli 6622r, ja riverin K toi tälle tuplat.”


Ryynänen ja Bambrick taistelemassa WSOP-rannekkeesta.

Aki Pyysing kutsui sinua kolumnissaan PLO-turnausten Hilkka Riihivuoreksi, koska olet erikoistunut PLO-turnausten 2. sijoihin. Sinulta löytyy tosiaan 2. sijat WSOP:n lisäksi muun muassa kahdesta EPT:n 10 300 euron PLO high rollerista sekä 10 600 euron Prague Poker Festival PLO high rollerista. Mitä mieltä olit tästä kohteliaisuudesta? 

”On sinänsä aika hauskaa, että 2. sijoja on tosiaan kertynyt niin paljon, kun otetaan huomioon että olen kuitenkin pelannut PLO-huppia pääpelinäni 10 vuotta. Huomasin toki myös Akin heiton, ja varsinkin äitini oli siitä suorastaan innoissaan. Äitini on suurin fanini, ja hän oli kuulemma myös fanittanut aikanaan tätä naishiihtäjää, joten hän piti tätä vertausta suurena kunniana.

Mitä niihin kakkossijoihin tulee, niin vaikka heads-up PLO on tosiaan lajini, ehkä minulla on ollut joskus turnauksissa joku mentaalipuolen juttukin – olen ollut usein jo niin tyytyväinen päästyäni heads-upiin asti, että ajatus on saattanut välillä vähän karata. Tosin ei se kyllä WSOP:ssa karannut, eikä oikeastaan Monacossakaan. Aika paljon näissä on kyse ihan vain sattumasta, koska melko lyhyillä pinoilla PLO-turnausten hupit yleensä pelataan.”

Mitkä ovat muuten yleisimpiä kohtalaisen hyvien pelaajien tekemiä virheitä PLO-turnauksissa?

”PLO-turnauksissa ihmiset pelaavat mielestäni aivan liian tiukkaa. Sen takia olenkin varmaan pärjännyt niissä niin hyvin; olen HU-pelaaja, joka on aina ollut vähän liian löysä ja aggressiivinen rinkipeleihin. Turnauksissa ihmiset pelaavat liian tiukkaa ja kippailevat liikaa, ja olen päässyt napsimaan heiltä helppoja merkkejä. Voittava strategia turnaus-Omahassa on kaksiteräinen miekka; tavallaan PLO-turnauksissa ei useinkaan voi oikein ottaa flippejä, mutta samasta syystä muille pystyy antamaan hyvin painetta. Sinun pitää laittaa vastustaja tilanteeseen, jossa tämä joutuu tekemään päätöksen siitä, ottaako flipin vai ei. Haluat aina olla se, joka tarjoaa flippiä ja laittaa vastustajat vaikeisiin tilanteisiin.”

Kelataanpa hieman taaksepäin. Hendon Mobin voittosarakkeessasi on yli miljoona dollaria, ja olet tehnyt komeaa tulosta isoissa PLO-peleissä jo vuosikausia. Millainen pokerimatkasi on ollut?

”Urani starttasi aika perinteisen kaavan mukaisesti. Elettiin joulukuuta 2005. Olimme isäni kanssa katsoneet hieman World Poker Tour-lähetyksiä SubTV:ltä, ja olin vähän itseänikin ajatellen ostanut isälle joululahjaksi Pyysingin Pokerin Käsikirjan. Tätini mies, joka oli innokas pokeriharrastaja, tuli vähän ennen joulua kylään ja näytti miten talletetaan rahaa pokerisivustolle. Pelasimme vuoden-parin ajan isän kanssa samalta tililtä – lähinnä 1-3 euron sittareita Pokerihuoneella – mutta swingini kävivät liian suuriksi isän makuun, joten puolitimme tilillä olleet 150 euroa.

