Kuukauden kurkistus menneisyyteen: EPT ryöstettiin, Tahkokalliolle 648 000 euroa ja murtunut olkapää

Pokerisivujen uudessa juttusarjassa nostetaan esiin mielenkiintoisia tapahtumia pokerin historiasta kuukausi kerrallaan. Ensimmäisessä osassa muistellaan maaliskuussa 2010 pokerimaailmaa kohahduttanutta ryöstöä.
 

Maaliskuussa 2010 järjestetty European Poker Tourin Berliinin-osakilpailu jäi aikakirjoihin poikkeuksellisen ikävistä syistä. 5300 euron pääturnauksessa oli jäljellä enää 21 pelaajaa, kun neljä viidakkoveitsillä ja käsiaseilla varustettua ryöstäjää hyökkäsi sisään Spielbank Berlin-kasinolle. PokerStars oli ulkoistanut turnauksen turvajärjestelyt Spielbankin harteille, joka oli päättänyt käyttää aseistamattomia turvamiehiä huolimatta siitä, että Pariisin WPT-osakilpailu oli ryöstetty elokuvatyyliin vain muutamaa vuotta aiemmin. Kun kommandopipoihin kasvonsa verhonneet asemiehet sitten tunkeutuivat Berliinin kasinolle keskellä päivää, turvamiehet eivät voineet kuin seurata ryöstöä ja siitä seurannutta massapaniikkia sivustakatsojan roolissa. Heistä sankarillisin, Roman, yritti taistella ryöstäjiä vastaan ensin huitomalla tuoleilla, sitten ottamalla ottamalla yhden jopa kuristusotteeseen. Aseistamaton Romankin joutui kuitenkin luopumaan suunnitelmastaan toisen rosvon heiluteltua viidakkoveistä tämän kasvojen edessä.



Turnaussalissa oli ryöstöhetkellä satapäin pelaajia, sillä pääturnauksen lisäksi käynnissä oli useita sivuturnauksia ja käteispelejä. Pääturnauksessa jäljellä olleet 21 pelaajaa pelasivat isoista rahoista, sillä palkintopotissa oli lähes viisi miljoonaa euroa. Yksi heistä oli Suomen Ilari Tahkokallio, joka oli keskellä all-in-tilannetta kaaoksen levitessä tsunamin lailla pitkin Spielbankia. Tahkokalliolla oli kädessä AT, vastustajalla AQ. Kortit ehdittiin jakaa aina turnille asti, jossa tapahtumiin nähden selin istunut Tahkokallio jahtasi edelleen kolmeouttistaan. Riveriä ei koskaan ehditty nähdä, sillä dominonappuloiden lailla ympäriltä kaatuvat pöydät, ilmassa lentelevä irtaimisto ja kirkuvat ihmiset jyräsivät kaiken alleen.



Tahkokalliolta, joka muisteli tapahtumia Pokerisivuille muutamaa viikkoa turnauksen jälkeen, murtui rytäkässä olkaluu:

”Mursin olkaluuni alun perin helmikuussa lumilautailuonnettomuudessa. Olkapääni lähti siinä paikoiltaan, mutta se saatiin korjattua ilman leikkausta. Se oli jo luutumassa paikoilleen, kunnes se muljahti Berliinissä entistä pahemmin. Tällä kertaa myös nivelsiteet menivät poikki, ja leikkausta ei voinut enää välttää. Olkapää leikattiin muutamaa päivää kotiinpaluuni jälkeen, ja joudun pitämään kättäni seuraavat kuusi viikkoa kantositeessä.”

Olkapää ei jäänyt ainoaksi Tahkokallion kärsimäksi vahingoksi, sillä myös tämän upouusi iPhone putosi keskellä pahinta kaaosta lattialle ja hajosi tultuaan ihmismassojen tallomaksi.

”Lamaannuin ensin muutamaksi sekunniksi täysin. Koin ensimmäistä kertaa elämässäni kuolemanpelkoa, sillä tuntui kuin koko huone kaatuisi päälle. Tiedän kyllä, ettei Saksassa pitäisi olla maanjäristyksiä tai vastaavia, mutta siinä tilassa on vaikea ajatella rationaalisesti. Juoksin lopulta ulos asti, ja siellä oli joukko muitakin suomalaispelaajia värjöttelemässä t-paitasillaan nollakelissä. Ensimmäisenä vastaan tulivat Lauttamuksen Jaska ja Juha Helppi. Päättelimme, ettei turnaus varmaan ole ihan vähään aikaan jatkumassa, joten teimme sen mitä ketkä tahansa suomalaiset tekisivät siinä tilanteessa. Menimme baariin pelaamaan kinkkiä.”

