Piinapenkissä Eelis Pärssinen: "Olen jälkikäteen miettinyt, miten ihmeessä oikein pystyin siihen"

Pokerisivujen Piinapenkki tekee pienen tauon jälkeen comebackin. Tällä kertaa grillattavaksi istuu Vuoden Pokerinpelaajaksi viime vuonna valittu Eelis Pärssinen. Pärssinen pelaa pääpelinään PLO:ta tasolle $200/$400 asti, ja voitti viime vuonna maailman kovimmista Omaha-peleistä 1,2 miljoonaa dollaria. Pärssinen kertoi Pokerisivuille muun muassa Supernova Elite-grindauksen aiheuttamasta unenpuutteesta, high stakes-pelien nokkimisjärjestyksestä ja peleistään Linus ”LLinusLLove” Loeligeria vastaan.


Eelis, tervetuloa Pokerisivujen Piinapenkkiin! Olet huimasta menestyksestäsi huolimatta ollut pokerimediassa joitain kollegoitasi vähemmän esillä. Aloitetaan siis alusta: Sinut tunnetaan nykyään yhtenä maailman parhaista Omaha-pelaajista, mutta mistä kaikki sai alkunsa?


”Vuosi oli 2006. Olin lukion toisella luokalla, kun World Poker Tour-lähetykset alkoivat SubTV:llä. En ollut kuullut pokerista oikeastaan lainkaan ennen sitä. Aloin katsomaan lähetyksiä Subilta, ja kuulin samoihin aikoihin freerollien olemassaolosta. Esimerkiksi B2B-verkossa (sittemmin Entraction, nykyisin kuopattu verkko, toim.huom.) oli aloittelijoiden freerolleja, joita varten pystyi tekemään tilin useammalle skinille. Olin tuolloin 17-vuotias, mutta en tehnyt silti pelitiliä esimerkiksi isän tai äidin nimellä, vaan omallani. Muutin ainoastaan syntymävuoteni – olen syntynyt vuonna 1989, mutta ilmoitin sivustoille syntyneeni jo vuotta aiemmin. Sainkin nostettua yhden tilin 200 euroon niin, että voitin ensin freerollista 10 euroa, ja grindasin sitten ylöspäin pelaamalla pikkupelejä. 200 euroa oli iso raha silloin, joten päätin kotiuttaa sen. Kotiuttaessani saitilta pyydettiin tietenkin henkkareita, ja muutin ovelasti pienellä tussilla henkilöllisyystodistukseni viimeisen yhdeksikön kasiksi. Jäin siitä yllättäen kiinni. Vähän myöhemmin sain taas nostettua toisen pikkurollin 200 euroon, ja tällä kertaa chipdumppasin ne vuotta vanhemmalle kaverilleni. Tosi fiksusti reissasin 99 prosenttiin stäkistäni ja kippasin shoveen, ja jäimme tietenkin siitäkin kiinni. Sinne meni toiset 200 euroa, ja olin aivan tiltissä.

Lapsuudenystäväni Henri Tiainen pelasi samoihin aikoihin jo 10/20 no limitiä. Hän oli ollut legendaarisen "Kotkiksen" opissa ja murskasi nyt itsekin pelit, mikä toimi myös kimmokkeena omalle pokeriuralleni. Olemme olleet lapsesta asti Henrin kanssa tosi läheisiä ystäviä, ja yhtäkkiä kaverilla olikin 40 000 euron auto, vaikka olimme vielä lukiossa. Päädyin sitten seuraamaan ”Hösmön” jalanjälkiä, ja sain häneltä paljon hyvää oppia. Tein lopulta itsekin tasaiset nousut pelaten pienimpiä käteispelejä – pelasin lähinnä tasoilla 5c/10c ja 10c/25c. Olin jo katkonut muutaman vaivalla freerolleista grindatun rollin, joten päätin pelata niin pientä, etten vahingossakaan menisi poikki. Se myös piti, enkä koskaan katkaissut ensimmäistä varsinaista bankrolliani, vaan grindasin hitaasti ja rauhallisesti tasoissa ylöspäin.