Pokerihuone oli tuolloin Entraction-verkossa, ja päädyin pelaamaan omillani 5 Card Draw:ta. Minulla oli vahva kolikkopelitausta, ja olin tehnyt jo aiemmin kaikenlaisia simulaatioita eri vetopokeripeleistä. Pärjäsin 5 Card Draw:ssa ihan hyvin, ja pelasin sitä sekä 0.25€/0.5€ no limit hold’emia noin vuoteen 2009 asti. Voitin myös sivussa turnauksista noin 15 000 euroa näiden neljän vuoden aikana. Omaha tuli ensimmäistä kertaa mukaan kuvioihin vasta muutaman vuoden pelaamisen jälkeen.

Armeijan jälkeen silloinen tyttöystäväni muutti Skotlantiin opiskelemaan, ja kysyi lähtisinkö mukaan. Minulla ei ollut tuolloin hirveästi suunnitelmia – koulu ei silloin hirveästi huvittanut. Päätin siis lähteä mukaan Glasgow’hun. Lähtiessäni omaisuuteni oli 10 000 euron luokkaa, jonka jaoin kahtia: 5000 euroa pelikassaksi ja toiset 5000 euroa käyttörahaksi. Aloin pelaamaan PLO50- PLO100 huppeja, ja se lähti todella lujaa. Tuplasin rollini tosi nopeasti osittain myös yhden isomman turnausrahastuksen turvin. Heads-up PLO valikoitui siinä pelikseni kuin itsestään; no limitissä ei tullut tarpeeksi actionia, ja omppuhuppi oli kaikin puolin mukavampaa. Pari kuukautta myöhemmin voitin vielä iPokerin Sunday Majorin ja sain siitä muistaakseni 45 000 dollaria. Sen jälkeen pelasin tosi pitkään omppuhuppia tasoilla 2€/4€ – 5€/10€.”

Kauanko viihdyit lopulta Skotlannissa?

”Vietin Skotlannissa pari vuotta, ja sen jälkeen muutin Arvi Vainionkulman kanssa kämppiksiksi Helsingin Vuorikadulle. Olimme tavanneet edellisvuonna European Masters of Poker-turnauksessa Las Palmasissa, joka oli samalla ensimmäinen pokerireissuni. Arvi oli minua pelillisesti hieman edellä, ja kehityinkin kämppisaikoinamme pelaajana paljon. Arvi on tosi fiksu ja analyyttinen ihminen. Ne pari vuotta olivat todella solideja, ja etenkin pokeriajatteluni kehittyi paljon. Tuon periodin jälkeen olimmekin jo siinä tilanteessa, että ostimme kumpikin omat kämpät.

Asunnon ostamiseen asti minua oli aina vähän jotenkin pelottanut, että jääkö tästä pokeriseikkailusta mitään käteen. Asunnon ostettuani tuli hirveän vapautunut olo, vaikka rollit toki kokivatkin siinä kovan kolauksen. Se fiilis heijastui myös pelipöytiin, ja niissä seurasi aivan superhyvä vuosi. Päädyin lopulta pelaamaan pääpelinäni huppiomahaa $10/$20 – $50/$100-blindeilla. Niillä panostasoilla pelasinkin aika pitkään – käytännössä siihen asti, kunnes PLO-hupit alkoivat katoamaan netistä. PokerStars taisi viisinkertaistaa niiden reikin ja muutti pöydät samalla Zoom-formaattiin, ja samaan aikaan high stakes-pöytiä vain katosi muiltakin saiteilta.

Muutoksien myötä vaihtoehtona oli käytännössä joko pelata ‘Cumiconia‘ vastaan ja taistella tämän kanssa pöydistä, tai sitten pudottaa tasoja $2/$4 – $5/$10:een. Pelini olivat menneet sen verran hyvin, että minulta ei löytynyt tarvittavaa nöyryyttä pelata pienempiä tasoja. Vähän aikaa siinä taistelin, mutta lopulta minulta meni into koko omppuhuppiin ja seurasi puolen vuoden pätkä, kun nettipokeri ei oikein huvittanut. 

