Piinapenkissä Tomi Brouk: ”Standardit on pidettävä korkealla”

Pokerisivut istutti tällä kertaa Piinapenkkiin turnauspokerilegenda Tomi Broukin. PokerStarsilla nimimerkillä ”elmerixx” pelaava Brouk on tuttu näky Pocketfivesin nettiturnausrankingin kärkikahinoissa ja kolkuttelee nettiturnausrahastuksissa jo kymmenen miljoonan dollarin rajapyykkiä. Takavuosina Pokerisivuilla blogiakin pitänyt Brouk nousi pienten panosten sittareista turnauspokerin kirkkaimmalle huipulle, ja miehen keskimääräinen sisäänosto pyörii jo tuhannen dollarin tuntumassa. Miten Brouk nousi maailman parhaiden nettiturnauspelaajien joukkoon? Mikä erottaa turnauspokerin menestyneimmät pelaajat muista? Mitkä ovat keskitasoille jumittuneiden pelaajien yleisimpiä virheitä? Lukemalla se selviää!

Tomi ”elmerixx” Brouk, tervetuloa Pokerisivujen Piinapenkkiin! Sinut tunnetaan yhtenä maailman parhaista high stakes -nettiturnauspelaajista. Kun aloitit blogittamisen Pokerisivuilla hieman yli kymmenen vuotta takaperin, pelasit netissä pieniä sittareita. Millaisen polun olet kulkenut matkalla lähes kymmenen miljoonan dollarin turnausrahastuksiin?

”Pokeriurani käynnistyi samalla tavalla kuin monella muullakin noihin aikoihin. Uhkapeleihin olin saanut ensikosketukseni jo yläasteikäisenä peliautomaattien kautta, ja lukioaikoina alkaneiden World Poker Tour -lähetysten innostamina aloimme pelaamaan pokeria kavereiden kanssa. Jossain vaiheessa laitoin Google-hakuun sanan ‘pokeri’ ja päädyin sitä kautta Pokerisivuille. Pari ensimmäistä vuotta meni käteispelien parissa eri pelimuodoissa – kokeilin vaikka mitä limit hold’emista 5 card draw:hon ilman sen kummempaa menestystä. Ura urkeni lopulta sittareista edesmenneessä Ongame-verkossa, jonne sai silloin aivan törkeitä rakeback-diilejä. Sittareiden pariin löysin Pokerisivuilla blogittaneen nimimerkki ‘Fungahz’:n kautta, ja vuosi tai kaksi menikin pelkästään sittareissa.

Sittareissa miellytti erityisesti se, että niihin sai luotua ICM:n kautta selkeän systeemin. Ne olivat ensimmäinen pelimuoto, jossa sain niin sanotusti jostain kiinni. Jo silloin oli olemassa SitNGo Wizard -ohjelma, jonka avulla pystyi konkreettisesti kehittämään itseään – limittiholdemissa olit hyvänä päivänä kuningas ja huonona päivänä et osannut mitään, mutta sittareista löytyi ikään kuin selkeä punainen lanka. Vaikka olisi ollut miten huono päivä pöydissä, tiesi silti tehneensä oikeita asioita, mikä taas toimi hyvänä motivaattorina.

Sittareista siirryin pikkuhiljaa turnauksiin. Siirtymä tapahtui osittain vähän vahingossakin – alun perin aloin pelaamaan turnauksia siksi, että saisin motivaatiota grindata pidempiä sittarisessioita. Kun otti sittarien kylkeen pari turnausta, oli helpompi saada sisään enemmän sittareita. Sitten aloin yhtäkkiä voittamaan isosti turnauksissa. Kaikki, mihin koskin, muuttui käytännössä kullaksi. Ja kun tarpeeksi hyvin oli napsunut, niin sittaripelaaminen ei vain enää maistunut. Aika nopeasti kävi selväksi, että turnaukset ovat ihan oma maailmansa muihin pokerin muotoihin verrattuna. Turnausten voittaminen ja siihen liittyvä glooria on aika addiktoivaa.”

Turnausurasi alussa tapahtunut nousu oli tosiaan räjähdysmäisen nopea. Jos rouva Fortunan mahdollista avustusta ei lasketa, niin miksi luulet pärjänneesi heti kättelyssä niin hyvin tulevassa leipäpelissäsi?

”Kun olen jälkikäteen lukenut omia alkupään kirjoituksiani, niin olihan se aikamoista sekoilua. Fundamentaalisesti monessakaan pelisuorituksessa ei ollut hirveästi järkeä. Pärjäsin turnauksissa heti alussa mielestäni ennen kaikkea siksi, että minulla oli melko hyvä käsitys siitä, mikä näyttää vahvalta ja mikä heikolta. Sitä kautta löytyi helposti hyviä spotteja esimerkiksi 3-betata ja 4-betata. Toinen iso tekijä oli indusointi. Minulla oli tuohon aikaan työpöydällä muistiinpanoja, jotka luin aina ennen sessioita läpi. Niissä luki, että ole kärsivällinen ja indusoi, indusoi, indusoi. Käytännössä yritin saada aina jonkun menettämään malttinsa ja törttöilemään. Noihin asioihin voittaminen hyvin pitkälti silloin perustui.”

Muistuuko mieleesi mitään yksittäistä hetkeä, jolloin tajusit, että muut pelimuodot saavat jäädä?

”Joskus vuonna 2010 voitin ensin 60,000 dollaria PartyPokerin sunnuntaiturnauksesta ja pari viikkoa myöhemmin vielä toiset 60,000 dollaria iPokerin turnaussarjan 109 dollarin rebuysta. Yhtäkkiä jätkällä, jolla ei ollut koskaan ollut tilillä yli viittä tonnia oli kuusinumeroinen pelikassa. Siitä se ihan viimeistään lähti.”

Blogisi alkoi päivittymään harvemmin vuonna 2013 ja päivitykset loppuivat lopulta kokonaan. Mitä noina vuosina oikein tapahtui?

”Ensin otin aika kovan pohjakosketuksen, ulkomuistista vuosina 2012-2013. Minullahan oli silloin Jens Kyllösen kanssa betsi siitä, onnistuisinko voittamaan turnauksissa vuoden sisään 750,000 dollaria. Siinä vaiheessa minulla oli turnausuraa takana 5000 turnauksen verran, ja olin tienannut suunnilleen 100 dollaria turnausta kohden. Seuraavien 5000 turnauksen aikana tulikin sitten enää 20 dollaria per turnaus. Se oli kova paikka – ei niinkään rahallisesti hävityn vedon takia, vaan koska kyseessä oli ensimmäinen kunnon takaisku urallani. Olin jo ehtinyt suunnitella itselleni edelleen nousujohteisen urapolun, eivätkä asiat sitten menneetkään kuten olin suunnitellut. Vuodet 2012 ja 2013 sujuivat kokonaisuutena selvästi aiempaa heikommin.

Aallonpohjalle päätymisessä oli se hyvä puoli, että sain siitä motivaatiota itseni kehittämiseen. Aloin panostaa kehittymiseen aiempaa määrätietoisemmin: Ryhdyin opiskelemaan eri softien avulla tosissani ja palkkasin mentaalivalmentaja Jared Tendlerin, jonka kanssa kehitin pelaamistani jatkuvasti. Vuonna 2014 käyrä alkoikin osoittamaan taas kunnolla ylöspäin.

Minulla on ollut noista ajoista lähtien selkeä filosofia pokerin suhteen: Pokeri on nollasummapeliä, eli voittaaksesi sinun oltava parempi kuin joku toinen. Sen mahdollistamiseksi standardit on pidettävä korkealla.”

Vuoteen 2015 mennessä olit jo käytännössä aivan maailman turnaushuipulla.

