Piinapenkissä Dan "Uniikki" Tolppanen: "Pokerissa kaikki ovat samalla viivalla"

Pokerisivut istutti Piinapenkkiin rap-musiikin lisäksi myös pokeripöydissä menestyvän Dan "Uniikki" Tolppasen. Kapasiteettiyksikön riveistä julkisuuteen jo 1990-luvun puolella ponnistanut Uniikki on tuttu näky Casino Helsingin turnauspöydissä, ja pitkin ulkomaitakin pokerin perässä kiertänyt Tolppanen suunnittelee jo reissua Las Vegasiin WSOP:ta pelaamaan. Tammikuussa turnauksen Helsinki Freezeoutissakin voittanut Tolppanen kertoi Pokerisivuille muun muassa pokerivoitoilla ostamastaan arvokellosta, peleistä Harmony of the Seas -loistoristeilijällä, V-P Alakorvan piilevistä rap-kyvyistä sekä Pojat On Poikii -musiikkivideon kuvauksista Ilari Sahamiehen kanssa.

Dan ”Uniikki” Tolppanen, tervetuloa Piinapenkkiin! Sinut tunnetaan ennen kaikkea rap-muusikkona, mutta intohimoihisi kuuluu myös pokeri. Olisiko sinulla heittää pokeriaiheista riimiä?


”Toki!

Pöydäs DeeTee villin
koppaa VeePeen pillin
Stäkki korkee ku Empire state building
Joku päivä teen viel millin
Teksus tiukkaa, Omaha5-pöydät vallattomii
Aina menee tovi, sessio pitkä ku maratoni
En slouwaa, tuun vaik sit takaa ohi
Pytystä kiksit ku vetäny pari panakodii.


Kaunista! Pytyistä puheen ollen, voitit tammikuussa Helsinki Freezeoutin kaksipäiväisen Texas Hold'emin. Mitä tuntui napata uran ensimmäinen titteli ja 17 541 euron ykköspalkinto?

”Se oli ihan heittämällä tähänastisen pokeriurani tähtihetki. 17 541 euroa on totta kai myös iso rahasumma, mutta ennen kaikkea minulle merkitsi se, että pystyin biittaamaan tuollaisen fieldin. Kitkuttelin turnauksessa pitkään pienellä stäkillä, ja olin pahimmillaan valunut vain 3,5 isoon blindiin. Ensimmäisenä päivänä olin tosi korttikuollut, ja voi sanoa että käytännössä pillitin tieni jatkoon. Minulla on aina joskus ollut pöydissä leakkina se, ettei ole niin sanotusti ballseja, mutta ykköspäivänä pelasin tosi rohkeasti.

Viimeisen käden muistan edelleen hyvin elävästi: Minulla oli QQ ja vastustajalla oli sorsat, merkit saatiin sisään jo ennen floppia kun 3-bettasin ja maksoin puskun. Turnista aukesi vastustajalle vielä suoranveto, ja muistan ajatelleeni että jaahas, tämä on niin minun tuuriani. Kun river sitten blankotti, tunne oli aivan euforinen. Se oli jotain niin siistiä – voin vain kuvitella, miltä tuntuisi voittaa joku vielä isompi turnaus.”



Olet ollut tuttu näky Helsingin kasinolla jo pitkään. Mistä pokeri-innostuksesi sai alkunsa?

"Tutustuin Ilari Sahamieheen paremmin vuonna 2008, ja pian sen jälkeen myös Jens Kyllöseen. Jensin kanssa emme olleet vielä koskaan edes tavanneet, kun mietimme Ilarin kanssa lokaatiota Pojat On Poikii -musavideoon. Ilari sanoi, että hän tuntee nuoren pokerinousukkaan jolla on vitun hieno penthouse Kampin keskuksen yläpuolella. Jens oli lähtenyt johonkin lomalle ja antanut kämpän käyttöönsä – eteisessä oli 17 000 euroa 500 euron seteleinä, joista Jens oli sanonut, että voitte tarvittaessa käyttää rekvisiittana kunhan sitten palautatte. Ne rahat, joita kääpiöt heittelevät Ilarin päälle musavideon makuuhuonekohtauksessa olivat siis Jensin rahoja.

Asuin silloin vastapäätä Jensiä Urho Kekkosen kadulla, ja kävin usein Jensillä katsomassa, kuinka Jens ja Ilari pelasivat todella isoja pelejä netissä. Se oli minusta niin sairasta – he saattoivat siirtää 100 000 dollaria pelitililtä toiselle, jos toiselta loppuivat pelirahat – ja tietenkin katselin heidän pelaamistaan ihaillen.

