Henri Ovaska vietti 250 päivää vuodesta tien päällä - tuloksena maailmanennätys!

Henri Ovaska lähti pokerivuoteen 2018 poikkeuksellinen tavoite mielessään. Turkulainen julkisti blogissaan vain reilua viikkoa ennen vuodenvaihdetta pyrkivänsä rahastamaan vuoden aikana pokeriturnauksessa mahdollisimman monessa maassa ja rikkomaan samalla Sam Razavin ja Felipe Ramosin nimissä olleen maailmanennätyksen. 250 matkakilometriä, 129 pelattua turnausta ja 30 nähtyä AirBnb-asuntoa myöhemmin Ovaska pääsi juhlimaan uutta vuotta maailmanennätysmiehenä.

Uudessa maassa saavutettua rahastusta kutsutaan pokeritermein ”lipuksi” turnausrahastuksia tilastoivan Hendon Mob -sivuston lippugrafiikoiden mukaan. Ovaskan tilastoihin kertyi vuoden aikana rahastuksia – tai siis lippuja – yhteensä 21 eri maasta: Italiasta, Espanjasta ja Mauritiukselta (tammikuu), Itävallasta ja Virosta (helmikuu), Irlannista, Sloveniasta ja Kroatiasta (maaliskuu), Tšekistä ja Skotlannista (huhtikuu), Monacosta ja Maltalta (toukokuu), Slovakiasta (kesäkuu), Bulgariasta (heinäkuu), Ranskasta ja Belgiasta (elokuu), Brasiliasta (syyskuu), San Marinosta (lokakuu), Venäjältä (marraskuu) sekä Englannista ja Ruotsista (joulukuu). Aiempi kolmentoista rahastuksen ennätys meni siis heittämällä rikki, ja pelkillä Ovaskan yhden vuoden lippumäärillä pääsisi maailman kaikkien aikojen listalla sijalle 17. Lukema olisi myös riittänyt tasoihin Suomen lippurankingin kaikkien aikojen ykkösnimen, vuodesta 2001 live-turnauksia kiertäneen Juha Helpin kanssa.

Ovaska nousi myös kaikien aikojen lipputilastossa jo jaetulle sijalle kuusi 24 lipullaan. Nelossijaankin on matkaa vain kaksi lippua, mutta kärkeen on vielä matkaa – eniten eri maiden turnausrahastuksia löytyy nimittäin Puolan Miroslaw Klysiltä, joka on käynyt rahastamassa 43 eri maassa. Toisella sijalla on Slovenian Casey Kastle (39 lippua), ja kolmantena Saksan Lars Jurgerns (31 lippua).

Ovaska kertoi Pokerisivuille ikimuistoisesta vuodestaan ja jakoi samalla vinkkejä live-turnauksiin ja lippujen jahtaamiseen.


Henri Ovaska, nousit kaikkien aikojen lippulistalla jo jaetulle sijalle 6 yhteensä 24 lipulla. Aiotko jatkaa lippujen jahtaamista myös vuonna 2019?

”Enköhän, mutta en mitenkään pakkomielteisesti. Tällä hetkellä keskittyminen on enemmän pokerinpelaajana kehittymisessä ja menestykseen vaikuttavien oheistekijöiden kuten treeni-, ruoka- ja unirytmien hiomisessa.”

Aiotko yrittää tosissasi haastaa listan kärkinimen Miroslaw Klysin (43 lippua)?

”Sama vastaus kuin edelliseen: Enköhän, mutta en pakkomielteisesti. Tiivistahtinen lippujen jahtaus sopii hyvin kaltaiselleni lapsettomalle ja puolivallattomalle sinkkumiehelle, mutta aina on mahdollista, että elämäntilanteet muuttuvat.”

Mitä live-turnauksia luulet ainakin pelaavasi tänä vuonna?

”Hyvin todennäköisesti ainakin enemmän turnauksia Suomessa kuin viime vuonna (2). Suomen lippukin minulta vielä toistaiseksi puuttuu kokoelmista. Amerikka, Aasia ja Oseania kiinnostavat alustavasti kevättalvella ja syksyllä; niissä yhdistyisivät hyvin uudet reissailukohteet, Suomea paremmat aikavyöhykkeet nettipokerin pelaamiseen sekä myös se uusien lippujen metsästys. Mitään ehdottoman varmoja turnauksia ei kalenterista toistaiseksi löydy, ja ainakin tammikuun pidän luultavasti lomaa livepokerista.”