”Vuosina 2010-2014 olin tehnyt suurimman osan hommasta yksin. Sitten Samuel ‘€urop€an’ Vousden laittoi minulle viestiä, ja aloimme juttelemaan Skypessä. Olimme törmäilleet aika paljon samoissa peleissä, ja se osui juuri siihen vaiheeseen, kun yritin itse kovasti kehittyä. Tutustuin ‘Samin’ kautta myös Patrick ‘pads1161’ Leonardiin. Melko pian laitoimme pystyyn BitB-steikkaustallin yhdessä Samin, Patrickin ja erään neljännen henkilön kanssa. Yhtäkkiä minulla olikin 10-15 ihmistä, joiden kanssa pystyin puhumaan käsistä ja sitä kautta kehittämään ja haastamaan itseäni aivan uudella tavalla. Se teki ihan järjettömän eron. Sama efekti tapahtui sekä minulla, Samilla että Patrickilla. Puskimme kolmistaan toisiamme eteenpäin ja tasoissa ylöspäin.”

Mikä tekee tänä päivänä sen eron, miksi créme de la créme murskaa high stakes -turnaukset, kun toiset taas jämähtävät pienemmille tasoille?

”Se on hyvä ja vaikea kysymys. Kuten olen steikkauksenkin kautta oppinut, MTT:t ovat vaikea laji selvittää aukotonta kaavaa menestykseen. Jos olisi joku yksittäinen asia, minkä perusteella pelaajan taidot ja potentiaalin voisi määrittää, meillähän olisi hyvin helppo duuni. Olemme steikanneet turnauspelaajia nyt melkein viiden vuoden ajan, ja yksittäisen menestystekijän määrittäminen turnauksissa on edelleen todella vaikeaa.

Yksittäisistä asioista työmoraali ainakin on hyvin tärkeä. Työmoraaleja on kuitenkin myös erilaisia – toiset työskentelevät ahkerasti eri ohjelmien avulla opiskelemalla, kun taas toiset painavat viisi päivää viikossa pää märkänä pöydissä ja yrittävät opiskella populaation tendenssejä. Jos ajatellaan vaikka Niklas ‘Lena900’ Åstedtia ja Simon ‘C. Darwin2’ Mattssonia, he eivät välttämättä ole fundamentaaleiltaan siellä porukan kärjessä. He eivät tosiaankaan ajele simulaatioita läpi eniten kaikista, vaan olen käsityksessä, että he eivät juuri softia käytä. Mattsson ainakaan ei tietääkseni ole koskaan edes avannut yksinkertaisintakaan push/fold-softaa, vaan hän on ihan luonnonlapsi. Hän osaa sen sijaan lukea populaatiota ja ymmärtää metagamea hirveän hyvin. Ja toki jos hän pelaa vaikka minua tai jotain muuta paljon solver-duunia tehnyttä vastaan ja näkee, että pelaamme tietyn tilanteen samalla tavalla, hän pystyy ottamaan siitä ideoita ja käyttämään niitä omassa pelissään. Ruotsalaiset ovat myös aika hyviä kehittämään spotteja, joissa poiketa normaalikaavasta. He haistavat, missä heidän rangensa näyttää hyvin bluffipainotteiselta ja lyövät sitten isosti – vaikkapa 100-150 prosenttia potista – valuena. Vastaavasti he saattavat käyttää pienempiä sizingeja tai jättää jopa kokonaan bluffaamatta spotissa, jossa heidän bluffinsa ei ole menossa usein läpi. Voisi siis puhua yleisestä pelikäsityksestä ja vaistoista. Jos otetaan verrokiksi vaikka jääkiekko, niin lätkässähän helposti mitattavia asioita ovat esimerkiksi luistelu ja laukaisuvoima. Peliälyä on sen sijaan vaikeampi konkretisoida paperille, mutta silti sen voi lukea joillekin selkeäksi vahvuudeksi. Ja niin vain Åstedt ja Mattsson ovat viitenä päivänä viikossa jokaisen turnauksen kärjessä, satoi tai paistoi. Heillä on uskomaton kyky lukea populaatiota ja mukautua eri vastustajien mukaan.

Toki pokerissa pärjääminen vaatii myös jonkinlaista lahjakkuutta ymmärtää ihmisiä, ja turnauksissa tämä vielä korostuu. Turnauksissa on eri vaiheita; jos pelaat 50 dollarin sisäänoston ja 10 000 pelaajan turnauksen, niin totta kai kenen tahansa ajattelu ja tunteet ovat ihan eri tasolla turnauksen ensimmäisellä tasolla ja finaalipöytäbubblessa. Pitää osata lukea monia eri asioita: Pelkoa, innostusta, sitä kuka haluaa päästä ensisijaisesti rahoille, kuka on vain gamblaamassa, keneltä löytyy munaa painaa merkkejä keskelle isolla bluffilla ja niin edelleen. Tiivistetysti voisi puhua jonkinlaisesta empatiakyvystä, eli kyvystä lukea muita ihmisiä, samaistua heihin ja asettua heidän saappaisiinsa. Jos olet todella hyvä käteispelaaja, et välttämättä tarvitse näitä taitoja. Mutta mitä enemmän pelaat turnauksissa polarisoituneita tai heikkoja fieldejä vastaan, sitä enemmän niille on käyttöä. Jos ajatellaan vaikka WSOP Main Eventiä, eniten simulaatioita Piosolverissa ajanut tuskin on turnauksen suurimman odotusarvon omaava pelaaja. Sen sijaan ne, jotka osaavat lukea ihmisiä ja ymmärtävät, mitä vastapäätä istuva cowboy-hattuinen jenkki suunnilleen ajattelee pelistä tulevat pärjäämään hyvin.”

Entä mitkä asiat nostaisit oman menestyksesi salaisuuksiksi?

”Suurin yksittäinen menestystekijä omalla urallani on aina ollut hirveä hinku oppia uusia asioita. Mutta kuten urani alun voittoputken jälkeisestä ajastakin voi huomata, voittaminen on pokerissa monesti tavallaan vaikeampaa kuin häviäminen. Itselläni on todella monesti käynyt niin, että voittaessa opiskeluintensiteetti ja yleinen fokus pelatessa laskee, minkä seurauksena myös suoritustaso laskee jonkin verran. Jos häviän isosti vaikka WCOOPissa, olen sen jälkeen jollain tapaa jopa iloinen. Turpaan ottaminen silloin tällöin tekee pelille tosi hyvää. Silloin näkee selkeämmin asioita, joita pitää parantaa ja oikein innostuu painamaan duunia opiskelurintamalla. On hieno tunne, kun olet hinkannut tiettyä spottia pari tuntia ohjelmilla ja seuraavassa sessiossa tulee vastaan tilanne, jossa tajuaa työstäneensä juuri kyseistä tilannetta. Ja kun sitten näet, kuinka joku vihu pelaa vastaavan spotin edelleen päin helvettiä… siitä saa vielä kymmenen vuoden uran jälkeenkin hirveät kicksit. Pelillisistä asioista olen vahva etenkin metagamessa. Ehkä vahvuuksiini voisi lukea myös sen, että olen suhteellisen vahvoilla kaikissa turnauspokerin eri osa-alueilla. Tämä on itseasiassa aika harvinaista jopa high stakes -peleissä – pelaajilla on yleensä suhteellisen selkeät vahvuudet ja heikkoudet.”

Olet varmasti nähnyt steikkausurallasi myös epäonnistuneita pokeriuria. Mitkä ovat yleisimpiä syitä sille, miksi joidenkin ura ei vain ota tulta alleen?