Pikkuhiljaa aloin itsekin pelaamaan enemmän netissä. Olimme joskus noihin aikoihin Spektin, Jani Toivolan ja Viivi Pumpasen kanssa Tallinnassa jonkun kauppakeskuksen avajaisissa, johon meidät kutsuttiin jostain syystä pelaamaan pokeria hyväntekeväisyysturnauksessa. Se taisi olla ensimmäinen liveturnaukseni. Siitä se pikkuhiljaa lähti, ja pokeri vei kyllä nopeasti mennessään, koska olen aina tykännyt kaikista peleistä ja ollut kilpailuhenkinen. Tuolloin oli vielä pokeribuumikin päällä, mutta pelasin itse tosi pientä. Olen harmitellut jälkikäteen samaa kuin monet muutkin, eli sitä ettei silloin tullut niin opiskeltua pokeria. Jos tämän hetken tietotaidolla pääsisi 10 vuoden takaisiin peleihin, niin ai että kun olisi kivaa.

Casino Helsingissä aloin myös käymään noin 6-7 vuotta sitten. Aloitin siellä pienimmistä pöydistä, eli tasolta 1€/1€. Pokeri iski täysillä viimeistään silloin, kun loimme nyt viidettä vuotta pyörivän Hip Hop Hold'emin. Vaikka olin jo aiemmin tykännyt pokerista paljon, viimeistään Hip Hop Hold'emin myötä tuli fiilis että hei, haluan tosiaan oppia tätä peliä ja tehdä tästä samalla supersiistin turnaussarjan. Oikeastaan siitä lähtien on tehnyt mieli sekä opiskella että pelata aina vain enemmän ja enemmän. Olen ollut myös voittava pelaaja jo ainakin viitisen vuotta.”



Olet käynyt pelireissuilla myös ulkomailla. Mitä niistä on jäänyt käteen?

”European Poker Tourilla olen käynyt sekä Barcelonassa että Prahassa. Espanjassa olen käynyt pelaamassa muutenkin, ja siellä olen pärjännytkin pöydissä ihan hyvin. Prahassakin olin ollut pari kertaa peleillä jo ennen EPT:tä. Isoin turnausrahastukseni ulkomailta on Virosta Kings of Tallinnin 330 euron deepstack turbosta, jossa sijoituin kolmanneksi. Siitä tuli noin 5000 euroa. Ruotsissa olen myös käynyt, ja täytyy sanoa, että siellä oli pehmeimmät Omaha-pelit ikinä. Aasiassa olen pelannut Filippiineillä ja Sri Lankassa.”


Jens Kyllösen kanssa EPT Barcelonassa.

Mikä on ollut suurin tähän mennessä pelaamasi liveturnaus?

”Heittämällä isoin pelaamani turnaus oli EPT Main Event 5300 euron sisäänostolla viime vuonna. Se oli silmiäavaava kokemus. Pelaan Suomessa paljon turnauksia, joita kiertävät samat kasvot. EPT:llä huomasin, että Helsinki Freezeoutissa tai Midnight Sunissa on oikeasti todella kova taso. Ennen EPT-pääturnausta minulla oli niin hirveä jännitys päällä, että melkein vatsaan sattui. Viereisessä pöydässä istui vielä Daniel Negreanu, ja näin joka suunnassa pelaajia, joita olen katsonut streameista ja YouTubesta. Sitten pelit alkoivat ja huomasin, että pärjään tosi hyvin ihan vain pelaamalla omaa peliäni ja suorastaan ihmetytti, miten jotkut pöydässäni eivät suunnilleen osanneet sääntöjä. Onko ihmisillä sitten niin paljon rahaa, että he tulevat ihan vain kokeilemaan viidellä tonnilla? Samassa pöydässä istui myös Ruotsin Johan Storåkers, jonka kanssa juttelimmekin niitä näitä. Olimme Johanin kanssa mielestäni aivan suvereeneja siinä pöydässä. Kun merkkejä pussitettiin illan päätteeksi, minulla oli pöytämme isoin pino.

Kakkospäivälle arvottiin uusi pöytä. Siinä vaiheessa huomasi, että field on täysin muuttunut, kun niin paljon heikompia pelaajia oli pudonnut. Toisena päivänä kävi myös lopulta vähän ikävästi. Olimme pelanneet jo 7,5 tuntia, ja 9000 euron minimirahastus häämötti 50-60 sijan päässä. Olin valunut korttikuolleena jo aika pieniin; minulla oli ehkä 25 BB:tä. Avasin 7s6s:lla cutoffista 2,5 BB:tä, ja BB:ssä oli holtittomasti pelannut venäläinen aivan hirveällä pinolla. Hän oli mielestäni pöydän huonoin pelaaja. Hän 3-bettasi avaukseni päälle suunnilleen minit, minkä toki maksoin. Floppi tuli K-K-6 rainbow, ja venäläinen donkkasi saman tien alle kaiket. Olin ihan varma, ettei hän pelaisi noin kuningasta, vaan että hänellä on melko varmasti joko AQ, AJ tai AT. Huonoimmassa tapauksessa siellä voisi tietysti olla vaikka 88 tai 99. Maksoin kuitenkin, ja hän käänsi AT:n. Riveriin tuli naula. Sen potin jos olisin voittanut, minulla olisi ollut noin 55 BB:tä ja olisin päässyt käytännössä varmasti rahoille. Kyllä tuollaiset kädet jäävät kummittelemaan, kun otat hyvän riidin ja kaikki kosahtaa riverillä. Mutta se kuuluu pokeriin.”