Suomalaiskolmikko oli jo saanut juomatkin eteensä, ennen kuin yleensä tehokkuudestaan tunnetut saksalaiset poliisivoimat löysivät paikalle. Ryöstäjät olivat kaukana pakomatkalla mukanaan 240 000 euron ryöstösaalis. Taakseen he jättivät taakseen täydellisen kaaoksen. Kasinon lähes jokainen pöytä oli kaatunut, pelimerkit lennelleet ympäriinsä, pelaajat ja jakajat kärsineet ruhjeita ja murtumia.

Turnausjohtajana toiminut itävaltalainen Thomas Kremser oli vaikean tehtävän edessä. Miljoonaluokan turnauksessa kenelläkään ei ollut mitään käsitystä merkkitilanteesta, sillä viralliset chip countit oli viimeksi tehty pelipäivän alkaessa. Kremser ryhmineen onnistui kuitenkin rekonstruktoimaan merkkipinot kasinon turvakameroiden nauhoja apuna käyttäen, ja peliä jatkettiin lopulta jo myöhään ryöstöiltana. Kaikki 21 pääturnauksessa edelleen mukana ollutta pelaajaa palasivat kasinolle, joukossaan kipulääkkeiden voimalla taistellut Ilari Tahkokallio. Tämä ei kyennyt enää suojelemaan korttejaan koko lopputurnauksessa, sillä murtuneen olkapään liikuttaminen oli liian tuskallista.

Vaikka Kremser tiimeineen onnistuikin palauttamaan merkkipinot oikeille omistajilleen, tällä oli vielä toinen ongelma ratkaistavanaan. Mitä tehdä Ilarin ja tämän vastustajan, italialaisen Luca Cainellin välisen käden suhteen? Ilari koveerasi vastustajansa merkeissä, mutta Cainelli oli 93-prosenttinen suosikki tuplaamaan Ilarilta käden keskeytyessä. Cainelli luonnollisesti vaati jaon pelaamista loppuun, kun taas Tahkokallio odotti tyynen rauhallisena turnausjohdon päätöstä. Lopulta Kremser päätyi kaikkien hämmästykseksi toteamaan, että jako mitätöitäisiin – paitsi jos Tahkokallio itse suostuisi pelaamaan sen loppuun.

”Olihan se nyt aivan pommi ratkaisu”, Tahkokallio muisteli myöhemmin Pokerisivujen haastattelussa. ”Ilmeisesti Kremserkin meni ryöstöstä sen verran sekaisin, ettei pystynyt tekemään yhtä hyviä päätöksiä kuin yleensä. Eihän pelaajaa voi laittaa päättämään tuollaisia asioita. Vaihtoehtona on joko leimautua loppuiäkseen mulkuksi, tai lahjoittaa vastustajalle suuri määrä chippejä ilmaiseksi.”

Muut pelaajat ja yleisö tuijottivat Tahkokalliota, tähän kohdistunut sosiaalinen paine oli valtava. Koko sali pidätteli hengitystään. Tahkokallio vajosi hetkeksi ajatuksiinsa ja katseli samalla vastustajaansa paksusankaisten silmälasiensa takaa. Tahkokallio kysyi Cainellilta, mitä tämä tekisi hänen asemassaan. Italialainen tietenkin vakuutteli, että suostuisi pelaamaan jaon loppuun seitsemän prosentin altavastaajan asemasta huolimatta. Lopulta Tahkokallio suostui, ja river jaettiin. Se ei ollut Tahkokallion kaipaama kymppi. Ilari sai lohdutukseksi yleisöltä raikuvat aplodit, ja pokeribloggaajat eri puolilla maailmaa ylistivät tätä hienosta urheiluhengestä. Tahkokallio oli noussut hetkessä tuntemattomuudesta koko pokerimaailman suosikiksi.