”Välillä tulee toki vastaan selkeitä tapauksia, joissa pelaaja on yksinkertaisesti laiska. Joskus törmää kuitenkin myös tapauksiin, joissa pelaaja tekee ihan hirveästi duunia, muttei jostain syystä vain onnistu voittamaan. Olen kohdannut monia jätkiä, jotka ovat käyttäneet hirveästi aikaa itsensä kehittämiseen ja yrittäneet kaikkensa. He pelaavat viisi päivää viikossa ja opiskelevat loput kaksi; he tekevät kaiken oikein paperilla, mutta syystä tai toisesta he eivät kykene tekemään lainkaan tulosta. On valitettavasti myös sanottava, että jos sinulle lankeavat turnauspokerissa ne huonoimpaan yhteen prosenttiin osuvat runit, niin vaikea siinä on hirveästi pyristellä vastaan. Jotkut steikattavamme saattavat esimerkiksi pärjätä hyvin 50-100 dollarin perusturnauksissa, joissa on 200-300 pelaajaa. Sitten he pelaavat 500 peliä 500-1000 dollarin keskisisäänostolla turnauksissa, joissa on tuhansia pelaajia, ja heidän graafinsa lähtee jyrkästi alamäkeen, koska varianssi niissä peleissä on valtaisa ja huonon runin sattuessa vahingot ovat valtavat keskimääräisen sisäänoston ollessa niin paljon normaalia korkeampi. He tuhoutuvat tavallaan siihen, etteivät saa pakalta edes mahdollisuutta kokeilla. Tämän takia meillä on suuri vastuu varmistaa, että kontrolloimme riskiä tarpeeksi pelaajiemme kohdalla – varsinkin isojen online-turnaussarjojen yhteydessä sekä livepeleissä, joissa sisäänostot ovat paljon korkeammat kuin netissä.

Kuten yritysmaailmassa, myös pokerissa voi käydä niin, että hyvä idea toimii aluksi, mutta sitten jossain vaiheessa homma vain lakkaa toimimasta ja iskee konkurssi. Tuollaisissa tilanteissa me joudumme sitten vaikeisiin spotteihin, kun pitää päättää, onko kyseinen pelaaja oikeasti voittava vai ei – kävikö hänellä vain huono tuuri, vai mikä on homman nimi. Vaikka kävisimme läpi hänen kaikki statsinsa ja tuloksensa ja katsoisimme vaikka parin hänen pelaamansa turnauksen käsihistoriat, näemme vain hyvin pienen otoksen hänen tekemistään päätöksistä pelipöydissä. Sen pienen otoksen ja kaiken pelaajasta tietämämme perusteella joudumme sitten tekemään johtopäätöksiä.

Olen silti oppinut näkemään selkeitä vaaranmerkkejä, kuten opiskelu- ja pelaamisintensiteetin laskemisen liian hyvin menneiden pelien seurauksena. Vaikka pelaajan graafi näyttääkin koilliseen, sen osaa monessa tapauksessa nähdä jo ennalta lähtevän ennemmin tai myöhemmin myös laskuun. Saatamme olla aika brutaaleja monissa tapauksissa, ja joku voisi jopa sanoa, että olemme hölmöjä irtisanoessamme isosti voittavan pelaajan. Mutta jos ilmassa on huolestuttavia merkkejä, saatamme dropata ihan suoraan pelaajan, joka ei edusta niitä arvoja, joihin uskomme.

On äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että pokerissa ympäristö on hyvin dynaaminen. Jos olet tänään korkealla pallilla, muttet tee mitään kehittyäksesi, et välttämättä ole siellä enää huomenna. Monella voi tuhoutua koko ura siihen, ettei tuota asiaa käsitetä vaan tuudittaudutaan hyvänolontunteeseen hyvin menneiden kuukausien tai turnaussarjan jälkeen. Prosessin on pysyttävä samana ja sinulla on oltava loputon nälkä kehittää itseäsi.

Minulla on filosofia, että joka päivä herätessäsi sinun pitäisi olla pikkuisen eilistä parempi versio itsestäsi. Jos sovellat tätä filosofiaa uraasi kohtaan, voit olla suhteellisen luottavainen siitä, että tulet pärjäämään tulevaisuudessakin.”

Miten itse nykyään opiskelet?

”Tykkään opiskella eri softien avulla, ja olen yrittänyt aina opetella kaikki mahdolliset ohjelmat. Eniten minulla ovat käytössä perussoftat eli Piosolver, CardRunnersEV, Holdemresources Calculator ja MonkerSolver. Prosessi menee pähkinänkuoressa yleensä niin, että ensin selvitän ohjelmien avulla, mikä on tietyssä tilanteessa teoreettisesti optimaalinen ratkaisu. Sen jälkeen yritän miettiä, miten siitä voi poiketa oikealle tai vasemmalle riippuen vastustajan pelityylistä.

Videoiden katseleminen on mielestäni edelleen hyvä opiskelumuoto, samoin turnaussarjojen finaalipöytien replay-lähetysten katsominen käsikorteilla. Siinä kehittää hyvin metagamen ymmärtämistä: Oppii ymmärtämään, miten pelaajat käyttäytyvät isoissa spoteissa, ja saat totta kai samalla myös yksittäisiä riidejä eri vihuista. Jälkilähetysten katsominen kehittää myös hyvin itseluottamusta; jos olet itse hyvä ICM-spoteissa, niin jälkilähetyksistä huomaa hyvin, kuinka edelleen tehdään todella, todella paljon ihan fundamentaalitason virheitä korkeillakin tasoilla. Kokonaisten itse pelattujen turnausten ja yksittäisten käsien läpikäynti on toki myös tärkeää, ja steikkaushommien kautta tulee katsottua myös muiden käsihistorioita etsien niistä virheitä.

Harrastan aika paljon myös sellaista, että valitsen yhden vakkarin Holdem Managerin databasestani ja tutkin hänen statsejaan: miten paljon hän kippaa esimerkiksi jatkolyönteihin ja barreleihin? Yritän löytää jonkun jutun, jossa hän poikkeaa pikkuisen optimaalisesta strategiasta. Sitten fitteröin käsiä ja katson, mitä hän käytännössä niissä tekee.

Loppupeleissä kannattaa etsiä se opiskelumetodi, joka itsellä toimii parhaiten. Jos et ole hyvä softien kanssa, niin ei siitä tarvitse stressata. On paljon esimerkkejä pelaajista, jotka ovat menestyneet silti hyvin. Neuvoisin kaikkia pyrkimään muodostamaan kaveripiirin, jossa keskustella muiden kanssa käsistä. Ihan peruskeskustelu, jossa pääset haastamaan omia ideoitasi ja saat välitöntä palautetta saattaa olla jopa tärkein ja tehokkain keino kehittyä. Kun verrataan, missä urani oli vuosina 2010-2015 ja 2015-2019, niin juuri ympärilläni ollut yhteisö oli tärkein katalysaattori nousulle tasoissa ylöspäin.”


Brouk valmentamassa steikattaviaan BitB Stakingin bootcampilla.

Lukuisat huippupelaajat puhuvat solvereilla opiskelemisen tärkeydestä. Paljonko itse käytät solvereita?

”Kyllä solverit ovat aika iso osa minunkin opiskeluani. Piosolverin avulla yritän yleisesti ottaen katsoa, mikä on optimaalinen strategia tietyssä tilanteessa ja sitten ymmärtää, miksi niin on. Miksi tietyt kädet lyövät ja tietyt kädet sököttävät? Piosolverin strategiat ovat loppupeleissä todella loogisia, ja kaikelle löytyy ymmärrettävä selitys: Kärkipari esimerkiksi lyö valueta, koska pohjaparilta saa vielä maksuja, ja ässähai bluffaa, koska se ei voita tarpeeksi usein showdownissa.Toki joissain tilanteissa punaista lankaa on tosi vaikea hakea, mutta oikeastaan kaikessa on silti taustalla joku järki. Pelaajan tehtäväksi jää miettiä, miksi Pio vaikkapa bluffaa turnilla pohjanapilla.

Kun olen ajanut käden läpi Piosolverilla, yritän visualisoida tilanteita päässäni. Kopioin esimerkiksi tietyn käden strategiat excel-tiedostoon molempien pelaajien osalta, tutkin kättä molemmista näkökulmista ja yritän miettiä, miksi tietyt jutut tapahtuvat ja miten populaatio kyseiset tilanteet todellisuudessa pelaa. Kun tilanteeseen on selvillä GTO-strategia, on tärkeää miettiä, miten eri pelaajatyypit siitä poikkeavat. Piosolverin vastausten avulla voi myös järkeillä, miten tietyn tilanteen pystyy käytännön tasolla pelaamaan parhaiten esimerkiksi liian tiukkaa tai aggressiivista pelaajaa vastaan.”