Entä Las Vegas ja tarunhohtoinen WSOP, kiinnostaisiko lähteä joskus rannekejahtiin?

”WSOP:ssa en ole vielä käynyt, mutta se on ollut kyllä haaveissa. Harkitsin lähtöä tänäkin kesänä, ja ensi kesänä menen varmasti.”

Pelaat siis sekä käteispelejä että turnauksia. Mikä on suosikkipelimuotosi ja mitä panostasoja yleisimmin pelaat?

”Tykkään turnauksista tosi paljon, ne ovat minusta siistein pelimuoto. Turnaussisäänostoni netissä ovat väliltä 5-200 euroa, eniten pelaan 5-50 euron turnauksia. Jos pelaan käteistä netissä, niin yleensä se on NLHE:ta tai PLO:ta joko blinditasolla 0.25€/0.50€ tai 0.50€/1€. Kokonaisuutena nautin kuitenkin enemmän livenä pelaamisesta kuin nettipeleistä, ja liveturnauksia olisi mukava päästä kiertelemään ulkomailla enemmänkin. Olen asettanut tälle vuodelle tavoitteeksi saada yksi uusi lippu Hendon Mobiin – toistaiseksi minulta löytyy vasta Suomen ja Viron liput. Olen jäänyt usein ulkomailta myös ylös käteispeleistä. Viimeisin reissuni tosin suuntautui Karibialle ja Harmony of the Seas -risteilijälle, jossa pelit eivät menneet kauhean hyvin.”



Millaisia pelit loistoristeilijällä olivat?

”Pelasin tasolla $2/$5. Peli olti silti pienempää kuin 2,5€/2,5€ Suomessa, sillä pöydässä ei pahemmin reissailtu. Reissailin ja 3-bettailin itse paljon, ja ihmiset suuttuivat, koska pöydässä ei kuulemma saisi olla niin aggressiivinen.

Pelasin laivalla kahdeksana iltana kymmenestä aamukolmeen. Olin ihan korttikuollut, enkä nähnyt koko aikana esimerkiksi yksiäkään nauloja. Pelaaminen oli välillä ihan kamalaa, kun ketään ei pystynyt pillittämään ollenkaan. Toki aina kun oli nutsit niin valueta sai. Jossain vaiheessa olin jo yli tonnin ylhäällä, mutta sieltä rysähdettiin alas. Pelasin aluksi omaa peliäni, eli tiukkaa mutta 3-bettasin aika paljon. Se menikin hyvin. Sitten jostain syystä tein loppujen lopuksi sen virheen, että aloin pelaamaan enemmän vastustajieni peliä eli makselemaan roskilla ja katsomaan enemmän floppeja. Ja kun en osunut, yritin sitten pillittää huonolla menestyksellä. Turpaanhan siinä tuli.

Isoimmassa häviämässäni kädessä olin saanut jo rakennettua 200 dollarin aloitusstäkkini kuuteensataan. Olin cutoffissa, UTG limppasi femman, reissasin fiiliksissä 25 dollariin AKs:llä, nappi maksoi ja 500 taalan stäkillä pelannut UTG limp-reissasi kahteensataan. Olin aika varma, että hänellä on naulat, mutta olin niin rakastunut AK:honi – en ollut nähnyt niin hyvää kättä moneen päivään – että shovetin kuitenkin. Naulathan sieltä sitten kääntyivät ja hävisin potin, jonka tiesin jo etukäteen häviäväni. Jäin lopulta 150 dollaria tappiolle, mikä meni varmaan kokonaisuudessaan 10 pinnan reikkiin. Hauskaa kuitenkin oli koko rahalla!”


Harmony of the Seasilta löytyi myös seinäkiipeilyseinä.

Onko pokerireissuilta jäänyt kerrottavaksi mitään hauskoja tarinoita pelipöytien ulkopuolelta?

”Kaikenlaisia hulluja reissuja on tullut tehtyä, mutta pokerireissut ovat menneet kohtalaisen sivistyneesti. Pöydissä haluaa kuitenkin olla skarppina. Yksi hauska tarina tulee mieleen viime vuodelta, kun olimme Como-järvellä kaverieni häissä, joissa myös Jens oli paikalla. Meillä oli Airbnb-kämppä, kun Jens taas asui jossain omassa linnassaan. Kun odottelin Jensiä, hänen tyttöystävänsä tuli alas ja sanoi että Jens tulee ihan kohta, hänellä on yksi kiinalainen paisti tuolla huoneessa. Sain siitä hyvät naurut, koska räppikielellä 'paisti' tarkoittaa mimmiä. Tiesin silti toki, mitä hän tarkoitti. Jens tuli sitten kohta alas läppärin kanssa, koska pelit olivat kuulemma niin hyvät, ettei niitä voinut lopettaa kesken. Otimme siinä parit drinkit ja Jens samalla 40 000 dollarin upit.”