Vierailit viime vuonna siis ainakin 21 maassa. Mikä reissuista oli ikimuistoisin? Sattuiko matkan varrella mitään hauskoja kommelluksia?

”Kolmisenkymmentä maata tuli viime vuonna nähtyä. Kysymykseen ikimuistoisimmasta reissusta on helppo vastata: Mauritius, jossa olin heti tammikuussa. Olin ensimmäistä kertaa Afrikassa. Pääsin paikan päälle ehkä kirjaimellisesti viimeisellä lennolla, sillä seuraavien päivien lennot oli peruttu: sääennusteet ennakoivat saarelle kovinta pyörremyrskyä vuosikymmeniin ja brittitabloidien otsikot huusivat tulevasta täystuhosta. Kolme tai neljä päivää sai odotella sisätiloissa tulevaa hirmumyrskyä sateen piiskatessa ulkona. Myrsky väisti lopulta viime hetkellä saaren ja tuhot jäivät minimaalisiksi.

Mauritiukselta löytyi myös toinen toistaan upeampia rantoja ja hyvin järjestetty turnaussarja, josta tuli myös mukava rahastus. Reissu huipentui viimeisenä päivänä, kun kiipesimme kahden paikan päällä tapaamani suomalaisen kanssa Le Morne Trabantin basalttijärkäleen huipulle.



Kommelluksista suurin osa ei ollut erityisen hauskoja (kaksi vesivahingoissa tuhoutunutta läppäriä, muutamalla minuutilla junanvaihdoista myöhästymisiä...), mutta tämä on vähintäänkin huvittava: Olin Rio de Janeirossa pelaamassa WSOP Circuit -turnaussarjaa ja juuri pudonnut tapahtuman pääturnauksesta muutamaa sijaa ennen rahoja. Oli myöhäinen ilta tai alkuyö. Lähdin kävelemään hotelliani kohti tarkoituksenani hakea ruokaa ja mennä nukkumaan. Suunnitelmat muuttuivat yllättäen ensimmäisessä kadunkulmassa, kun kuulin kadun toiselta puolelta huudon 'sä olet se Ovaska!'. Menin toki tervehtimään kahta jo hienoisessa humalatilassa ollutta suomalaista, jotka pyysivät kanssaan baariin. Hieman vastustelin alkuun, mutta yhdistelmä ison turnausrahastuksen missaamisesta ja kahden noin ikäiseni ja mukavan tuntuisen suomalaisen (jotka olivat viettäneet Riossa jo useamman viikon ja tunsivat paikat) tapaamisesta sai lähtemään Rion yöhön. Nykyisin tulee äärimmäisen harvoin 'rännättyä' eli juotua useampaa päivää putkeen muutamaa olutta enempää, mutta Copacabanan rantabaarit hyvässä suomiseurassa ajoivat tasoittelemisen ja uusien nousujen tielle. Muistan hämärästi jossain vaiheessa olleen puhetta helikopteriajelulle menosta, ja noin 3-4 päivän mittaisen sekavahkon ajanjakson jälkeen löysinkin kännykästäni kuvan, jonka luulisi kelpaavan vaikka yli kahden promillen humalassa otettujen matkakuvien MM-kilpailuihin. Kopteriajelulla oli siis käyty katsomassa ainakin kuuluisaa Cristo-patsasta ilman, että minulla tai mukana olleella kaverilla (jolta löytyi myös vastaavia kuvia kännykästä) oli mitään muistikuvia tapahtuneesta.



Rion voisi mainita toisena ikimuistoisena reissuna myös niiltä osin, kun sieltä muistikuvia on. Aiemmin kävimme toisen suomalaisen kaverin kanssa katsomassa Brasilian liigan jalkapallo-ottelua, joka minulle jalkapallofanina oli hieno kokemus, vaikka peli olikin siirretty kunnostustöiden takia legendaariselta Maracana-stadionilta Rion olympiastadionille. Kotijoukkue hävisi, ja pelin jälkeen olivat tunteet pinnassa ja keskisormet pystyssä.