Harrastatko myös node lockingia (toisen pelaajan strategian lukitseminen GTO:sta poikkeavaksi) selvittääksesi parhaita eksploittausstrategioita?

”Node lockaan aika vähän, koska sen mukana tulee fundamentaalinen ongelma etenkin flopin spoteissa: Jos laitat vastustajan pelaamaan väärällä strategialla flopilla, niin ohjelma olettaa tämän pelaavan silti täydellistä GTO:ta turneilla ja rivereillä. Node lockaan ennemmin visualisoimalla tilanteita päässäni. Ajatellaan vaikka, että meillä on vastassa pelaaja, joka kippaa vähän liikaa flopin jatkolyönteihin ilman positiota. Pelaat häntä vastaan käden, jossa olet avannut ja hän on maksanut BB:stä. Node lockaamalla näet, että voit saada hyötyä c-bettaamalla paljon, koska hän ei puolusta jatkolyöntiä vastaan tarpeeksi, vaan kippaa huonoimpia ‘pakollisia’ maksukäsiä. Mutta jos päästät hänet turnille todella laajalla rangella, hän saattaa tehdä paljon enemmän ja suurempia sinulle tuottoisia virheitä.”

Kumpi on nykyajan high stakes -peleissä olennaisempaa, GTO vai eksploittaaminen?

”Mielestäni eksploittaaminen. Reguja vastaan on loppupeleissä kuitenkin vaikea tehdä ihan hirveästi rahaa, vaan suurin osa rahasta tulee paisteilta. Pelaaja, joka häviää reguille mutta on älyttömän hyvä eksploittaamaan ja ottamaan maksimaalisia valueita paisteilta tulee pärjäämään paremmin kuin sellainen, joka yrittää pelata samaa peliä kaikkia vastaan.”


Broukin työpiste.

Miten jaat ajankäyttösi pelaamisen ja opiskelun välillä?

”Pelaan isojen turnaussarjojen ulkopuolella nykyään vain sunnuntait. Turnaussarjojen aikana homma onkin sitten pari viikkoa aika intensiivistä, kun pelaan käytännössä joka päivä. Myös liveturnaukset ovat asia erikseen – niissä menee nykyään jonkin verran aikaa, sillä olen innostunut live-pelaamisesta vähän aiempaa enemmän. Turnaussarjojen ulkopuolella minulla menee nykyään enemmän aikaa opiskeluun kuin itse pelaamiseen. On tärkeää kehittää itseään, käyttää aikaa pelitilanteiden miettimiseen ja yrittää tehdä asioita paremmin.”

Monia high stakes -jyriä tuntuu yhdistävän se, että opiskelun määrä on keskivertopelaajaa selkeästi isommassa roolissa. Koetko, että tämänhetkisiin pelimääriisi vaikuttavat myös mukavuudenhalu ja muut kiireet?

”Kyllä nekin vaikuttavat. Jos haluaisin painaa maksimaalisen määrän odotusarvoa, niin pelaisin kyllä enemmän kuin sen yhden sunnuntain viikossa. Minulla on kuitenkin kaksi pientä lasta, 3- ja 6-vuotiaat tyttäret. Kun pelaan, elän täysin eri rytmissä heidän kanssaan. Tässä vaiheessa elämää se ei ole hirveän optimaalista. Minulle on ylipäätään tärkeää se, että nautin elämästä. Perheen lisäksi aikaa menee paljon treenaamiseen, sillä olen viimeisten 5-6 vuoden aikana hurahtanut crossfitiin. Senkin harrastaminen helpottuu, kun voi elää kuten normaali ihminen ja herätä yhdeksältä aamulla.

Yksi negatiivisimmista asioista turnauspokerissa on muutenkin ainakin minulle se yövalvominen. Parikymppisenä se vielä meni – nukuit pari tuntia, kahvia naamaan ja eteenpäin. Nykyään taas lepoasiat ovat paljon tärkeämpiä – kroppani on nytkin ollut viikon sekaisin Vegasista palattuani. Tulin lauantaina Suomeen, pelasin hirveässä jet lagissa session sunnuntaina, menin kuudelta aamulla nukkumaan ja heräsin aamuyhdeksältä hirveän väsymyksen kourissa, mutten kuitenkaan pystynyt enää nukkumaan. Toki yövalvomiset myös yksinkertaisesti kuuluvat tähän työhön, ja voisi ammattiin liittyä paljon huonompiakin asioita kuin se, että välillä joutuu elämään kuin lepakko.”

Jos haluaisit maksimoida lyhyen tähtäimen rahallisen odotusarvosi, missä suhteessa pelaisit ja opiskelisit?

”Jos olisin sinkku eikä minulla olisi perhettä ja pelaisin high stakesia, niin grindaisin tiistain, torstain, sunnuntain ja ehkä maanantain tai keskiviikon. Eli viikkoon 3-4 päivää peliä, pari päivää opiskelua ja yksi päivä täysin vapaata. Välillä sitten pidempiä lomia, kun alkaisi tuntua väsymyksen merkkejä. Suunnilleen jakaisin siis pelaamisen ja opiskelun suhteessa 65-35. Opiskelupäivät olisivat myös jonkin verran lyhempiä kuin pelipäivät, sillä kahdeksaa tuntia päivässä en ainakaan itse pysty opiskelemaan. Opiskelupäivä voisi olla sellainen, että katsot 1,5 tuntia videoita, käyt tunnin ajan käsiä läpi Piosolverilla ja pari tuntia vielä jotain muuta opiskelua.”

Minkä yksittäisen asian opiskelemiseen high stakes -peleihin pyrkivän turnausharjan kannattaisi kaikkein eniten panostaa?

”ICM:n. Monet puhuvat ICM:stä, mutta 80-90 prosentilla ei ole siitä todellista ymmärrystä. Monet vakkarit ymmärtävät ICM:ää juuri sen verran, että jos joku survoo 15 BB:tä blindien välisessä potissa, niin joudut maksamaan tiukemmin kuin chipEV sanoisi. He eivät käytä oikeasti kunnolla aikaa simulaatioiden parissa, vaan pelaavat yhden mielenkiintoisen käden kolmeen kuukauteen, ajavat sen läpi HRC:llä ja toteavat että ookoo, pelasin käden joko oikein tai väärin. Rahallisesti tärkeimmät ratkaisut tehdään, kun turnauksessa on 1-2 pöytää jäljellä, ja siinä vaiheessa suurimmassa osassa turnauksista keskimääräinen stäkki on 20-40 blindia. Jos olet hyvä pelaamaan 10-40 BB:n stäkeillä, niin on ihan se ja sama, vaikka häviäisit blindin jos toisenkin huippujätkille 100 BB:tä syvillä turnauksen alkuvaiheessa. Voit hyvin ottaa silloin pikkuisen tukkaan pelaamalla tiukkaa ja tuhota heidät sitten, kun jokaisella merkillä on oikeasti väliä.”

Finaalipöytäpeliin ja turnausten loppuvaiheiden ymmärtämiseen kannattaa siis ennen kaikkea panostaa.

”Kyllä. Short stack -pelaaminen on avainasemassa turnauksissa, enkä tarkoita sillä vain 10 BB:n puskurangeja. Jos olet hyvä 10-40 BB:llä pelaamisessa ja ymmärrät suhteellisen hyvin, mitä finaalipöydissä tapahtuu ja missä paikoissa voi antaa painetta, tulet pärjäämään turnauksissa luultavasti hyvin.”