Pelasin kyllä paljon liveä – taisin kiertää kaikki EPT:t ja kävin mm. Aussie Millionsissa – mutta netti ei napannut, kunnes päätin lopulta alkaa pelaamaan mixed-pelejä. Niiden opiskeleminen kiinnosti ihan eri lailla – ompussa kuvittelin olevani sen verran hyvä, etten voisi inhimillisellä työmäärällä enää ihan hirveästi parantaa peliäni, kun mixedeissä taas kehitystä oli saavutettavissa helpommin. Mixedeissä tuntui myös olevan pehmeämmät pelit, ja niitä sain itseni pelaamaan myös vähän pienemmillä tasoilla, koska sain samalla opetella uusia ja mukavia pelejä. Niistä lähti taas ihan uusi innostus pokeriin.

Nykyään pelaan taas aika paljon omppuhuppia blindeilla $10/$20 – $50/$100 sekä vastaavan kokoisia mixed-pelejä.”

Täytit juhannuksena 29 vuotta. Onko sinulla vielä tavoitteita loppu-urallesi tai jotain tiettyjä asioita, jotka haluaisit saavuttaa?

”Seuraavat vuodet kuvittelisin ainakin pelaavani edelleen pokeria. Ajattelin tehdä jonkin verran lisää rahaa pelaamalla, ja haluan kyllä myös WSOP-rannekkeen. Koska pelaan mixed-turnauksia, minulla on siihen mielestäni myös ihan hyvät mahdollisuudet. Uskon meneväni Vegasiin joka kesä vielä useamman vuoden ajan, ja sanoisin, että ranneke irtoaa jossain vaiheessa vähintään 20 prosentin todennäköisyydellä. Ei se minulle mikään pakkomielle silti ole.

Tavoitteenani olisi saada sellainen taloudellinen riippumattomuus, että voisin elää juuri sellaista elämää kuin haluan. Se voisi tarkoittaa esimerkiksi paria yritystä, jotka menevät sitten lopulta konkurssiin, ja joilla ei varsinaisesti ehkä alun perinkään ollut tarkoitus tehdä kummoista tulosta. Nämä ovat toki todella naiiveja ajatuksia. Jonkun kivan yrityksen vetäjänä voisin kuitenkin nähdä itseni nelikymppisenä, mutta todella paljon riippuu siitä, mihin suuntaan pokeri menee. Nautin pokerista ammattina edelleen enemmän kuin voisin kuvitella nauttivani mistään muusta ammatista, ja luulen että tulen pelaamaan vielä todella pitkään.”

Mitä luulet, että tekisit nyt, jos et olisi koskaan löytänyt pokeria?

”Voi olla, että minusta olisi tullut kokki tai sitten tosi onneton rahoitusalan ihminen, jolla on tutkinto kauppiksen sijaan ammattikorkeakoulusta. Olisin tosin saattanut myös kyllästyä siihen jossain vaiheessa ja päätyä tekemään jotain muuta. Voi myös olla, että olisin ihan vain renttu juoppo, jolla on uhkapeliongelma.”

Mainitsit sekä kokkaamisen että ajatuksen yrittäjyydestä. Eikö ravintolan perustaminen olisi siis aika looginen ratkaisu jossain vaiheessa?

”Ravintolaskene on jo buumittanut Helsingissä aika isosti, ja täällä alkaa olla todella paljon hyviä ravintoloita. Jos yrittäisin itse lähteä alalle, avaisin varmaan jonkinlaisen yöruokalavaihtoehdon kebab- ja pizzapaikoille, jonka ideana olisi tarjota terveellisempää ja maukkaampaa yösapuskaa. Kaikkein mieluisin vaihtoehto olisi kuitenkin jonkinlainen istuskelubaari, jossa olisi pingispöytiä ja josta saisi hyvää ruokaa. Helsingistä ei oikein löydy pingispaikkoja mistään, ellei ankeaa Kisahallia lasketa. Nyt kun alkoholilainsäädäntökin on löysentynyt, on ehkä jopa sallittua juoda ja pelata pingistä samaan aikaan. Paikan nimeksi voisi tulla Sampon Saluuna.”

Mikä on kokkausbravuurisi?