Viimeisenä lukiovuotena minulla oli myös joka päivä koulussa mukana Dan Harringtonin ja Gus Hansenin kirjat, ja luin niitä jokaikisellä oppitunnilla. Yritin opiskella yksinkertaista ABC-peliä - sellaista, jossa osallistutaan pottiin suunnilleen 15 prosenttia ajasta. Sillä tyylillä pärjäsi silloin hyvin. Tästä on nyt 12 vuotta.”


Miikka Mustonen (vasemmalla), Henri Tiainen (kolmas vasemmalta) ja Eelis (neljäs vasemmalta) Unibet Open Varsovassa joulukuussa 2008.

Löysit siis pokerin jo lukioaikoina. Oletko ollut koskaan päivätöissä?

”Jaoin yhden kesän Helsingin Sanomia, ja olin myös vuoden verran töissä Finnairilla varastotyöntekijänä. Olin alkanut jo pärjäämään jonkin verran pokerissa – olin noussut tasoille NL100-NL200, saanut vähän rahaa myös säästöön ja ostanut pokerivoitoilla auton. Bankrollini oli siis ihan hyvissä kantimissa. En kuitenkaan luottanut siihen, että minusta tulisi pokeriammattilainen, vaan ajattelin pokerin ikään kuin ylimääräisenä tulonlähteenä.

Tein ns. normaaleja töitä yhteensä noin puolitoista vuotta. Sitten kutsui armeija, jossa minulla todettiin lääkärintarkastuksessa pari pahaa välilevynpullistumaa selässä. Lääkäri sanoi, että sinulla on kaksi vaihtoehtoa: joko otat B:n paperit ja rupeat keittäjäksi tai kirjuriksi, tai sitten saat kokonaan vapautuksen. Otin totta kai vapautuksen. Työsuhteeni Finnairilla oli kuitenkin jo päättynyt nimenomaan armeijaan menon takia, ja silloin oli luontaista kokeilla siipiäni pokerilla. Homma lähti hyvin toimimaan alusta lähtien, eikä päivätöihin ole sen koommin tarvinnut mennä.”

Olit ilmeisesti kova grindaamaan rake raceja?

”Luonteeni on sellainen, että kaipaan jatkuvasti toimintaa. En ole koskaan oikein pystynyt pelaamaan vain yhtä tai kahta pöytää, vaan olen yrittänyt urani alusta lähtien pelata mahdollisimman paljon pöytiä. Minulla onkin ollut ihan alusta asti taito handlata todella isoja pöytämääriä. Kun aloittelin uraani, rake racet olivat ihan sairaita. Saatoit saada kuukaudessa yli 100 prosentin palautukset painamalla paljon volyymia sisään. Minä ja esimerkiksi Konsta ”zYne” Vesterinen painoimme sisään niin tolkuttomia määriä reikkiä, että saimme jopa 130 prosentin palautuksia. Parhaimmillaan reikkasin yli 50 000 dollaria kuussa pelaten NL200:aa ja NL400:aa. Silloin peleihin saattoi hävitä vaikka 100 sisäänostoa kuussa, ja niistä jäi silti rahallisesti hyvin voitolle. En ollut tuolloin lähellekään edes midstakesien parhaita pelaajia, vaan enemmänkin niin sanottu rakeback-huora. Voitin silloin kyllä vähän myös itse peleistä, mutta pääosa tuloista tuli rakebackin kautta.”


Entractionin verkko vuosimallia 2008.


Tuolloin lajinasi oli vielä no limit, mutta nykyään sinut tunnetaan nimenomaan Omaha-spesialistina. Mitä tapahtui?