Mainitsit aiemmin Pojat On Poikii -musiikkivideon, joka nauttii legendatason statusta pokerinpelaajien keskuudessa. Miten Ilari Sahamies päätyi kyseiselle videolle?

”Illu oli kanssani videota sponsoroineessa, nyt jo edesmenneessä PowerPoker-sivustossa mukana. Saimme Illun kanssa – mahdollisesti hieman juhlajuomia nauttineena – kuningasidean tehdä ihan vitun siisti musavideo, jonka PowerPoker sitten sponssaisi. Onhan se kyllä ihan legendaarinen video. Ekana päivänä tuli jo 100 000 katselukertaa, mikä on Suomessa todella harvinaista. Muistan vieläkin elävästi, miten sairasta vauhtia video lähti leviämään ja miten iso juttu siitä tuli. Oma soolouranikin sai siitä hyvin nostetta. On jotenkin ihan käsittämätöntä, että videota on katsottu yhdeksän miljoonaa kertaa ja jengi tietää sen ulkomaillakin. YouTubessakin videoon satelee kommentteja, joissa puhutaan 'Ziigmundista'.

Tästä tulikin mieleen toinen stoori pokerireissulta. Olimme faijan kanssa viime kesänä viisi päivää kalastamassa Kanadassa keskellä erämaata. Kävimme samalla reissulla myös kasinolla Vancouverissa, missä pelasin käteispelejä. Pöydässäni istui pitkä latvialainen, joka oli pelannut koko ikänsä korista ammattilaisena ja muuttanut sitten Kanadaan pelaamaan pokeria. Juttelimme hänen kanssaan niitä näitä, ja kerroin tekeväni räppiä Suomessa. Hän alkoi yhtäkkiä katsomaan minua tosi pitkään ja kysyi sitten, että 'Hey, are you the guy who did that music video with Ziigmund?'. Kerroin, että olen. 'No way!', kaveri melkein huusi. Hän nousi pöydästä ja alkoi soittelemaan frendeilleen Latviaan ja pyysi moikkaamaan heitä puhelimitse. Hän kertoi, että Pojat On Poikii oli heidän korisjoukkueensa pukukoppibiisi. Vastaavia kohtaamisia on tullut muitakin.”


Kalat ovat Tolppaselle mieluisaa seuraa myös pokeripöydissä.

Millaista on olla julkkis Suomessa? Oletko koskaan kokenut julkisuutta ahdistavaksi?

”Koen, että julkisuus on sen sivutuote, että saan tehdä työkseni sitä mitä rakastan. Pääosin on jopa ihan kivaa, kun jengi pysäyttelee kadulla ja tulee pyytämään kuvia. Se on kaikki ihan fine, kunhan kyseessä ei ole mikään intiimi tilanne. Esimerkiksi joskus lentokoneessa heräsin uniltani siihen, että vieruskaveri tökki kynällä kylkeen ja pyysi päästä samaan kuvaan. Tuollaiset ovat vähän too much. Silloin tällöin on ahdistavaa, että henkilökohtaiset asiat syynätään tosi tarkkaan ja niistä kirjoitellaan lehdissä, mutta se kuuluu ammattiin. Monille artisteille se stressi voi olla myös liikaa, jos ajatellaan vaikka miten Aviciille kävi. Jollain Ed Sheeranilla ei varmaan ole enää sellaista maailmankolkkaa, jossa hän saisi kulkea rauhassa. Vaikka olen itsekin jonkin verran tunnistettava hahmo täällä Suomessa, niin en voi kuvitellakaan, millaista se on todellisilla superjulkkiksilla. Voi olla, että itselläni ei kasetti kestäisi.”

Kerroit viime kesänä mediassa kärsineesi mielenterveysongelmista, joista kirjoitit kappeleenkin (Valitsen Elämän yhdessä Jannika B:n kanssa). Luuletko, että ammatissasi on henkisen puolen ongelmille altistavia tekijöitä?

”Olen tosiaan puhunut paljon mielenterveysongelmista tv:ssä ja podcasteissa, ja itsellänikin niitä on diagnosoitu. Ne ovat ehdottomasti ammattitauti tällä alalla, ja osaamme kollegoiden kanssa vähän jopa nauraakin asialle. On hyvä, että mielenterveysasioista puhutaan nykyään enemmän. Luin juuri tutkimuksen, jonka mukaan esiintyvillä artisteilla ja näyttelijöillä on noin seitsenkertainen riski sairastua jonkinlaiseen mielenterveyshäiriöön.