”Bravuureitahan on vain huonoilla kokeilla. Tykkään tosiaan kokkailusta, mutta kokkaan kotona silti aika vähän, koska olen aika mukavuudenhaluinen ja tyttöystäväni pitää myös ruoanlaitosta. Bravuurini on varmaan burgundinpata. Se olisi myös hyvä baarispesiaali vaikkapa sinne Sampon Saluunaan – sen tekeminen vie tuntikausia, koska pata vaatii paljon kypsyttämistä, mutta vastaavasti se olisi varsin herkullista myös lämmitettynä.”


“Maailman 34. parhaaksi ravintolaksi valittu Relae oli paha pettymys. Törkeän kallis, mutta mikään ei vastannut kovia hintoja. Tarjoilija suuttui, kun kerroin ruoan maistuneen vauvanruoalta.”

Nouseeko mieleesi pokeriuraltasi mitään yksittäisiä huippuhetkiä tai hauskoja muistoja?

”Viimeisin juttu, joka tulee mieleeni, on kun olin lentämässä Miamiin pokerireissulle puolisentoista vuotta sitten. Pelasin lentokoneessa PokerStarsin 215 dollarin Supersonic-sunnuntaiturnausta, jossa menin pitkälle. Vaikka kyseessä onkin hyper-turbo, minua alkoi kuumottamaan oikein kunnolla, kun tajusin että olemme kohta jenkkien ilmatilassa – pelkäsin yhteyden PokerStarsiin katkeavan hetkenä minä hyvänsä Yhdysvaltojen pokeriblokin takia. Netti ei kuitenkaan pätkäissyt ja olin turnauksessa lopulta toinen voittaen 22 000 dollaria. Netti katkesikin sitten melkein heti turnauksen jälkeen. Voitin myös Sunday Millionin viime keväänä SCOOP-turnaussarjan aikaan ja lähes 200 000 taalaa – oli mukavaa olla kerrankin ykkönen!

Yleisesti ottaen ulkomaanmatkat ovat olleet minulle henkireikä, samoin kuin kaikki tapaamani ihmiset. Jos minulla ei olisi pokeriystäviäni, minulla ei varmaan olisi juurikaan kavereita, koska aikuisiällä on vaikeampi tavata ihmisiä muuten kuin työn kautta. Ihmiset ja reissut – ne nostaisin ylivoimaisiksi kohokohdiksi.”

Mikä on suosikkipaikkasi pelata pokeria?

”Tykkään Amsterdamista ihan pirusti. Kasino siellä on todella hyvä, samoin kasinon ruokailuvaihtoehdot. Pelit siellä olivat tosin viimeksi ihan surkeat – päädyin jopa pelaamaan 40€/80€ no limitiä, vaikka Texas Hold’em on mielestäni yksi vähiten nautinnollisia pelejä.

Las Vegas taas on ylivoimainen pelitarjonnaltaan ja ainoa paikka maailmassa, jossa pääsee pelaamaan 20 eri pelin mixiä milloin vain. Stripin ulkopuolelta kämpän hommaamalla ei myöskään sekoa kovin nopeasti neonvaloihin.

Viimeksi kävin pokerireissulla Tallinnan Summer Showdownissa. Sekin oli hyvä reissu, vaikka en pokeria kauheasti pelannutkaan. Sain kuitenkin Viron lipun Hendon Mobiin rahastamalla 450 euroa 220 euron turnauksesta. Arvostan uusia lippuja, vaikka en kovin aktiivisesti niitä keräilekään.”

Ensimmäinen pokerireissusi oli siis vuonna 2010 EMOP Las Palmasiin. Mitä muistat siitä lähes vuosikymmentä myöhemmin?

”Tapasin siellä siis ensimmäistä kertaa Arvin, samoin kuin esimerkiksi Eevert Kokkosen ja Eelis Pärssisen. Sain sillä reissulla heti oikeanlaisen kuvan suomalaisesta pokerimatkailusta; sivuvetoja lyötiin vaikka mistä, ja hotellin aulassa oli käynnissä suomalaisten omat privaattipelit lähes kellon ympäri. On kyllä mielenkiintoista, miten suomalaiset onnistuvat aina laittamaan pelit käyntiin vaikka keskelle hotellin aulaa.