”Vuoden 2010 paikkeilla olin jo tehnyt tosi paljon rahaa midstakeseissa, ja aloin kokeilemaan siipiäni myös isommissa Texas-peleissä. Grindasimme paljon yhdessä esimerkiksi Eevert Kokkosen kanssa. Pelasimme etenkin kaikki sunnuntait Eevertin ja Miikka Anttosen kämpillä Veräjälaaksossa, ja montutimme jokaikisessä sessiossa monta kuukautta putkeen aivan tolkuttomasti NL2000:een ja NL5000:een. Jossain vaiheessa niistäkin alkoi napsumaan, mutta samaan aikaan pelit alkoivat myös jo vähän koventua. Saitit alkoivat heikentää rake racejaan, palautukset muuttuivat huonommiksi ja vastustajatkin kovemmiksi. Aiemmin kultakaivoksena toiminut Entraction-verkko alkoi kuolemaan, ja hiipumassa oli myös toinen pääsaittini Ongame.

Samoihin aikoihin katselin, kuinka suomalaiset highrollerit painoivat Full Tilt Pokerilla Omahaa jättimäisillä panoksilla, ja päätin itsekin kokeilla peliä. Osasyy oli nimenomaan siinä, että aistin texu-pelien koventumisen. Omaha on hyvin koukuttava peli kun sitä kokeilee ensimmäisiä kertoja, ja sille tielle minäkin jäin. Olin toki aluksi tosi kujalla, ja päätin grindata tieni ylös taas pienistä peleistä. Aloitin Ongame-verkon PLO100- ja PLO200-peleistä, ja opettelin Omahaa sitä kautta.

Jossain vaiheessa tajusin, että tässä pelissä value on muuten ihan käsittämätön verrattuna Texasiin. Mutta sitten Ongamekin alkoi kuolemaan, ja jouduin siirtymään PokerStarsille. PLO-urani ei ollut siinä vaiheessa ehtinyt vielä kestää kovin kauaa. Starsilla oli silloin Supernova Elite-systeemi, joka oli tietenkin todella houkutteleva tarjous tyyliselleni pelaajalle: pelaat paljon volyymia, ja sinut palkitaan vuodessa noin 130 000 dollarilla rakebackin muodossa.

Minulla oli silti tuolloin vähän epävarma olo tulevaisuudestani pokerin parissa; olin tehnyt pokerilla jo aika hyvin rahaa, mutta en tiennyt varmasti, että siitä olisi pitkän tähtäimen jutuksi. Minulla oli kuitenkin ollut koko ajan ajatus siitäkin, että hommaan itselleni myös ns. oikean ammatin...”

...joten päädyit Patrialle lentäjäkoulutukseen.

”Hain lentäjäkouluun ja pääsin sisään ensimmäisellä yrittämällä. Tämä tapahtui samaan aikaan sen kanssa, kun siirsin pelini PokerStarsille. Koulu alkoi huhtikuussa, ja olin juuri aloittanut SNE:n grindaamisen. Se oli elämäni rankin vuosi. Minulla oli koulua aamukahdeksasta iltaviiteen, ja ensimmäiset kuukaudet olivat pelkkää teoriaa, jossa kaikki oli ihan uutta. En tiennyt lentämisen teoriapuolesta mitään. Samalla jouduin painamaan ihan järkyttävää volyymia SNE:n perässä, koska olin vasta aloittanut PLO:n enkä luottanut vielä pärjäämiseeni isommissa peleissä. Pelasin lähes pelkästään PLO200:aa ja PLO400:aa, ja Supernova Eliten grindaaminen niissä peleissä vaati hirveitä käsimääriä. Minulla oli 20-24 pöytää auki käytännössä koko sen ajan kun en ollut koulussa, ja ehdin yleensä nukkua jotain neljä tuntia yössä. Sain kuitenkin sen vuoden aikana suoritettua puolet kaksivuotisesta koulutuksesta. Se oli ihan mielisairasta touhua.”




Onnistuit lopulta opiskelutavoitteidesi ohella saavuttamaan Supernova Eliten, ja päätit sitten aloittaa saman rumban uudestaan.