Turnausstrategiaan poksahtelee aina silloin tällöin uusia trendejä, jotka high stakes -pelaajat ensin oivaltavat ja jotka valuvat sitten pikkuhiljaa alaspäin myös alempien tasojen vakkarien pelikirjaan – esimerkkinä vaikkapa muutaman vuoden takainen murros BB:n puolustamisessa. Onko tällä hetkellä jotain tiettyä peliliikettä, joka parhailla pelaajilla on jo käytössä, mutta jota muu populaatio ei ole vielä hoksannut?

”Mielenkiintoinen kysymys. Ehkä limppaaminen myöhäisestä positiosta alle 20 BB:n stäkeillä voisi olla sellainen. Alkupositiosta limpataan optimaalisessa strategiassa aika vähän, mutta hijackista ja cutoffista voi alkaa jo rakentamaan limppausstrategioita. Jotkut pelaajat osaavat myös jo limpata, mutta heillä ei ole itse strategia ihan satapinnaisesti vielä hallussa. Toinen mainitsemisen arvoinen asia voisi olla isot 3bet-shovet – kun cutoff avaa ja olen SB:ssä, aika paljon tulee nykyään tietyissä spoteissa survottua suoraan 30, 40, tai jopa 50 blindia. Se on pitkälti positioedun poisottamista vastustajalta. Jos sinulla on 40 BB:tä ja AKo, niin on usein parempi laittaa merkit keskelle ja pakottaa JTs kippaamaan – flopin jälkeisessä pelissä tulet luultavasti tekemään enemmän virheitä sillä AK:lla kuin vastustajasi JTs:llä.”

Viedään kysymys vielä askelta pidemmälle: Mikä voisi olla seuraava trendi, jota ei olla vielä edes keksitty?

”En oikein tiedä, miten hirveitä askelia perusturnaukset voivat enää mennä eteenpäin. Toki vaikkapa sizingit tulevat varmasti kehittymään, ja esimerkiksi ICM:n tilalle saatetaan kehittää kokonaan uusi malli. Mutta jos katsotaan vaikka PartyPokerin tai Pokerstarsin turnausvalikoimaa ja sitä, miten iso osa turnauksista on progressive knockout -muotoisia, niin siihen nähden aika heikosti bounty-pelaamista osataan edelleen. Minun tiedossani ei ainakaan ole mitään softaa, joka osaisi ratkoa postflop-tilanteita knockout-turnauksissa, vaikka bountyt muuttavat peliä kuitenkin todella paljon. Olemme progressive knockout -turnausten ymmärtämisessä nyt suunnilleen siinä vaiheessa, missä olimme MTT-strategian ymmärtämisessä kokonaisuutena vuonna 2012. Silloin meillä oli käytössä tyyliin pari ohjelmaa, joiden avulla pystyimme katsomaan, millä voimme maksaa kun joku shovettaa avauksemme päälle 20 blindia.

Progressive knockout -turnauksissa tilanteet ovat ylipäätään paljon normaaliturnauksia monimutkaisempia. Ajatellaan vaikka tilannetta, jossa sinulla on 21 BB:tä ja pöydässä on kaksi 21 BB:n stäkkiä. Vastustaja avaa napilta 100 BB:llä, millä käsillä puolustat BB:täsi? Jos maksat ja häviät potin, sinulla ei ole enää kahta stäkkiä, jotka koveeraat. Tuollaisia asioita on vaikea huomata, jos on yhdeksän pöytää auki. Progressive knockout on todella häiriintynyt turnausformaatti, ja minua on joskus jopa ahdistanut, kun pelatessa jää huomaamatta niin paljon pieniä yksityiskohtia. Jos vaikka yhden BB:n stäkki menee all-in UTG:sta, on aikamoista arpomista päätellä, miten löysästi kukin lopuista seitsemästä menee sisään. Tuollaisista spoteista saa aivan käsittämättömän monimutkaisia tilanteita kehiteltyä. Bountyt ovat niin paljon normaaleja turnauksia monimutkaisempi pelimuoto, että niissä pitää vain hyväksyä, että teet varmasti virheitä. Minulle se on ollut joskus vaikeaa, sillä minulla on ollut elämässä ylipäätään välillä ongelmana tietynlainen perfektionismi. Täydellisesti onnistuminen on kuitenkin monessa jutussa käytännössä mahdotonta. Pokerissakin riittää, että teet hommat paremmin kuin naapurisi.”

Katsot steikkauksen myötä paljon alempien tasojen pelaajien käsihistorioita. Mitkä ovat ylesimpiä vuotoja, mitä pienten ja keskisuurten tasojen pelaajien pelissä esiintyy?

”Yleisesti vuotoja voisi jakaa muutamaan eri kategoriaan. On fundamentaalisesti vahvoja pelaajia, jotka tuskailevat metagamessa – he ovat yleensä vahvoja GTO-osaamisessa, mutta heiltä puuttuu ihmisen ymmärtämiseen vaadittava empatiakyky. Sitten on metagamen ymmärtäviä pelaajia, joilla on puutteellinen ymmärrys strategiasta. Se johtaa helposti siihen, että kun tilanne menee vähänkään monimutkaiseksi, he ikään kuin eksyvät, koska tietopankista ei löydy työkaluja tilanteen ratkaisemiseksi.

Varsinkin turnauksien luonteen vuoksi myös pelaajan rahallinen tilanne vaikuttaa yleensä siihen, miten tämä pystyy suoriutumaan kovassa paineessa turnauksen loppuvaiheessa. Jos seuraavan kuukauden menosi ovat kiinni siitä, oletko turnauksessa viides vai seitsemäs, niin optimaalisten ratkaisujen tekeminen on vain erittäin haastavaa.

Lisäksi vuotoja voisi mielestäni jakaa myös passiivisiin ja agressiivisiin virheisiin. Jos optimaalinen strategia tietyssä tilanteessa olisi jatkolyödä floppi vaikka 80 prosentin frekvenssillä, niin passiivinen virhe olisi tehdä jatkolyönti vain 70 prosenttia ajasta. Aggressiivinen virhe taas olisi lyödä 90 prosenttia kerroista. Näistä kahdesta virhetyypistä huomattavasti yleisempiä ovat passiiviset virheet – meidän pelaajapoolillamme virheet jakautuvat noin 90-prosenttisesti nimenomaan liian passiiviseen kategoriaan.”

Pokerinpelaajien keskuudessa on oikeastaan buumista lähtien vallinnut käsitys, että turnauspelaajat ovat jotenkin muita huonompia, koska turnaukset ovat helpoin pelimuoto pärjätä.

”Turnaukset ovat toisaalta tietyllä tapaa käteispelejä haastavampi pelimuoto. Käteisissä pelataan käytännössä lähinnä 100-200 BB:llä, mutta turnauksissa on hyvin monta eri vaihetta ja konseptia, joiden strategia pitää ymmärtää: Pelaaminen 10 BB:llä, 30 BB:llä, 50 BB:llä, 100 BB:llä, ICM ja nykyään myös bounty-strategia. Et pääse taitoasteikolla 0-100 mitenkään sataan noissa kaikissa, vaan turnauksissa yrität päästä kaikissa suunnilleen lukemaan 80.