Puhtaasti pokeria ajatellen erityisen hienoina turnaussarjoina jäivät mieleen ainakin Italian Poker Open massiivisella (sittemmin jostain italialaisesta syystä lakkautetulla) Campione d'Italian kasinolla, Irish Open todellisena pokerikarnevaalina ja Monacon EPT, jossa pääsi pyörimään kaikkien satunnaisempien matkakohteiden välissä maailman pokerieliitin joukossa.”

Oliko joku paikoista vastaavasti sellainen, joka jäi mieleen vähemmän positiivisena kokemuksena?

”Tämäkin on helppo. Russian Poker Tourin osakilpailu Armenialaisessa Tsaghkadzorin pikkukaupungissa keskellä ei mitään. Järjestävää tahoa ei ole tarvetta arvostella kuin korkeintaan pelipaikan valinnasta, mutta hotelli- ja kasinohenkilökunnan toimintaa ja yleistä meininkiä sitten sitäkin enemmän. Kommentoinkin näitä kaverilleni hieman kärjistetysti 'kukaan ei ymmärrä mitään, ketään ei kiinnosta mikään ja mikään ei toimi'. Kasinohotellin automaateista ei saanut nostettua vuoden suurimman turnaussarjan aikaan kuin satunnaisesti pikkusummia, saimme aluksi huoneen jonka seinät olivat homeessa, ainakin kolme turnausta peruttiin erinäisten syiden takia, ravintolassa ruoan tilaaminen oli käsittämättömän vaikeaa, tarjoilijat yrittivät jatkuvasti vetää välistä ja lisätä laskuihin ylimääräisiä pikkusummia ja sokerina pohjalla minut ja huonekaverini yritettiin mitä ilmeisimmin ryöstää viimeisenä iltanamme. Silloin joku tuli sisään huoneeseemme avainkortilla do not disturb -kyltistä huolimatta ja teki u-käännöksen välittömästi nähdessään kaverini makoilevan sängyllä. Henkilö oli jo ehtinyt hävitä käytävältä, kun kaverini singahti sinne hänen peräänsä. Hotellin vastaanotosta saimme kuulla, että turvakameroiden tarkastamisesta vastaavalla henkilöllä on vapaapäivä ja asiaa voitaisiin selvittää seuraavana päivänä – henkilökunnalla oli hyvin tiedossa, että olimme lähdössä pois tulevana yönä. Armeniasta jäi kokonaisuutena kuva yhdistelmänä Lähi-itää ja entistä Neuvostoliittoa. Maa on myös köyhä ja pohjoisosissa vallitsee sotatila. ”

Minkä maalaiset pelaajat olivat yleistäen mieluisinta ja epämieluisinta peliseuraa?

”Mieluisinta seuraa ovat suomalaiset, sekä pelipöydissä että varsinkin pöytien ulkopuolella. Seuran suhteen vuoden hauskimpia reissuja olivat paljon suomalaisia keränneet Kings of Tallinn, Unibet Openit, MPN Poker Tourit ja PAF:n tapahtuma Ahvenanmaalla. Paljon uusia kavereita ja tuttuja tuli vuoden mittaan, ja suomalaiset pokerinpelaajat ovat lähes poikkeuksetta todella hyvää porukkaa. Pelitaitojen puolesta mieluisinta oli italialaisten ja espanjalaisten kanssa pelaaminen. Keskimäärin vähiten miellyttävät vastustajat löytyivät varmaankin yksin tehdyillä reissuilla Slovakiasta ja Kroatiasta. Ranskalaisille ja venäläisille voisi antaa erityismaininnan omiin ennakkoasenteisiin nähden yllättävän miellyttävänä peliseurana pienestä kielimuurista huolimatta.”

Nyt kun vuosi on paketissa ja maailmanennätys takataskussa, tekisitkö jotain eri lailla? Onko sinulle jotain vinkkejä vastaavaa haastetta yrittäville?