Pokerireissaamista aloitellessani matkapäiväkirjat olivat lempiluettavaani pokerifoorumeilla. On harmillista, että niitä on nykyään niin vähän. Olen itsekin joskus harkinnut, että voisin pitää jonkinlaista reissublogia – ehkä teen ensi vuoden WSOP:sta danielnegreanumaisen vlogin.”


Ryynänen (vas.) ja Matias Knaapinen palaveeraamassa EMOP Las Palmasissa vuonna 2010.

Kun ystäväpiirissä on paljon pokerinpelaajia, miten ystävyyssuhteiden hoitaminen ja kokoontumiset eroavat ns. normaaleista ihmisistä? Kun hengailette yhdessä, koostuvatko tapaamiset lähinnä uhkapelaamisesta vai teettekö myös ihan tavallisia asioita?

”Mailapelien parissa tulee vietettyä pokerikaverien kanssa paljon aikaa. Nykyään käymme vähän turhankin harvoin enää ihan vaan oluella tai vähän hienommalla illallisella. Lopetin itse kinkin pelaamisen tylsänä ja epäsosiaalisena noin 7 vuotta sitten. Lodden thinks on sen sijaan mielestäni loistava lentokonepeli. Livepokeri kaverien kanssa on kyllä myös todella nautinnollista. Varsinkin jos pelataan useampaa vähän mielenkiintoisempaa peliä.

Harrastamme pokeriporukan kesken myös aika paljon urheilua, ja yksi vuoden kohokohtia on jokakesäinen Vierumäki-spektaakkeli, jonne olen itse asiassa lähdössä huomenna. Kaikki lähti siitä, kun joku sai idean jonkinlaisesta pokeriystäväporukan urheilutapahtumasta, ja yksi aikaansaava kaveri otti sitten härkää sarvista ja päätti alkaa järjestämään sellaista oikein tosissaan. Hän hoiti kaikki varaukset ja organisoinnin, ja uusi perinne oli syntynyt. Tänä vuonna on tulossa 30 osanottajaa. Urheilemme siis Vierumäen urheiluopistolla kolme päivää, ja ohjelmassa on ainakin salibandya, jalkapalloa, uintiviesti, spikeballia (lentopalloa muistuttava kahden hengen joukkuein pelattava peli, jossa on verkon tilalla trampoliini), juoksuviesti, frisbeegolfia, virtual gamingia, pesäpalloa ja Morris Mini-autontyöntökisa. Kokonaiskilpailun voittaja on tarkoitus ratkaista tänä vuonna niin, että menemme Orimattilan paikallisraveihin, ja yhden lajin voittamalla saa aina yhden hevosen raveihin.

Tämä taitaa olla nyt viides tai kuudes kesä, kun Vierumäki-spektaakkeli järjestetään. Olimme alkukeväästä myös Lanzarotella, jossa urheilimme viikon samoissa fasiliteeteissa, joissa Suomen yleisurheilumaajoukkue käy treenaamassa. Siellä oli upeat puitteet. Näihin kisailuihin kuuluu olennaisena osana luonnollisesti myös kaikenlaiset sivuvedot, pokerinpelaajista kun on kyse. Oma joukkueeni ei ole valitettavasti koskaan suoriutunut kovin hyvin, vaan kakkossijoja löytyy näistäkin tapahtumista vähän liikaa. Minulle on kuitenkin aina ollut kaikessa urheilussa tärkeintä hyvä kilpailu eikä voitto, joten olen siis aika hyvä häviäjä.”


“Frisbeegolfia on tullut heiteltyä monta kesää.”


“Salibandyn pelaaminen on nykyään ärsyttävää, koska olen paljon huonompi kuin 10 vuotta sitten.”


“Eelis Pärssisen (vas.) kanssa on mukavaa kisailla niin pokerissa kuin urheilussakin.”

Kollegasi Eelis Pärssinen ja Joni Jouhkimainen ovat kertoneet aiemmissa Piinapenkeissä, kuinka yhteisestä grinditoimistosta on ollut näille paljon hyötyä. Grindaatko itse yksin vai porukalla, ja miten opiskelet nykyään peliä?