”Ei se päätös lopulta kovin hankala ollut. Ei tuossa oikeastaan voi edes kieltäytyä, mutta halusin kuitenkin pohtia asiaa rauhassa. Vastustaja suhtautui tilanteeseen ihan asiallisesti, ja oli hiljaa pohtiessani päätöstäni. Vaikka hävisinkin jaon, tuo ratkaisu oli tärkeä momentumin kannalta. Pystyin näyttämään kaikille, että minulla on varaa antaa muille armopaloja ja voittaa silti. Tavallaan omistin vastustajan sielun siitä lähtien koko lopputurnauksen ajan, ja sain hänestä henkisen yliotteen.”



Tahkokallio luovi lopulta tiensä finaalipöytään asti, kasvattaen pinoaan tasaisesti. Myös Cainelli tuli matkan varrella Tahkokallion pudottamaksi. Finaalipöytään Tahkokallio pääsi kolmanneksi suurimmalla pinolla, ja tämä onnistui myös pitämään asemansa kolmekätiseen asti. Silloin Tahkokallio, yhdysvaltalainen Kevin MacPhee ja Ranskan Marc Inizan tekivät ICM-diilin, joka takasi kaikille muhkean voittopotin. Pelattavaksi jätettiin voittajalle menevät ylimääräiset 200 000 euroa.

Inizan putosi melko pian diilin tekemisen jälkeen, ja monella tapaa ikimuistoisen EPT-turnauksen voitosta jäivät pelaamaan MacPhee ja Tahkokallio. Turnausvoitto ratkesi lopulta jaossa, jossa Tahkokallio 3-bettasi merkit sisään flopilla 532 kädessään 9-6. MacPhee maksoi salamannopeasti 5-4:llä, eikä Tahkokallio onnistunut ohivedossa. Tahkokallio sai kakkossijastaan 648 000 euroa.

”Heads upissa minulla ei kerta kaikkiaan ollut enää tahtoa jäljellä”, Tahkokallio muisteli Pokerisivuille olkapääleikkauksesta toivuttuaan. ”Olin väsynyt, olkapäähäni sattui, kaikki paikat olivat jumissa ja pääni täynnä kipulääkkeitä. Halusin vain lepäämään. Vaikka annoin lopussa varmasti turhaan tasoitusta olotilani takia, en silti muuttaisi turnauksesta mitään. Viimeinen käsi pelasi itse itsensä. Pelasin sen mielestäni hyvin, sillä pääsin itse commitoimaan stäkkini ensimmäisenä. Tuossa tilanteessa en vedä kuitenkaan koskaan kuollutta, ja MacPhee reissaa flopin allelyöntiäni varmasti ilmallakin, jolloin voitan hyvän potin. Nyt hänellä vain sattui olemaan huippuosuma, josta en päässyt ohi. Mutta ei se mitään. Viikko oli kokonaisuudessaan älyttömän raskas, ja siihen nähden tällainen tulos on tietenkin mahtava. Pelasimme kaikki yöt kinkkiä, ja missasin joka päivä aamupalan. Menin aina pelaamaan vähillä unilla, yleensä vielä myöhässä. Selvisin ryöstöstä, selvisin murtuneesta olkapäästä ja selvisin kaikista niistä jaoista ennen finaalipöytää. En voi valittaa.”

Spielbank Berlinin ryöstäjät saatiin lopulta kiinni noin kuukausi turnauksen jälkeen. Pitkäkyntisten kohtaloksi koituivat juuri ennen ryöstöä nautitut hampurilaisateriat. Ryöstäjät olivat nimittäin ruokailleet läheisessä McDonald'sissa viimeisenä tekonaan ennen Spielbankiin hyökkäämistä, ja ravintolan turvakameran nauhat paljastivat ryöstäjien kasvot kristallinkirkkaana. Pian nelikon kasvot olivatkin iltauutisissa pitkin Berliiniä, ja ryöstäjät jäivät polizein haaviin seuraavana päivänä.



Etenkin taitavana Omaha-pelaajana tunnetulle Tahkokalliolle finaalipöytä ei jäänyt uran viimeiseksi. Mies on nähty viime vuosina finaalipöydissä niin Itävallassa, Suomessa kuin Virossakin. Yhteensä Tahkokallio on rahastanut live-turnauksista reilut miljoona dollaria, joka oikeuttaa Suomen kaikkien aikojen rahalistalla sijalle 18.

Tagit:
Uudemmat ja aiemmat uutiset
Kommentit