Käteispelaajat tietävät kyllä olevansa 100 BB:n pelissä erinomaisia. Jos ajatellaan vaikka jotain Linus ‘LLinusLLove’ Loeligeria, niin onhan hän syvien stäkkien pelissä niin hyvä, ettei mitään järkeä. Kyllä häntä vastaan tulee syvillä stäkeillä turpaan parhaillakin turnauspelaajilla. Mutta sama tapahtuu myös toiseen suuntaan – aika hukassa hyvätkin käteispelaajat ovat 10-20 BB:llä pelattaessa tai jos pitää kehitellä vaikkapa limppausrangeja buttonilta. Jos he eivät ole ajaneet yhtään ICM-simulaatioita finaalipöytäpelistä, niin he tulevat tekemään paljon virheitä. Linus on harvoja käteispelaajia, jotka ovat oikeasti todella hyviä turnauksissa ja myös finaalipöytien pelaamisessa. Toinen vastaava tapaus on Mikita ‘fish2013’ Badziakouski. Hän on todellinen endboss. Tällaisten pelaajien kohdalla on jo pakko olla kyse siitäkin, että he ovat vain niin yleislahjakkaita pokerin oppimisen suhteen – he kykenevät ottamaan eri työkalut nopeasti haltuun ja näkemään logiikan eri strategioiden takana. Turnauksissa harvoin riittää, että olet hyvä yhdessä tietyssä asiassa. Jos olet 100 BB:n pelissä GTO-rangejen kanssa tasolla 90/100, mutta 20 BB -strategiassa tasolla 50/100, niin tukkaan tulee turnauksissa varmasti. Käteisessä kannattaa käytännössä erikoistua niin paljon kuin mahdollista, ja yrittää päästä siinä asiassa tasolle 100/100. Turnauksissa taas parempi strategia on pyrkiä olemaan tasaisesti 90/100 joka tilanteessa ja hyväksyä se, että et voi osata täydellisesti kaikkea.”

Jos ajatellaan Pocketfives-rankingin top 10 -tason pelaajia, onko heidän pelityyleissään suuria eroavaisuuksia? Jos katsoisit heidän pelaamistaan nimimerkki peitettynä, osaisitko kertoa 30 minuutin otoksella, kuka on kyseessä?

”Niin nopeasti en missään nimessä osaisi sanoa. Sanotaan, että jos pelaisin vaikka yhden finaalipöydän, jossa tulisi kunnolla käsiä ja pelattaisiin pidemmän aikaa 3- tai 4-kätistä, niin luultavasti pystyisin heittämään ainakin hyvän arvauksen. Aika moni rankingin top 20:ssä pelaa suhteellisen samalla tyylillä, mutta jotain erojakin löytyy – lähinnä pelaajien filosofisessa suhtautumisessa peliin. Kyllä kaikilla ihan kärkipelaajilla kuitenkin suhteellisen sama sapluuna on. Jos optimaalinen UTG-avausrange on vaikka 18 prosenttia, niin ei se vain toimi, jos lähdet avaamaan 25 tai 30 pinnaa.”

Miten pitkälle alaspäin rankingia pitää selata, ennen kuin selkeitä eroavaisuuksia strategioissa alkaa löytyä?

”Ihan hirveän kauas ei tarvitse selata, ennen kuin alkaa löytyä jo todella isoja eroja. Jos katsotaan vaikkapa uruguaylaisia pelaajia Fabrizio ‘sixthsense19’ Gonzáles etunenässä, niin heidän lähestymistapansa on jo hyvin erilainen. He harrastavat min3bettejä, donkkailua sun muuta ja yrittävät outplayata sinut jokaisessa mahdollisessa spotissa. He tekevät toki hirveästi virheitä, mutta pitää myös ottaa huomioon, että monet merkkaavat heidät paistiksi vain parin erikoisesti pelatun käden perusteella. Loppupeleissä he tekevät jotain varmasti oikeinkin – ja on heitä vastaan kyllä vaikea pelata. Pelasin Pablo ‘elmelogno4’ Melogno Cabreraa vastaan PartyPoker MILLIONS Rio de Janeiron 10,000 dollarin high roller -turnauksen finaalipöydässä, ja häntä vastaan ajautuu välillä sellaisiin seikkailuihin, että joutuu itsekin pyörittelemään päätään. Jotenkin hän löytää silti itsensä aika usein isoista finaalipöydistä. Hän voitti Brasiliassakin 25,000 dollarin turnauksen ja sijoittui 10,000 dollarin turnauksessa kolmanneksi. Hän on muutenkin livenä aivan loistotyyppi.”

Palataan vielä BitB-steikkaustalliinne. Mistä idea tallin pyörittämiseen lähti?

”Sam ja Patrick olivat olleet yhdessä jossain liveturnausreissulla, jossa he kehittelivät ideaa ja miettivät optimaalista kokoonpanoa sen toteuttamiseksi. Sam pyysi minua mukaan, ja mukaan tuli vielä neljäs henkilö. Hän oli mukana vain ensimmäiset 1,5 vuotta, ja siitä lähtien olemme pyörittäneet tallia kolmistaan. Alussa meillä oli viisi pelaajaa, ja ensimmäisen vuoden aikana pelaajamäärämme nousi 15-20 pelaajaan. Nykyään meillä on noin 200 pelaajaa kaikki eri jaostot huomioiden, ja meillä on ollut pelaajia muun muassa Macaosta, Australiasta, Meksikosta, Brasiliasta, Kanadasta, Perusta, Chilestä, Latviasta, Virosta, Norjasta, Ruotsista, Suomesta ja Venäjältä.”


BitB Stakingin valmentajia ja valmennettavia yhteiskuvassa. Brouk kuvassa toinen vasemmalta, Samuel Vousden toinen oikealta.

Onko pelaajissa havaittavissa kansallisia stereotyyppejä?

”Ehdottomasti. Jos pelaaja tulee vaikka Kanadasta, Brasiliasta tai Venäjältä, niin heidän vahvuutensa ja perusfilosofiansa arvaa aika hyvin jo etukäteen. Asiat, kuten millaisessa arvomaailmassa olet kasvanut, millä tavalla olet oppinut tekemään päätöksiä, miten reagoit eri asioihin ja millaisia asioita arvostat elämässä paistavat usein läpi.”

Millainen on BitB:n infrastruktuuri, teillä on ilmeisesti useampia eri talleja?

”Turnauspuolella meillä on kaksi eri tallia, BitB Main Stable ja BitB Academy. Molemmissa on tällä hetkellä noin 35-40 pelaajaa. Lisäksi meillä Brasiliassa on oma, noin 30 pelaajan talli. Sitten on vielä SPINS-sittaritalli ja käteispelitalli.”

Millaiset pääsyvaatimukset teillä on hakijoille? Mikä prosentti hakijoista pääsee sisään?

”Varsinkin Main Stableen on nykyään todella vaikea päästä, arvioisin että noin 95 prosenttia hakijoista käännytetään. Academyn suhteen olemme vähän joustavampia. Vaikka pelaajalla ei olisi älyttömän hyvää track recordia, saatamme antaa mahdollisuuden ja seurata häntä esimerkiksi kuukauden ajan tarkasti: Miten aktiivinen hän on? Miten hyvin hän verkostoituu sosiaalisten taitojen kautta? Vastaileeko hän strategia-aiheisiin keskusteluihin ja minkätyylisiä vastaukset ovat?

Jos sinulla on jonkinlainen historia pokerin kanssa ja olet nälkäinen ja motivoitunut opiskelemaan, niin laita ihmeessä hakemusta vetämään – Academyn puolelle saatamme tosiaan antaa spotteja välillä suhteellisen liberaalistikin.”

Millaisia ominaisuuksia hakijoilta edellytetään?

”Tärkeintä on, että hakija on motivoitunut opiskelemaan ja kehittymään. Jos ainoa tarpeesi on se, että tarvitset rahaa, löydät luultavasti paremman diilin muualta. Mutta jos sinulla on halu oppia ja kehittyä pelaajana, niin väittäisin että meidän pakettimme on korkealaatuisin, mitä markkinoilta löytyy niin strategiakeskustelun, videoiden kuin psykologisen tuenkin osalta. Turnauspelaajia palvelee myös se, että me omistajat tiedämme, millaista turnauspelaajan arki on ja tunnemme sekä lajin hyvät että huonot puolet. Aika monessa tallissa omistajat ovat sijoittajia, kun me taas olemme kaikki kolme täyspäiväisiä turnauspelaajia. Pidän myös itseäni edelleen ensin pokerinpelaajana ja vasta toissijaisesti steikkaajana ja sijoittajana.”

Teillä on siis oma videopankki, josta pelaajat voivat katsoa opetusmateriaalia?