”Olen pelannut lähinnä yksikseni kotona sen jälkeen, kun muutimme Arvin kanssa omiin osoitteisiimme. Vaikka olen aina katsonut mm. Phil Galfondin pokerivideoita todella paljon, suurin opiskelumetodini on aina ollut se, että pelaan paljon parempiani vastaan. Yritän apinoida heiltä juttuja omaan peliini ja pyrin samalla ymmärtämään heidän ajatuksenjuoksuaan.

Nykyään on myös solvereita, jotka ovat mullistaneet pokeriopiskelua. Hyviä solver-videoita ei taida vieläkään juuri olla Omahaan. En ole kuitenkaan ainakaan toistaiseksi innostunut siitä puolesta tarpeeksi, että olisin itse alkanut simulaatioita pyörittelemään. Olen aina pelannut niin, että olen pyrkinyt eksploittaamaan toista ja katsellut samalla omia statsejani yrittäen samanaikaisesti tarkkailla, miten minua voitaisiin taas eksploitata takaisin ja niin edelleen. Heads-up PLO:ssa käyttämässäni HUD:issa on 20 lukemaa, ja kaikki niistä ovat hyvin tärkeitä, ettei jää ihan jyrän alle, mutta aika simppeliä hommaa se lopulta kuitenkin on. Monesti tietyn lukeman hyödyntämiseen tarvitsisi 2000 käden otoksen heads-up PLO:ta samaa pelaajaa vastaan, ja keneltäkään ei nykyään yksinkertaisesti saa niin paljoa peliä, koska koko skene on niin kuollut. Olen pelannut tasan yhden vastustajan kanssa yli 4000 kättä viimeisen kolmen vuoden aikana, ja tämä paljastui botiksi. Se kertoo mielestäni aika paljon siitä, miten GTO:ta tarvitsee pelata, jos matsi kestää kuitenkin vain lyhyen aikaa.”

Monet ennen kukoistaneet pelimuodot ja panostasot ovat viime vuosina kuolleet nettipeleistä lähes kokonaan. Jos olisit PokerStars, mitä muuttaisit nykyisistä käytännöistä?

”Mielestäni olisi tärkeää, että peleistä olisi mahdollista jäädä voitolle kaikilla panostasoilla. Tällä hetkellä esimerkiksi PokerStarsin pienintä 8-gamea ei taida olla edes mahdollista peitota älyttömän raken takia. Se estää mixed-pelejä kasvamasta, kun pohjataso on niin isosti raketettu. $40/$80-tasolla taas on vastassa enää lähinnä ammattilaisia. On PokerStars silti tehnyt viime aikoina hyviäkin juttuja – pidän siitä, että heillä on tuoreita ideoita ja he lanseeraavat välillä uusia formaatteja kuten kahden boardin Texas hold’emin. Pelasin sitä jonkin verran aiemmin tänä vuonna, ja minusta se oli aika kiva pelimuoto. Pelissä nimeltä pokeri olisi kuitenkin ehdottoman tärkeää, että hyvä pelaaja pystyisi myös voittamaan peleistä. Senhän pitäisi olla koko homman pointti.”

Pokeriunelma ei oikein elä, jos peleistä ei voi jäädä voitolle. Mitä muuta muuttaisit?

”Minulle oli hirveä isku, kun PokerStars muutti heads-up-pöytänsä zoomeiksi. Se sai käytännössä minut vaihtamaan huppiomasta mixed-peleihin. En kuitenkaan sano, että se oli ekosysteemin kannalta huono idea. Sen sijaan toivoisin, että sivustot järkevöittäisivät vähän live-kiertueidensa järjestelyjä. Turnauskalenterin pysähdyspaikat toistavat nykyään itseään jo aivan liikaa. Olen ollut pelkästään European Poker Tour Barcelonassa arviolta 8 kertaa. Menen sinne kyllä tänäkin vuonna, mutta alkaahan se kaupunki olla aika nähty. Uutena stoppina mukaan tuli tälle kaudelle vain Sotši, joka on kuulemma ihan mukava kylä, mutta lopulta kuitenkin melko kuollut paikka. Olisi mahtavaa, jos isoja turnauksia voitaisiin järjestää entisaikojen tapaan vielä esimerkiksi Lontoossa, Wienissä ja Berliinissä. PCA:ssakin olen ollut kerran, eikä siellä Nassaussakaan kauheasti ole tekemistä. Päädyin siellä ollessani lukemaan kaksi kirjaa, vaikka en oikeastaan koskaan lue kirjoja. Se kertoo jo jotain.”