”Grindasin tosiaan molempina kouluvuosina Supernova Eliten koulun ohella, ja valmistuin myös koulusta ajallaan. Univaje jatkui koko tuon ajan. Lisäksi pelasin vielä joka sunnuntai isot sunnuntaiturnaukset – buy-ineihin saattoi mennä helposti 15 000 dollaria illassa, ja turnaukset venähtivät usein aamuseitsemään. Koulu alkoi joka maanantai kahdeksalta. En siis kahteen vuoteen nukkunut sunnuntain tai maanantain välisenä yönä kuin ihan muutaman kerran, eli periaatteessa nukuin vain kuutena päivänä viikossa. Ja jos koulusta oli vapaapäivä, oli pakko painaa vähintään 12-tuntinen pokeripäivä, että sai SNE:hen vaadittavat kädet painettua sisään. Jos koulussa tuli parin tunnin tauko, menin silloinkin taukohuoneeseen grindaamaan. Minulla oli lisäksi vielä tyttöystävä, joka piti yrittää pitää tyytyväisenä. Se oli ihan hullua meininkiä, ja olen jälkikäteen miettinyt, miten ihmeessä oikein pystyin siihen.

Se oli tulevaisuuden kannalta toisaalta todella hyvä kokemus, ja tuosta ajanjaksosta on ollut paljon hyötyä myöhemmässä elämässäni. Opin silloin ennen kaikkea toiminaan väsyneenä. Mielestäni väsymys on paljolti myös päänsisäistä; jos ajattelet, että olet väsynyt, niin silloin tunnet itsesi väsyneeksi. Mutta jos päätät skarpata ja toteat, että tämä päivä mennään näin, niin sitä selviää kyllä. Nykyään ei tule valitettua, että tänään nukuin ”vain” seitsemän tuntia. En muutenkaan tänä päivänäkään nuku kuin keskimäärin 6-7 tuntia yössä. Inhoan ajatusta, että nukkuisin vaikka 12 tuntia ja puolet päivästä tuhraantuisi siihen.”

Montako kättä luulet pelanneesi elämäsi aikana?

”Tarkkaa vastausta en osaa antaa, mutta sanoisin että noin 10 miljoonaa. Viime vuonna pelasin pelkästään netin isoimpia Omaha-pelejä, ja sain silti 600 000 kättä kasaan. SNE-vuosina käsimäärät olivat pitkälle yli miljoonaa. Isoin käsimäärä yhdessä sessiossa on ollut 38 000 kättä.

Pelin kehittämisen kannalta se hullu multitablaus ei varmasti ollut optimaalista. Sitä yritti vain painaa mahdollisimman paljon tunteja sisään, ja katseli Holdem Managerista lähinnä omia käsimääriä tulosten sijaan. Ei siinä jäänyt enää aikaa pahemmin opiskella pokeria, vaan se oli enemmän autopilottimeininkiä. Mutta ajattelin, että saan sillä tavalla tehtyä vuodessa 150 tuhatta varmaa rahaa, joten mikäs tässä koulun ohella grindatessa. Loppupeleissä se oli tavallaan kuitenkin myös stressitöntä, koska pelasin todella pieniä pelejä bankrolliini nähden. Eli vaikka pokeri vei lähes kaiken vapaa-aikani, toisaalta minulla ei ollut juuri ollenkaan stressiä, koska swingit eivät tuntuneet pahemmin missään.”

Vaikka saitkin koulun päätökseen, et päätynyt koskaan töihin lentäjäksi.

”Olin sen parivuotisen aikana kuitenkin kehittynyt vähän myös pelaajana, ja pärjäsin peleissä sen verran hyvin, että totesin pokeriuran jatkamisen olevan paras vaihtoehto. Päätin, että pelaan vielä ainakin seuraavan vuoden, ja yritän sinä aikana oikeasti kehittää peliäni ja keskittyä tekemiseen kunnolla. Ihan koulun loppuvaiheessa minulla oli myös iskenyt sairas runi nettiturnauksissa, joka helpotti päätöstäni. Voitin lyhyen ajan sisään ihan tolkuttomasti sunnuntaimajoreista. Kun yhdistin aliakseni SharkScopeen, se näytti puolen miljoonan dollarin upswingiä lyhyessä ajassa.