”Koettaisin ainakin pitää unirytmejäni tasaisempina ja suunnittelisin matkustusajat paremmin optimaalisemman turnauksiin valmistautumisen kannalta. Ehkä myös Suomen kesästä olisi voinut nauttia viikon tai pari pitempään lataillen akkuja syksyn turnauksiin, vaikka hauska Keski-Eurooppaakin oli kesällä kierrellä.

Vinkkikysymys on jo hankalampi, mutta sanotaan, että jos joku haluaa vastaavaa yrittää, niin kannattaa olla etukäteen hyvin varma että tykkää sekä matkustelusta että liveturnauksista (itselleni juuri mieluisin pelimuoto). Paljon säätöä ja vähintään pieniä yllättäviä vastoinkäymisiä on varmasti luvassa. Kannattaa suunnitella matkat ennakkoon niin hyvin kuin mahdollista, vaikka tämä ei olekaan oma vahvuuteni.”

Montako vuorokautta vuodesta 2018 olit reissussa? Montako live-turnausta pelasit?

”Reilut 250 vuorokautta meni reissun päällä. Siinä tuli asuttua 30 eri AirBnB-asunnossa ja hieman alle kymmenessä hotellissa. Pelattuja turnauksia kertyi 129, jos livesatelliitit lasketaan mukaan. Tarkkaa tulosta en ole ehtinyt muistiinpanoistani laskemaan, mutta pelit jäivät kohtalaisesti voitolle.”

Kun tavoitteena on kerätä mahdollisimman paljon rahastuksia, voisi kuvitella, että esimerkiksi bubblen läheisyydessä tulisi pelattua rahamielessä epäoptimaalisesti. Vastaavasti re-entryllisissä turnauksissa tulee varmaan räiskittyä alkutasoilla liikaa mahdollisimman ison pinon kerätäkseen. Tuottiko tavallaan kahden eri pelin (rahallisen tuloksen ja lippumäärän maksimoimisen) välillä tasapainottelu vaikeuksia?

”Tuossa on monta vaikuttavaa tekijää, kuten pokerissa yleensäkin. Pelataanko viikon ensimmäistä vai viimeistä turnausta, onko buy-in 50 euroa vai 500 euroa ja niin edelleen. Sanoisin, etten kyllä montaakaan kertaa kuivunut blindeihin tai räiskinyt järjettömän tappiollista rahallista odotusarvoa re-entry-turnauksissa vain lipun perässä. Neljä re-entryä taisi olla eniten, mitä tuli yhteen turnaukseen otettua, ja sekin tapahtui Englannissa 50 punnan turnauksessa jossa oli panoksena myös sivuturnausleaderboardin voitto (joka lopulta tulikin). Toisaalta tavoitteena ollut maailmanennätys oli käytännössä ratkennut jo niin hyvissä ajoin, ettei lippuja tarvinnut loppuvuodesta enää jahdata väkisin. Halusin kyllä silti tehdä ennätyksen, jonka rikkomisessa olisi kunnolla haastetta.

Toki 'lippu-EV' vaikuttaa pienen buy-inin turnauksen bubblessa puskujen maksamisrangeen välillä kohtalaisen paljonkin. Toisaalta esimerkiksi tilanteessa, jossa bubble on kestänyt kauan voi myös käyttää hyväkseen supertiukkaa imagoa esimerkiksi puskemalla tietyissä tilanteissa melko löysästikin, jos vastassa on pelaajia jotka laittavat sinut aivan liian tiukalle rangelle eivätkä ole turhan halukkaita arpomaan. Ja tietysti jos lipun sattuu saamaan jo viikon alkupään turnauksesta, voi loput turnaukset pelata miettimättä lippu-EV:tä.”



Missä maissa haluaisit kaikkein eniten vielä käydä?

”Lonkalta heitettynä top 10 -maat, joissa en ole vielä käynyt tai joissa haluaisin käydä uudelleen: Australia, Uusi-Seelanti, Japani, Etelä-Korea, Filippiinit, Hollanti, Argentiina, Peru, USA, Kanada. Pokerimielessä selvä ykköskohde on Las Vegas erityisesti WSOP:n aikaan, vaikka se meneekin harmillisesti päällekkäin Suomen parhaan kesäajan kanssa.”

Sait suorituksesi myötä myös ehdokkuuden Vuoden Läpimurto -kategoriassa Finnish Poker Awardseissa. Mitä ehdokkuus sinulle merkitsee?