Paitsi Pyysingin Pokerin Käsikirjan.

”Aki oli ehdottomasti ensimmäinen pokerisankarini, ja on hän sitä tavallaan vieläkin. Aki teki minulle tavallaan kyllä karhunpalveluksen kirjassaan. Hänhän kirjoitti, että pokeriammattilaiseksi ei kannata ryhtyä, koska vain prosentti kaikista pelaajista onnistuu tai jotain sinne päin. Se jarrutti vähän alkutaivaltani – en ole ikinä pitänyt itseäni mitenkään erityisen fiksuna, ja ajattelin että jos noin pieni prosentti kerran onnistuu, ei minusta varmaan ole siihen. Oivalsin vasta myöhemmin, että ammattilaisuus ei ole vain fiksuudesta kiinni, vaan myös intohimosta ja monesta muusta tekijästä.”

Toiset onnistuvat rakentamaan itselleen menestyksekkäitä pokeriuria, toiset eivät. Miten paljon on mielestäsi kiinni lahjakkuudesta suhteessa työntekoon?

”Sanoisin, että kaikki on lähinnä kiinni tietynlaisesta soveltuvuudesta, mikä on sekin omanlaistaan lahjakkuutta. Tähän hommaan on pakko olla intohimoa, jotta pokerissa voi oikeasti pärjätä. Buumiaikoina oli paljon eräänlaisia tilapäisammattilaisia, jotka eivät välttämättä rakastaneet pokeria niin paljon, vaan he olivat fiksuja ihmisiä jotka tekivät mitä piti hakeakseen helpot rahat pois. Kun pelit kovenivat, he lopettivat. Pitkällä uralla pitää olla jo pokeriin todella hyvin soveltuvat geenit. Toki työnteollakin pärjää, mutta sanoisin että 95% tämän hetken ammattilaisista on äärimmäisen lahjakkaita nimenomaan soveltuvuudeltaan pokeriammattilaiseksi – ei kyse ole siitä, että heillä olisi joku seitsemäs aisti, jonka avulla he lukevat vastustajia, vaan heiltä vain löytyy kaikki tarvittavat ominaisuudet hyvää uraa varten. Pokeriammattilaisen pitää pystyä nauttimaan pelistä huonoinakin jaksoina, ja tappioita pitää kestää. Se ei aina onnistu fiksuiltakaan ihmisiltä.”

Sampo Ryynänen tunnetaan pokeripiireissä leppoisana joensuulaisena. Onko sinulla vinkkejä tiltinhallintaan ja tappioiden kestämiseen?

”En ole itse koskaan kauheasti tilttaillut. Suurin syy siihen on se, että pidän itse kilpailusta, kun taas voittamisella ei ole minulle niin paljoa merkitystä. Pokerissa ei tietenkään kannata pelata koko omaisuudestaan, koska silloin lyhyen tähtäimen tuloksilla on liikaa merkitystä. Jos taas olet äärimmäisen kilpailuhenkinen ihminen ja huono häviäjä, niin suosittelen kasvamaan ihmisenä ja opettelemaan häviämistä. Vaikka peleissä tulisi paljon biittiä, kyllä se siitä grindaamalla lopulta aina kääntyy. On minullekin toki joskus tullut paha mieli hävittyäni paljon rahaa, mutta sen pystyy helposti välttämään olemalla pelaamatta liian isoa peliä rolliin nähden. Jos sinulla on vaikka 1000 euron pelikassa ja tarkoituksenasi on tehdä vähän rahaa pelaten vaikka 20 dollarin sittareita tai PLO50:tä, sinun on osattava nautiskella kilpailusta ja pyrittävä pelaamaan mahdollisimman hyvin ilman, että kiinnität huomiota tuloksiin.”