Aloitin siis projektin PLO-pelini kehittämiseksi entisestään. Kävimme paljon käsiä läpi esimerkiksi Joni Jouhkimaisen ja Samuli Sipilän kanssa. Pelivalintani muuttui myös; sen sijaan, että vääntäisin regujen kanssa midstakeseissa rakebackin perässä, aloin etsimään mahdollisimman hyviä isoja pelejä. Tein tilejä muille saiteille ja aloin päivystämään pöydissä. Rakebackin sijaan päätin korottaa winrateani ja tuntipalkkaani keskittymällä pelaamaan mahdollisimman hyvin. Pyrin sulkemaan pöydässä olevan rahan mielestäni; aina kun joku huono pelaaja hyppäsi rinkiin, yritin miettiä vain EV:tä, olivat panokset sitten miten korkeita tahansa.”

Nousit lopulta PLO:ssa maailman absoluuttiselle huipulle, ja nykyään olet yksi niistä harvoista reguista, jotka eivät saa juuri actionia toisilta reguilta. Mikä on isoin yksittäinen tekijä, joka erottaa esimerkiksi PLO200-tasolle jumittuneen maailman parhaista?

”Minusta tuntuu, että korkeimmilla tasoilla pärjääminen vaatii tietynlaista lahjakkuutta pelin syvemmässä hahmottamisessa. Pelihän perustuu totta kai matematiikkaan ja niin edelleen, mutta vaikka kuinka ronklaat miljoona vuotta solveria, pöydissä tulee niin paljon spotteja, joihin vaikuttavat erilaiset tekijät... suurin osa rahasta tulee kuitenkin paisteilta, ja paisteja vastaan pelaamisessa on äärimmäisen tärkeää osata ekspoitata ja mukautua kulloiseenkin tilanteeseen. Mitä teet solverilla, jos et osaa hyödyntää ihan omalla tyylillään pelaavaa paistia? Heikompia pelaajia on kuitenkin niin monenlaisia, ja heitä vastaan pitää osata pelata erilaisilla tyyleillä. Moni miettii liikaa standardilinejä sellaisissa tilanteissa, joissa pitäisi vain miettiä sitä, miten pystyy eksploittamaan juuri tätä pelaajaa juuri tässä tilanteessa. Omassa pärjäämisessäni on varmasti ollut osittain kyse tietynlaisesta lahjakkuudesta, ja osittain kyse on siitäkin, että olen yksinkertaisesti pelannut elämäni aikana niin paljon käsiä. Olen nähnyt kaikki tilanteet niin moneen kertaan, että tiedän miten fieldit reagoivat mihinkin asioihin.”

Lahjakkuuden merkitys on korostunut kunnolla vasta viime vuosina, kun päitä on alkanut tosissaan putoilemaan. Mutta huipulle pääsemiseksi vaaditaan silti luonnollisesti myös paljon työtä. Millä tavoin opiskelet peliä nykyään, ja millaisia vinkkejä antaisit tasoissa ylöspäin pyrkiville?

”Ei pelkällä lahjakkuudella tosiaan pääse vielä mihinkään, ja olen totta kai tehnyt urani aikana myös todella paljon duunia pokerin eteen. Olen jutellut käsistä tuhansia ja tuhansia tunteja, käynyt läpi erilaisia rangeja tiettyihin spotteihin, ja selannut kaikki mahdolliset high stakes-ketjut 2+2-foorumeilla. Opiskelussa on myös auttanut matkan varrella ihan vain parhaiden pelaajien katsominen – monesti ne parhaat pelaajat tekevät asioita aika hyvin, ja tietynlainen kopioiminen on jopa fiksua. Pitää silti myös koko ajan miettiä ja oppia ymmärtämään, miksi he tekevät niitä tiettyjä asioita, ja sitä kautta oppia sisällyttämään ne jutut myös omaan peliin.