En itse aikanaan osannut puhua ongelmistani tarpeeksi ajoissa, minkä seurauksena ne äityivät tosi pahoiksi. Vaikka se onkin ihan helvetin vaikeaa, olisi tärkeää löytää joku, jolle puhua ongelmista – oli se sitten perheenjäsen, joku lähipiiristä tai ammattiauttaja. Kaikkein haitallisinta on jäädä yksin painimaan ongelmien kanssa, sillä silloin on vaikea päästä eteenpäin. Kaikesta on kuitenkin mahdollista selvitä, eikä ikinä pidä vaipua synkkyyteen. Tällä hetkellä minulla on onneksi tässäkin mielessä kaikki ihan hyvin.”



Olet tuonut taiteessasi etenkin viime vuosina esiin usein omia heikkouksiasi melko itsekriittiselläkin otteella. Onko itselle nauraminen muuttunut iän ja elämänkokemuksen muuta helpommaksi?

”Ehdottomasti. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä helpommaksi itselle nauraminen ja itseironia on muuttunut. Nykyään osaa olla vähän armollisempi itselleen ihan kaikessa. ”

Hip hop -musiikissa aivan maailman huipultakin on ollut viime vuosina havaittavissa trendiä, jossa ei välttämättä enää räpätä naisista ja nopeista autoista, vaan vaikkapa Draken tai The Weekndin lyriikoissa puhutaan hyvin henkilökohtaisista asioista. Saako räppäri enää tehdä pinnallisia biisejä, vai onko nykyään jo elinehto purkaa kappaleissa sisintään ja nostaa luurangot esiin kaapeista?

”On tosiaan nykyään myös trendi, että räpätään enemmän henkilökohtaisista asioista. Olen itsekin huomannut, että kun tein Valitsen Elämän- ja Korkki Kii -kappaleet, minulle tosi henkilökohtaiset biisit olivat palautteen perusteella tavoittaneet ihmisiä syvältä. Minusta on tosi hyvä, että ihmiset tekevät biisejä vaikka mielenterveysongelmistaan ja tuovat tärkeää asiaa samalla esille. Mutta kyllä kevyempiäkin biisejä, joissa puhutaan bileistä ja autoista saa tehdä, koska ei kuuntelija aina halua kuunnella vain superdiippiä vuodatusta. Välillä tarvitaan myös niitä biisejä, joiden tahtiin voi pitää kavereiden kanssa hauskaa. En siis näe, että oman itsensä purkaminen biiseihin on mikään elinehto, vaan mielestäni hyvä artisti on sellainen, joka pystyy tekemään monenlaista tuotantoa. Tein itse Pätkätöis-biisin, joka on hauska ja itseironinen, mutta vastaavasti Korkki Kii:llä puhun faijan alkoholismista. Fanini ovat tykänneet molemmista, ja pidänkin monipuolisuutta omana valttikorttinani.”



Vastaavaa trendiä on muillakin taiteenaloilla: Kirjallisuudessa autofiktio ja omaelämäkerralliset teokset myyvät kuin häkä, ja televisiosarjoissamme haluamme vakoilla muiden elämää tosi-tv:n kautta. Mistä luulet, että murros johtuu?

”Olen myös huomannut, että kaikkialla on nykyään sama trendi: Halutaan tietää ihmisten elämästä mahdollisimman paljon ja vähän tirkistelläkin. Yksi iso tekijä murroksen taustalla on varmasti ollut ainakin some. Eivät minunkaan fanini ennen päässeet niin lähelle kuin nykyään somen kautta on mahdollista päästä. Ennen somea et välttämättä suunnilleen edes tiennyt, miltä joku artisti näyttää, tai sinulla oli ehkä hänen Suosikki-lehdestä repäisty julisteensa seinällä. Nykyään näet parilla napinpainalluksella melkein mitä tahansa idolistasi.”

Seuraatko muuten itse suomalaisia pokerifoorumeja tai esimerkiksi pokeriaiheisia vlogeja?

Kasper Mellasen vlogit ovat laadukkaita, ja Sharkien blogia olen seurannut myös. Haluaisin lukea etenkin sellaisia blogeja, missä pelataan vähän isompaa ja käydään pelaamassa liveturnauksia. Esimerkiksi Sampo Ryynänen saisi olla vähän aktiivisempi, hän kirjoittaa todella hauskasti. Ymmärrän kyllä hitaan päivitystahdin, koska kirjoittaminen on melko aikaavievää puuhaa ja palkinnoksi ei saa aina muuta kuin vittuilua trolleilta.”

Onko räppipiireissä piileviä pokeritalentteja tai päinvastoin?