Tuo on virkistävän erilainen näkökulma. Esimerkiksi Joni Jouhkimainen tunnetaan äärimmäisen kilpailuhenkisenä ihmisenä, mutta olette molemmat pärjänneet loistavasti.

”’Jouhkilla’ on aika erilainen persoona kuin vaikka minulla. Pelasin nuorena vain joukkuelajeja, enkä voinut tietenkään päättää, voittaako joukkueemme vai ei. Saatoimme välillä hävitä todella huonollekin joukkueelle yksittäisen pelaajan epäonnistumisen takia. Niissä peleissä minulle varmaankin kehittyi sellainen asenne, että oli ihan hyvä peli, vaikka emme voittaneetkaan. Jouhki taas rakastaa pokeria syvästi, puhuu käsistä taukoamatta ja haluaa selvästi voittaa enemmän kuin mitään muuta. Hän kyselee välillä minultakin 6-max-käsistä, vaikka tuntee minua parempiakin rinkipelaajia. Hänen kaltaisensa pelaaja pääsee aivan terävimmälle huipulle minua todennäköisemmin – itse en varmaan päätyisi ihan nosebleedeihin kuin korkeintaan paistin perässä.”

Leikitään, että sinun pitäisi mentoroida täyttä pokeriuntuvikkoa eteenpäin urallaan. Mikä olisi suunnitelmasi?

”Aloittaisimme ehdottomasti heads-upista, sillä siinä jos missä oppii oikeasti pelaamaan pokeria. Pelimuodon kannattaisi varmaan olla alkuun joku todella simppeli, kuten fixed limit hold’em. Sitähän voi pelata täydellistä bottia vastaan netissä, ja bottia vastaan pelaamalla coachattavani oppisi miettimään, miksi tämä täydellinen pelaaja tekee aina kunkin peliratkaisun. Kun olisimme treenanneet tarpeeksi ja laittaisimme omaa rahaa peliin, etsisimme jotain jännittävämpää. Koska haluaisimme luoda valmennettavalleni hyvän uran, aloittaisimme mixed-peleistä. Niistä saa hyvän kokonaiskuvan siitä, miten pokeri toimii. Mixed-pelit tulevat luultavasti myös pysymään hengissä vielä pitkään ainakin Amerikassa, ja ne ovat mielestäni myös rantautumassa koko ajan enemmän ja enemmän tänne Eurooppaan. Netissä meidän pitäisi tosin mennä varmaankin pelaamaan microja Winamaxille, koska PokerStarsilla pienin taso 8-gamessa vastaa NL200:aa ja sitä taas ei voi raken takia peitota. Toivoisin myös, että valmennettavani olisi todella nuori, eikä tämä olisi ehtinyt vielä oppia liian kilpailuhenkiseksi. Opettaisin hänelle häviämisen taidon ja sen, että voitot tulevat kyllä aikanaan kunhan vain pelaa hyvin.”

Artikkelista voit keskustella tässä ketjussa.

Aiemmat Piinapenkit:

Piinapenkki #1 – Manig Loeser: “Super High Roller-turnaukset ovat oma, hullu maailmansa”
Piinapenkki #2 – Tony Dunst: “Musta perjantai oli todella rankka”
Piinapenkki #3 – Juhani Tyrisevä: “En olisi mitenkään arvannut, että Patrikista tulee vielä niin hyvä pelaaja”
Piinapenkki #4 – Joni Jouhkimainen: “Helpistä mennään ohi, ennen kuin lyön hanskat tiskiin”
Piinapenkki #5 – Max Silver: “Isäksi tuleminen on ollut elämäni paras asia”
Piinapenkki #6 – Eelis Pärssinen: “Olen jälkikäteen miettinyt, miten ihmeessä oikein pystyin siihen”
Piinapenkki #7 – Janne Juutilainen: “Phil Galfond on todella fiksu kaveri”