Nykyään opiskelen pääosin käymällä käsiä läpi suomalaisten huippupelaajien kanssa. Uskon, että vuorovaikutteinen keskusteleminen on paljon hyödyllisempää kuin jonkun videon katsominen, jossa valmentaja klikkailee nappeja ja yrittää selittää ajatuksenjuoksuaan. Sellaisilla, jotka pelaavat oikeasti isoja pelejä, on niin paljon enemmän pohjaa eri vaihtoehtojen läpikäymiseen. Nykyään melkein kaikki opetusvideot ovat sitä, että katsotaan mitä solver sanoo, ja pelataan aina sen ehdottamalla tavalla. Mutta kuten sanoin, melkein kaikki raha tehdään kuitenkin paisteja eksploittamalla, ja siinä solverista on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Pottiomahaanhan kehitettiin myös vähän aikaa sitten oma solverinsa, mutta sen mukaantulo on maailman parhaille pelaajille oikeastaan vain hyvä asia. Nyt kaikki kopioivat solverin ehdottamia linejä tajuamatta, mikä niissä on edes se varsinainen idea, ja siten heidän tekemisiään on helppo ennakoida. Solverin linet eivät monesti myöskään kertakaikkiaan voi olla käytännön tasolla optimaalisia. Otetaan vaikka yksinkertaistettu esimerkki hold'emin puolelta: Tulee spotti, jossa riverillä viisi kertaa potin shovettamalla saat maksun todella usein. Mutta solver sanoo, että tähän pitää lyödä kolmasosapotti, joten solverilla harjoitelleet klikkaavat sen kolmasosapotin miettimättä asiaa sen enempää. Siinä jää melkein viisi potillista valueta saamatta.

Solvereista ja GTO-boteista on sanottava se, että on totta kai todella hyödyllistä ymmärtää niiden taustalla oleva GTO-ajattelu ja se, miksi ne käyttävät tiettyjä linejä. Pelaan paljon esimerkiksi Ben ”Ben86” Tollerenen ja Ben ”Sauce123” Sulskyn kanssa, ja heitä vastaan on pakko itsekin ymmärtää GTO:ta ja olla balanssissa useimmissa tilanteissa, koska he pelaavat hyvin lähelle peliteoreettisesti optimaalista pokeria. Mutta heitä vastaan sitä rahaa ei kuitenkaan tehdä. Tässä astuu kuvaan nimenomaan se kokonaiskuvan ymmärtäminen; pitää olla luovuutta ja omaa päättelykykyä jotta ymmärtää, missä tilanteessa käyttää mitäkin strategiaa. Se on mielestäni se ero maailman parhaan yhden ja viiden prosentin välillä, tai PLO200:n ja high stakesin välillä.”

Mainitsit Tollerenen ja Sulskyn. Ketkä ovat kaikkein pahimpia vastustajiasi?

”Starsilla parhaita pelaajat ovat ne, jotka istuvat siellä pöydissä odottamassa. Nykyään jos haluat päästä pelaamaan, sinun on yksinkertaisesti pystyttävä odottamaan pöydissä. Peleissä on ikään kuin power ranking, jossa ainoastaan parhailla on sellainen muiden kunnioitus, että he saavat odottaa pöydissä heikompia pelaajia rauhassa ilman, että muut regut tulevat haastamaan. Minäkin olen joutunut kulkemaan pitkän tien ansaitakseni sen. Olen pelannut maailman parhaita vastaan jo niin paljon, että tosi harva tulee enää tappelemaan pöydistä. Käteispeliaulaa katsomalla siis selviää, ketkä ovat parhaita pelaajia milläkin tasolla.”




Olet urasi aikana voittanut käteispeleistä tuhansia ja tuhansia buy-ineja. Käteispeleissä ei kuitenkaan jaeta titteleitä samaan tapaan kuin turnauspokerissa. Kyllästytkö ikinä buy-inien loputtomaan rouhimiseen?