”Pokerimaailmasta Sahamies on tietenkin helppo vastaus, mutta hän ei ole enää kovin piilevä kyky. Ehkä V-P Alakorvalla voisi olla annettavaa rap-musiikille! Räppipiireistä ainakin Konala Kartellin Gabi eli Tommi Näsiaho on kova pokerinpelaaja.

Minusta on muuten ylipäätään hienoa, kuinka pokeripöydässä kohtaa niin urbaanisti pukeutuneita ihmisiä, rokkareita kuin hevareitakin. Pöydissä tapaa tosi paljon hyviä tyyppejä, joita ei muuten tapaisi ikinä normaalissa elämässä, koska piirit ovat niin vastakkaiset. Pokerissa kaikki ovat samalla viivalla, ja minulle sosiaalinen aspekti on pokerissa se siistein juttu.”


Ilari Sahamiehen kanssa EPT Prahassa.

Kun pelaat kasinolla, koetko saavasi etua julkkisstatuksesta kun ammattilaiset luulevat, ettei tuo voi osata oikeasti pelata?

”Vaikka asia ei ole ehkä aina ollut niin, nykyään koen, että saan jo respektiä vastustajiltani. Ammattilaistenkin taholta on tullut positiivista palautetta pelistäni. Toivottavasti he ovat oikeasti tarkoittaneet sitä, eivätkä vain huijanneet. Tunnen myös jo paljon kasinon vakiopelaajia jollain tasolla ja he tietävät, etten ole enää mikään täysi amatööri.

Ihmiset ovat ehkä sitä mieltä, että olen aika tiukka, mutta sitä voi käyttää myös hyödykseen. Moni on sanonut, että minusta on helvetin vaikea saada rahaa kaivettua ulos, mutta toisaalta voittopiikkini eivät myöskään ole niin suuria. Varmaan voitot ja tappiot olisivat suurempia, jos avaisin enemmän peliäni, mutta olen ehkä luonteeltani pokerinpelaajana enemmän riskejä kaihtava.”

Miten opiskelet pokeria?

”Nettipokerin puolella haluaisin ottaa apuohjelmat haltuun, mutta se on vielä työn alla. Valitettavan harvoin pääsen nykyään katselemaan, kun muut pelaavat. Olen opiskellut esimerkiksi UpswingPokerin kurssien avulla ja lukemalla strategia-artikkeleita. Tykkään myös katsella Twitchistä ihmisten streameja, ja on myös hauska katsella high stakes -lähetyksiä Twitchin kautta. Esimerkiksi Triton Poker Series Jejun lähetykset olivat tosi mielenkiintoista katsottavaa. Kasinolla ja pokerireissuilla tulee myös juteltua tyyppien kanssa käsistä. Mielestäni siinä on ihan huikea value, että pääsee koko ajan purkamaan spotteja läpi toisten kanssa. Sitä haluaisin tehdä vieläkin enemmän, koska koen saavani siitä paljon irti. Minulle pokeri on muutenkin sosiaalista hommaa, ja haluan että se myös pysyy sellaisena. Tavallaan se on myös yhteistä tekemistä, vaikka pelataankin myös toisia vastaan. Juuri sellaisesta dynamiikasta pidän.”

Onko räppi- tai pokeriuralla tullut koskaan vastaan vaikeita hetkiä, jolloin on tehnyt mieli luovuttaa koko homman suhteen?

”Räppi- ja pokeriurat ovat siinä mielessä tosi samankaltaisia, että molemmissa tulee usein hetkiä, joina tuntuu ettei tästä tule mitään. Onneksi mindsetini on sellainen, että pohjalta myös noustaan nopeasti. Jos vaikka julkaisee pari biisiä, joista kumpikaan ei saa Spotify-kuunteluita ja ihmiset eivät diggaile niitä, niin ensimmäinen fiilis on totta kai surkea. Mutta sitten kun onnistuu tekemään taas sen hyvän biisin, tajuaa että kyllähän tämä homma skulaa. Sama homma pokerissa; jos on hirveä downswing päällä ja jengi vetelee koko ajan ohi, niin kyllä siinä tulee hetkellisesti fiilis, että pokeri on ihan paskaa. Loppupeleissä hommat kuitenkin järjestyvät aina molemmissa, kunhan tekee töitä.”

Olet Veikkauksen Hip Hop Hold'em -kiertueen sielu ja samalla Veikkauksen sponsoripelaaja. Millainen kokemus Hip Hop Hold'em on ollut?