”Kyllä, ja videoita on todella paljon. Uutta materiaalia tulee nykyään joka päivä maanantaista perjantaihin. Teimme ennen kerran-pari viikossa 90 minuutin ryhmävalmennuksen, mutta nykyään opetusfilosofiamme on muuttunut enemmän lyhyiden videoiden suuntaan. Oppiminen on tehokkaampaa 15-20 minuutin seteissä. Lyhyitä videoita on helpompi katsoa tehokkaasti, koska annat kaikkesi juuri siihen hetkeen. Monella pelaajalla tulee opiskelussa vastaan se, että focus ei kestä 90 minuuttia, mutta 15-20 minuuttia kerrallaan kuka tahansa pystyy keskittymään. 15 minuutin videon voi aina katsoa vaikka lämmittelynä ennen pelisessiota.

Meillä on muuten todella hyvät vetäjät myös käteispelipuolella. He ovat ehkä vähän tutkan alla -tyyppejä, mutta erittäin hyviä pelaajia. Olen katsonut heidän tuottamiaan videoita, ja ne ovat suorastaan erinomaisia.”

Pitääkö talliin hyväksytyn pelaajan allekirjoittaa sopimus, jonka mukaan tämä suostuu pelaamaan teillä vähintään tietyn ajanjakson?

”Jokaisen pelaajan on allekirjoitettava perussopimus, jonka mukaan tämän on jatkettava meillä vähintään puolentoista vuoden ajan. Se on meidän kannaltamme välttämätön ehto: Pelaajahan saa isoimman hyödyn heti alussa, kun hän pääsee näkemään kaikki videot. Meille suurin hyöty tulee vasta loppupuolella, kun pelaaja on kehittynyt ja tämän oppimiskäyrä on lähtenyt ylöspäin.”

Vaaditaanko pelaajilta minimivolyymia pelipöydissä?

”Riippuu vähän pelaajasta ja tämän panostasoista, mutta yleisesti ottaen minimivaatimuksena on 5000 turnausta vuodessa. Ihan high stakeseissa pöytämäärä ei voi kuitenkaan olla yhtä iso kuin pienemmissä. Täysipäiväinen pokeriammattilainen pitää olla, jotta meille voi hakea.”

Millainen osuus valituista pärjää ja kuinka moni saa vastaavasti kenkää?

”Kolikolla on steikkauksessakin kaksi puolta. On hyviä tarinoita ja myös sellaisia, joissa pelaajan ura on lähtenyt alamäkeen. Varsinkin Main Stablessamme vaihtuvuus on kuitenkin todella pientä. Vuodessa on lähtenyt vain muutama pelaaja, ja otimme tämän vuoden alussa Academyn kautta sisään muutaman pelaajan lisää. Meillä on Main Stablessa hyvä ydinryhmä, joka pysyy vuodesta toiseen kasassa. Academyssa olemme liberaalimpia ottamaan pelaajia sisään, mutta toisaalta myös tiukkoja toiseen suuntaan. Jos on nähtävissä selkeitä merkkejä, että pelaaja ei täytä kriteereitämme, niin olemme valmiita lopettamaan steikkaussuhteen varmuuden vuoksi. Annamme helposti mahdollisuuden, mutta jos näyttää siltä, että homma ei lähde etenemään, niin helposti myös lopetetamme steikkaussuhteen.”

Onko tallista noussut viime aikoina uusia tuhkimotarinoita?

”Meillä on kreikkalainen nimimerkillä ‘Pwndidi’ pelaava pelaaja, joka liittyi talliimme puolisentoista vuotta sitten. Hän pelasi silloin noin 40 dollarin keskisisäänostolla. Tänä kesänä hän oli koko kesän WSOP:ssa ja pelasi 10,000 dollarin 6-maxin ja vastaavia kaikein kovatasoisimpia turnauksia. Netissä hän pelaa nyt high stakesia aina 5,000 dollarin turnauksiin asti. Hän on uusin todellinen menestystarinamme, jossa pelaaja on käyttänyt kaikki mahdolliset resurssit hyödykseen. Hän on ollut aikanaan Kreikan parhaita pelaajia strategiapeli DOTA:ssa. Se näkyy pokerin puolella siinä, että hän ymmärtää hyvin Piosolverien ja vastaavien ohjelmien strategioita. Hän on myös fundamentaalisesti todella vahva.”

Onko teillä tällä hetkellä yhtään suomalaista pelaajaa?

”Meillä on ollut kautta aikojen vain yksi suomalainen pelaaja, tällä hetkellä ei ole yhtäkään. Se on varmasti lähinnä sattumaa, mutta myös verotuskysymykset ovat olleet varmasti iso tekijä. Nykyään verotussysteemi on onneksi suhteellisen selkeä, ja Suomessa on melko turvallista olla steikattavana turnauksiin. Suomalaisilla vaikuttaa ehkä myös tietynlainen piheys – ei haluta luovuttaa 50 prosenttia mahdollisista voitoista, eikä osata katsoa mahdollisimman pitkälle. Jos liityt talliin tänään 30 dollarin keskisisäänostolla ja luovutat 50 prosenttia voitoistasi mutta puolentoista vuoden päästä pelaat high stakesissa, sinulle on avautunut lopulta paljon isompia mahdollisuuksia. Toki talliimme liittyminen ei itsessään takaa vielä mitään. Annamme sinulle resursseja ja materiaaleja, mutta loppupeleissä sinun on tehtävä työ itse.”

Oletteko yhteydessä muihin steikkitalleihin esimerkiksi huijaustapausten kitkemiseksi?

”Negatiivisissa asioissa teemme yhteistyötä muiden tallien kanssa, sillä se on win-win kaikille. Toki olemme myös kilpailijoita. Kokonaisuutena välit muihin talleihin ovat ihan hyvät.”

Patrick Leonard on näkyvästi esillä sekä tallinne että PartyPokerin keulakuvana. Teettekö jonkinlaista yhteistyötä Partyn kanssa?

”Ei meillä ole muuta yhdistävää tekijää kuin ‘Pads’. Yhdelläkään pelaajistamme ei ole normaalia parempaa diiliä Partylle – itseni mukaanlukien. Meillä ei ole myöskään mitään vaikutusvaltaa vaikka turnaussarjojen ohjelmaan.”

BitB:n Instagram-tililtä löytyy kuva, jossa pelaat WCOOP-turnauksen loppukahinoita vauva sylissäsi. Onko pokerin ja perhe-elämän yhdistäminen tuottanut vaikeuksia?

”Kyseessä oli 215 dollarin WCOOP-turnaus. Meillä oli isot sivuvedot menossa ruotsalaisten kanssa, ja Stars oli saanut hienon idean laittaa 4-max alkamaan vasta joskus keskiyöllä. Turnaus oli pakko pelata vedon takia, ja toki se lähti sitten kulkemaan hyvin. 1-tablasin sitä aamuyhteentoista asti. Lapsi heräsi joskus kahdeksalta ja hyppäsi syliin, minkä jälkeen pitelin toisella kädellä lasta ja naputtelin toisella menemään turnausta. Siinä vaiheessa turnauksessa oli enää pari-kolme pöytää jäljellä.

Yleisesti ottaen pokerin ja perhe-elämän yhdistäminen on välillä totta kai haastavaa. Juuri perheen takia en mielelläni lähtisi esimerkiksi keskellä kesää pariksi viikoksi Las Vegasiin. Euroopassa on sentään mukavaa se, että PartyPoker MILLIONS Rozvadov, EPT Barcelona sun muut ovat reissuja, joille voin lähteä tiistaina ja tulla jo lauantaina takaisin. Menen Barcelonaankin tänä vuonna luultavasti vain noin viideksi päiväksi – aion pelata lähinnä Main Eventin ja 10 000 euron high rollerin.