”Olen ylpeä ehdokkuudesta ja arvostan, että tällainen poikkeuksellisempikin pokerisuoritus huomioitiin.”

Millaisia vinkkejä antaisit aloittelijalle liveturnauksiin?

”Jos vain mitenkään maltat, käytä kännykkää korkeintaan turnauksen tauoilla ja keskity tarkkailemaan vastustajien peliä, vaikka et itse olisikaan mukana kädessä. Tämä saattaa tuntua puuduttavalta varsinkin, jos on tottunut pelaamaan useampaa pöytää netissä. Mutta minulla ainakin olisi luultavasti monta lippua vähemmän, jos olisin pelannut kaikki turnaukset Facebookia, Whatsappia, Tinderiä ja Instagramia selaten.

Älä stressaa liikaa. Jos aluksi jännittää ja kädet vähän tärisevät, kannattaa muistaa, että eiköhän suurimmalla osalla kokeneista liveammattilaisistakin ole aloittelijana tärissyt. Jos huomaat, että tärisyttää erityisesti esimerkiksi huippukortit saadessasi, voit kompensoida sitä feikkaamalla vastaavat tärinät marginaalisemmalla pelikädellä panostaessa. Yritä olla antamatta kokeneemmille vastustajille mitään ilmiselviä 'tellejä', vaan pidä eleesi ja panostusnopeutesi kohtalaisen vakioina käden vahvuudesta riippumatta. Alkuun kannattaa keskittyä enemmän olemaan itse vaikeasti luettava kuin koittaa ottaa sieluriidejä vastustajien ilmeistä tai kädenliikkeistä. Älä myöskään stressaa turhaan siitä, että kokeneemmat pelaajat lukisivat sinua kuin avointa kirjaa – kaikilla on jaon aikana paljon muutakin mietittävää kuin naamasi täsmällinen punakkuuden aste.

Kärsivällisyyden merkitys korostuu livepokerissa: välillä vaan täytyy kippailla kaksi tuntia putkeen. Yritä välttää impulsseja, jotka käskevät tekemään muuveja vain, koska on tylsää eikä ole tullut pelikäsiä. Tuollaiset muuvit ovat harvoin voittavia pelejä.


Vuoden 2018 lippujahdin lopulliset tulokset:
1. Henri Ovaska, Suomi – 21 (maailmanennätys)
2. Lars Jurgens, Saksa – 13
3. Andrew Hills, Englanti – 13
4. Daniel Chi Tang, Hong Kong – 11
4. Manig Loeser, Saksa – 11
6. (5 pelaajaa) – 10

Viimeisten 10 vuoden lippujahdin voittajat ja paras suomalainen:
2009: Marcus Naalden, Hollanti, 9 kpl. Paras suomalainen Kimmo Kurko, 7 kpl.
2010: John O'Shea, Irlanti ja Jose "Nacho" Barbero, Argentiina, 10 kpl. Paras suomalainen jälleen Kurko (8 kpl).
2011: Dominik Nitsche, Saksa, 11 kpl. Parhaat suomalaiset Juha Helppi ja Miikka Anttonen (7 kpl).
2012: Samad Razavi, Englanti, 13 kpl. Paras suomalainen Eeki Ruponen, 7 kpl.
2013: Marvin Rettenmaier, Saksa, 11 kpl. Paras suomalainen Joni Jouhkimainen, 9 kpl.
2014: Inaki Santos, Espanja, 12 kpl. Paras suomalainen Jyri Merivirta, 6 kpl.
2015: Atanas Kavrakov, Bulgaria, 12 kpl. Paras suomalainen Jussi Nevanlinna, 7 kpl.
2016: Miroslaw Klys, Puola, 12 kpl. Paras suomalainen taas Nevanlinna (8 kpl).
2017: Felipe Ramos, Brasilia, 13 kpl. Paras suomalainen Jari Hurri, 8 kpl (sijalla 5 tsekkiläiseksi merkattu Antti Halme, 9 lippua).
2018: Henri Ovaska, Suomi, 21kpl.

Tagit:
Uudemmat ja aiemmat uutiset
Kommentit