”Todella siisti. Turnaukset on olleet suosittuja alusta alkaen – buy-init ovat sopivan pieniä, niin että paikalle voi tulla käytännössä kuka tahansa. Esimerkiksi tänä vuonna Turussa pelatun turnauksen kakkonen pelasi ensimmäistä liveturnaustaan, ja Kuopion voittaja taas oli voittanut lipun viiden euron nettisatelliitista. On kivaa olla mukana tällaisissa pienimuotoisissa pokerituhkimotarinoissa. Joka kaupungissa palaute oli samansuuntaista: Vaikka pelaa ensimmäistä liveturnaustaan, on ollut tosi hauskaa ja rento fiilis pelata. Monet ammattilaisetkin ovat sanoneet, että vaikka he eivät normaalisti pelaa niin pientä kuin Helsingissä järjestettävä parinsadan euron Hip Hop Hold'em Main Event, niin he diggaavat siitä juuri siksi, että se on niin vapaamuotoinen. Hip Hop Hold'emissa pokeri ei ole niin vakavaa – siellä on hyvää musaa, voi ottaa vähän kuppia ja kaikilla on rento fiilis.

Omat nimikkoturnauksenihan alkoivat myös vähän aikaa sitten netissä. Uniikki Pokeri-ilta pelaataan aina kerran kuussa. Pari kuukautta takaperin voitin kaksi kolmesta turnauksesta – se oli aikamoinen sketsi. Yksi turnauksista oli kympin knockout, jossa minun pudottajalleni oli luvassa vielä Uniikki -goodybag. Sain sitten itse oman goodybagini, kun kukaan ei onnistunut pudottamisessani. Fieldit olivat 60, 70 ja 100 pelaajaa, eli paikalle on löytänyt kivasti pelaajia.”



Onko sinulla konkreettisia pokerihaaveita tai asioita, joita haluaisit pelissä saavuttaa?

”WSOP-ranneke on varmaan kaikille se isoin juttu. Se on vaan niin legendaarinen. Mutta minkä vain ison turnauksen voitto olisi upeaa. Jo 17 000 euron pytyn voittamisesta tuli mahtava tunne, enkä osaa edes kuvitella, millaisia fiiliksiä joku todella iso turnausvoitto toisi. Olen pyrkinyt siihen, että kaikki maksamani turnausmaksut tulevat pokerista voitetuilla rahoilla. Jos pärjään tulevaisuudessakin hyvin pikkuturnauksissa, aion ottaa shotteja myös isompiin turnauksiin.”

Entä musiikin puolella? Onko sinulla vielä tiettyjä haaveita tai asioita, jotka haluaisit saavuttaa muusikkona?

”Minulle oli iso juttu, kun Rähinä Records täytti vähän aikaa sitten 20 vuotta ja teimme jäähallikiertueen Rähinän porukalla. Fintelligens ja Kapasiteettiyksikkö olivat headlinerit. Olin ollut monta kertaa fiittaamassa Cheekin, Elastisen ja kumppanien halli- ja stadionkeikoilla, mutta oli iso juttu päästä itse headlineriksi noin isoon hallikeikkaan. Se oli minulle ihan superjuttu – myytiin jäähalli loppuun, ja paikalla oli paljon vanhemman polven porukkaa. Vedettiin vanhoja biisejä ja vaikka keski-ikä oli kolmissakymmenissä, niin jengi oli sairaan hyvin messissä. Se oli ihan mieletön ja nostalginen keikka. Nykyään 'se' juttu on lähinnä ehkä se, että yrittää tehdä aina vain parempaa musaa. Vaikka lähestyn jo neljääkymppiä enkä ole enää mikään nuorisoidoli, niin haluan, että saisin edelleen tehdä tätä juttua. Koen, että minulla on artistina edelleen annettavaa, ja tässäkin lajissa myös kehittyy edelleen. Jos joku konkreettinen asia pitäisi sanoa, niin ehkä se olisi se, että vielä joskus pääsisi soolona headlineriksi vetämään isoja jäähalli- tai stadionkeikkoja.”

Pitää soittaa Latviaan, että olisit tulossa vetämään Pojat On Poikiin soolona korishalliin. Otat vaikka Ilarin fiittaamaan?

”Haha, totta!”



Mitä on raiderissasi?

"Puoli koria lonkeroa, puoli koria bisseä, yksi valkkaripullo, yksi pullo tiukkaa, jotain sämpylää, hedelmiä ja snackseja sekä proteiinipatukoita. Hauskoista raideripyynnöistä tulee mieleen, kun 50 Cent oli aikanaan Suomessa – frendini järkkäsivät sen keikan. Hän vaati, että kun hän laskeutuu lentokentälle, niin vastassa pitää olla sekä Hummer-jeeppi, keikkabussi että limusiini. Hän suostui valitsemaan vasta laskeuduttuaan, millä niistä haluaa kulkea keikkapaikalle.”

Ketkä ovat suurimpia esikuviasi musiikin saralla?