Kotona minulla on aika paljon vapauksia, sillä teen sen sunnuntain töitä ja muuten en ole sidottu aikatauluihin. Grinditoimistoni sijaitsee sadan metrin päässä kotoani. On myös mukavaa, että esimerkiksi lomalle voi lähteä koska tahansa. Toisaalta WCOOP, SCOOP ja vastaavat ovat sitten todella intensiivisiä, kun elää täysin eri rytmissä kuin muu perhe. Minulla onkin toimistolla patja, jotta saan nukkua yöt – tai siis aamupäivät – rauhassa. Todella iso apu arjen pyörittämisessä on myös avovaimo, jota ilman olisin kyllä pulassa arjen ja lasten kanssa.”

Millaisena näet online-turnausten tilanteen kokonaisuutena, vieläkö peleissä riittää valueta?

”High stakeseissa hommat ovat nyt aika hyvässä jamassa. Korkeilla tasoillahan buy-init ovat lähteneet viime vuosina aika lapasesta – vielä muutama vuosi takaperin suunnilleen ainoa nelinumeroisen sisäänoston vakioturnaus oli $1,050 Super Tuesday, ja joku $215 Sunday Warm-up oli jo todellista high stakesia. Nykyään jos katsoo vaikka PokerStarsin aulaa sunnuntaina, niin nelinumeroisia sisäänostoja löytyy vaikka mulle jakaa. Minunkin keskimääräinen sisäänostoni viimeisen parin vuoden ajalta taitaa olla tonnin luokkaa. Midstakes sen sijaan kituu ja prize poolit vain pienenevät. Niissä peleissä on suhteellisen vaikea tehdä rahaa verrattuna vaikka viiden vuoden takaiseen.”

Mistä se johtuu? Ei kai ihmisillä niin paljon voi olla rahaa, että hupipelaajat menevät suoraan high stakeseihin?

”Ainakin PokerStars yrittää aktiivisesti vähentää voittavien winratea ja hidastaa huonojen pelaajien häviämistä. He nopeuttavat struktuureja, tekevät kaikesta mahdollisesta knockout-muotoista ja niin edelleen. Se tekee voittamisesta haastavampaa. Knockout-turnauksia on muutenkin nykyään ärsyttävän paljon. Saan ainakin itse isoimmat kicksit ihan tavallisista freezeouteista, joissa pääsee kolistelemaan huippupelaajien kanssa. Silloin ei aina haittaa, vaikka turnauksen valuekaan ei olisi niin huikea.”

Joko vanhan blogisi otsikossa mainittu Burberry-tehdas on grindattu?

”On se projekti vielä vähän vaiheessa. Blogin nimi tuli siitä, että alkuaikoina kun rahaa rupesi tulemaan, niin sitä sai kyllä myös menemään. Shampanja virtasi baareissa ja tuli osteltua merkkivaatteita, Burberryä sun muuta. Silloin oli Suomessakin ehkä ylipäätään sellainen kulttuuri, että jos olit menestynyt, niin sitä piti myös näyttää vähän ulospäin.”

Mikä on typerin asia, johon olet käyttänyt rahaa?

”Pahimpia hölmöilyjä ovat olleet lähinnä ne, kun tiltissä tuli joskus painettua kasinopeleihin. Niistäkin alkaa olla jo aika monta vuotta aikaa. Muuten olen ollut mielestäni rahankäytöllisesti suhteellisen fiksu – etenkin ottaen huomioon, että urani lähti nousemaan aika vauhdikkaasti. Mitään älyttömiä ostoksia en ole tehnyt. Nykyään nautin rahan tuomasta yleisestä vapaudesta: Kaupassa käydessä ei tarvitse katsoa tuotteen hintaa, vaan voin ostaa mitä haluan. Samoin lomalle lähtiessä ei tarvitse varata halvinta vaihtoehtoa, vaan voi miettiä, mihin oikeasti haluaa mennä ja mikä olisi lasten kannalta optimaalisin vaihtoehto. Olen siinä mielessä tarkka, etten ole ostanut ikinä mitään sadan tonnin autoja tai muuta härskiä. Toki sekin, että on perhe auttaa näiden asioiden suhteen aika paljon.

Isoja menoeriä ovat olleet toisaalta ne, kun olemme joutuneet droppaamaan pelaajia 100,000 dollarin makeupissa. Silloin tuntee itsensä idiootiksi ja manailee, että miten on voinut antanut tällaisen tapahtua. Yllättävän vaikeaa sitä on kuitenkin nähdä tulevaisuuteen, ja sama homma on varmasti sijoittamisessakin – ei kukaan osaa sanoa, mitkä yritykset tulevat pärjäämään kaikkein parhaiten. Kaikesta on kuitenkin opittu. Nykyään en myöskään gamblaa käytännössä lainkaan. Jotain prop betejä saattaa olla rahasta, mutta esimerkiksi urheiluvedonlyöntiä en harrasta ollenkaan. En saa siitä edes minkäänlaisia kicksejä.”

Nähdäänkö sinut vielä joskus blogittamassa Pokerisivuilla?

”Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta näillä näkymin paluuta ei ole luvassa. Olen nykyään aika laiska sosiaalisen median ja vastaavien suhteen. Teen sen, mitä työn puolesta täytyy, mutta muilta osin aika ja motivaatio ovat pahasti kortilla.”

Saat ohjattavaksesi kolme kuukautta pokeria pelanneen vasta-alkajan, jolle pyrit rakentamaan mahdollisimman hyvän uran. Millainen on toimintasuunnitelmasi?

”Lähtisin siitä, että opettaisin hänelle oikeanlaisen suhtautumisen. Voisin toki opettaa yksittäisiä asioita, kuten vaikka oikean jatkolyöntiprosentin ilman positiota. Tärkeämpää olisi kuitenkin opettaa standardit siihen, mitä pokerissa menestymiseen tarvitaan: työkalut itsensä ja oman pelinsä kehittämiseen. Jos opetat ihmiselle kyvyn oppia uusia asioita, sinun ei tarvitse mentoroida häntä joka päivä. Vaikka Piosolverin käytön voi opetella aika hyvin katsomalla videoita, mutta mikä on oikea filosofia, jolla operoit päivästä toiseen? Millaista informaatiota kannattaa hyödyntää, mikä on tärkeää ja mikä vain taustahälyä?

Opettaisin siis tämän pelaajan oppimaan. Siten varmistaisin, että hän pystyy jatkamaan itsenäisesti myös poistuttuani kuvioista. Voit toki opettaa kenelle tahansa muutaman yksittäisen kikan, mutta mitä hän tekee sitten, kun ne kikat eivät enää toimi ja pitäisi oppia uutta?

On pitkällä tähtäimellä tärkeää, ettet ole koskaan tyytyväinen siihen, missä olet juuri nyt. Jos luet psykologiakirjallisuutta tai katsot jotain mindfulness-videoita, niin kaikkialla toitotetaan, että aina pitäisi olla tyytyväinen itseensä juuri siinä hetkessä. Pokerissa on kuitenkin oltava sellainen jatkuva kiima, sillä kehitys loppuu tyytyväisyyteen.”

Lue myös:
BitB:n nettisivut
BitB Instagramissa

Piinapenkki #1 – Manig Loeser: “Super High Roller-turnaukset ovat oma, hullu maailmansa”
Piinapenkki #2 – Tony Dunst: “Musta perjantai oli todella rankka”
Piinapenkki #3 – Juhani Tyrisevä: “En olisi mitenkään arvannut, että Patrikista tulee vielä niin hyvä pelaaja”
Piinapenkki #4 – Joni Jouhkimainen: “Helpistä mennään ohi, ennen kuin lyön hanskat tiskiin”
Piinapenkki #5 – Max Silver: “Isäksi tuleminen on ollut elämäni paras asia”
Piinapenkki #6 – Eelis Pärssinen: “Olen jälkikäteen miettinyt, miten ihmeessä oikein pystyin siihen”
Piinapenkki #7 – Janne Juutilainen: “Phil Galfond on todella fiksu kaveri”
Piinapenkki #8 – Sampo Ryynänen: “Tähän hommaan on pakko olla intohimoa”
Piinapenkki #9 – Dan Tolppanen: ”Pokerissa kaikki ovat samalla viivalla”