”Pakko sanoa Jay Z, häntä olen fanittanut superkauan. Arvostan hänen grindiään myös musiikin ulkopuolella – hänhän on nykyään bisnesmies, joka on tehnyt miljardiomaisuuden onnistumalla sijoittamaan oikeisiin juttuihin, ja häneltä löytyy omaa korisjengiä sun muuta. Hänellä on ollut kokonaisvaltaisesti todella bossi meininki. Mainitsen myös Jaren eli Cheekin Suomessa – harvalla on noin huikea visio. Hän on onnistunut toteuttamaan asioita, joihin kukaan muu artisti ei ole Suomessa pystynyt. Lisäksi vielä se, että pystyy lopettamaan uransa aivan huipulla – se on minusta todella arvostettavaa.”


Tolppanen, Jare "Cheek" Tiihonen sekä Pokerisivut-lehdessä muotipalstaakin pitänyt Arman Alizad.

Mikä on tyhmintä, mitä olet ostanut? Onko sinulla jotain tiettyä asiaa, johon käytät selvästi keskivertotallaajaa enemmän rahaa?

”Tyhmin ostokseni oli varmaankin lennot Lontooseen väärällä nimellä. Ostin ne vahingossa nimellä Mr. Ahti, eli toisella nimelläni. Se ei mennyt ihan maaliin. Jouduin ostamaan uuden lennon, koska nimen vaihtaminen olisi tullut niin kalliiksi. Keskivertotallaajaa enemmän kulutan ainakin autoon. Koen, että se on minulle myös työkalu, ja haluan siksikin että se on mintissä. Käytän sitä duunissa niin paljon, että se on käytännössä liikkuva toimisto. Olen ajatellut sen niin, että tässä elämäntilanteessa kun on varaa, niin miksi en ajaisi omalla unelma-autollani. Jos joskus menee huonommin, niin sitten downgreidataan. On minulla myös pari arvokelloa, ja itse asiassa ostin viimeisimmän Hublotini pokerivoittorahoilla. Toki myös vaatteisiin menee rahaa – niihin tulee satsattua, koska vaatteiden kautta voi tuoda keikoilla ja somessa omaa persoonaansa esiin. Bankroll managementia löytyy silti kyllä sen verran kyllä elämässäkin, että kulutusta tulee seurattua.”

Jos sinusta ei olisi tullut rap-artistia, mille alalle olisit lähtenyt?

”Tein aikanaan 19-20-vuotiaana kolme kuukautta töitä Anttila-tavaratalossa, ja sitä ennen olin vuoden breakdance-opettajana. Työ Anttilassa oli tavallista kassaduunia, ja olin vielä töissä, kun Kapasiteettiyksikön ensimmäinen albumi tuli ulos. Muistan, kuinka joku tuli ostamaan kassalta oman albumini. Ajattelin silloin, että fuck this, nyt laitetaan kaikki munat räppikoriin. Lähdin vetämään Anttilasta, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Olen ollut siitä asti yksityisyrittäjä, ja jos en olisi rap-artisti, niin luulen että olisin joka tapauksessa päätynyt jonkinlaiseksi yksityisyrittäjäksi. Ehkä se liittyisi silti jotenkin musiikkiin tai esimerkiksi johonkin liikunnalliseen. Tai kenties olisin pokeriammattilainen, heh.”

Loppuun vielä pakollinen kysymys: Mikä on suosikkigrindausbiisisi?

Rick Ross ft. Drake ja Chrisette MicheleAston Martin Music. Siinä on tosi maalaileva, kelluva tunnelma. Jos tulee esimerkiksi hirveä bad beat, se on mukavan chilli biisi, jolla pystyy rauhoittamaan mielensä ja saamaan focuksen takaisin.”



Seuraava Uniikki Pokeri-ilta pelataan 28. heinäkuuta. Lisätietoa löytyy Veikkauksen nettisivuilta.

Uniikki Instagramissa
Uniikki YouTubessa
Uniikki Spotifyssa

Kuvat: Pokeri.fi, Dan Tolppanen ja @daniuniikki Instagramissa.

Lue myös:
Piinapenkki #1 - Manig Loeser: "Super High Roller-turnaukset ovat oma, hullu maailmansa"
Piinapenkki #2 - Tony Dunst: "Musta perjantai oli todella rankka"
Piinapenkki #3 - Juhani Tyrisevä: "En olisi mitenkään arvannut, että Patrikista tulee vielä niin hyvä pelaaja"
Piinapenkki #4 - Joni Jouhkimainen: "Helpistä mennään ohi, ennen kuin lyön hanskat tiskiin"
Piinapenkki #5 - Max Silver: "Isäksi tuleminen on ollut elämäni paras asia"
Piinapenkki #6 - Eelis Pärssinen: "Olen jälkikäteen miettinyt, miten ihmeessä oikein pystyin siihen"
Piinapenkki #7 - Janne Juutilainen: "Phil Galfond on todella fiksu kaveri"
Piinapenkki #8 - Sampo Ryynänen: "Tähän hommaan on pakko olla intohimoa"

 

Tagit:
Uudemmat ja aiemmat uutiset
Kommentit