”Olen saanut mindsettini niin täydelliseksi käteispelaamiseen, että pystyn suhtautumaan siihen ihan vain työnä. Tiedostan, että pelissä on minulle vielä paljon rahaa tehtävänä, eikä elämässäni tule todennäköisesti koskaan aukeamaan toista tilaisuutta tehdä samanlaisia summia. Olen ottanut sen asenteen, että aina kun avaan softat, se on vain työtä – en aina mitenkään edes nauti pelaamisesta suunnattomasti, tai ajattele että jes, nyt pääsen taas pelaamaan ja kokeilemaan uusia juttuja. Minulla on aina ollut tosi hyvä työmoraali pokerin suhteen, ja yritän tehdä työni niin hyvin kuin mahdollista. En nyt tarkoita, että olisin jotenkin kyllästynyt pokeriin, mutta en myöskään saa siitä mitään ihmeellisiä kicksejä – en edes niistä isoimmista poteista. Joku yksittäinen turnausvoitto saattaa tuntua paljon paremmalta kuin parhaat käteispelisessiot, vaikka jälkimmäinen olisikin moninkertaisesti tuottoisampi.

Käteispeleissä ajattelen sillä tavalla, että rahalla ei ole niin paljon merkitystä. Totta kai tuntuu kivemmalta pelata isoa peliä jossa rahat ovat suurempia, mutta asenteeni on se, että pelataan sitä peliä mitä on tarjolla. Pelaan nykyään kaikkea väliltä 10/20 - 200/400, ja ei se tietenkään herkkua ole, jos edellisenä iltana olet pelannut 200/400:aa ja swingannut satoja tuhansia, ja seuraavana päivänä ei pyörikään kuin 10/20-peliä. Aika monella on siinä kohtaa vaikeuksia asennoitua pelaamaan, ja jotkut eivät pysty ollenkaan hyppäämään pienempään peliin. Itse pystyn ajattelemaan että okei, tämä on se mitä teen ammatikseni, haetaan se EV mitä on tarjolla. Jos haluaa päästä pokerissa huipulle, on vain pystyttävä hommaamaan sellainen mindset, että pystyy pelaamaan eri tasoja ja pitämään saman focuksen tasosta riippumatta.”

Teillä on Helsingissä grinditoimisto, jonka porukasta Piinapenkissä vieraili jo aiemmin Joni Jouhkimainen. Tunnutte molemmat olevan yhtä mieltä siitä, että toimistosta on ollut paljon hyötyä.

”Pelinsä kehittämisestä kiinnostuneille suosittelen ehdottomasti grinditoimistoa tai vastaavaa verkostoitumista. Meillä on toimistolla 10 tyyppiä, jotka kaikki pelaavat pokeria ammatikseen. Samassa tilassa on aina joku, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia. Porukassamme on enemmän Texas- kuin Omaha-pelaajia, mutta olen huomannut, että texuäijien pelaamista seuratessa saa yllättävän paljon ajatuksia ja ideoita myös Omahan puolelle. Mahdollisimman laajan verkoston hommaaminen on muutenkin kaikin tavoin fiksua.

Toimistossa auttaa sekin, että kaikki siellä tekevät samaa hommaa ja ovat ikään kuin työkavereita. Kohta alkaa esimerkiksi taas SCOOP, ja siinä vaiheessa kun olet grindannut 2,5 viikkoa ja sinulla on nolla cashia ja hirveä monttu, toimistolla pelaaminen tekee mentaalipuolelle hyvää verrattuna siihen, että avaat yksin himassa koneen boksereissa ja olet ihan hajalla jo valmiiksi.

Sillä on mielestäni myös oikean asennoitumisen kannalta iso merkitys, että lähtee kotoa pois töihin. Nykyisin pelaan tosin toimistolla harvemmin, lähinnä vain silloin jos pelit tuntuvat pyörivän iltaisin sekä turnaussarjojen aikaan.”


Eelis Pärssinen ja Joni Jouhkimainen - kaverukset ja kilpakumppanit.

Mikä on paras yksittäinen muisto pokeriuraltasi?

(miettii) ”Voinko vastata, että reissut pokeriuran alussa? Kaikki ne huikeat buumiaikojen turnausreissut, joissa pääsi pelaamaan live-pokeria ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Niistä on loppupeleissä jäänyt paljon enemmän käteen kuin jostain myöhemmistä turnausvoitosta. Asuimme myös yhdessä vaiheessa monta kuukautta esimerkiksi Thaimaassa, ja samalla saarella asui paljon muita pokerinpelaajia. Se oli hauska reissu.”

Onko pokerireissailu muuttunut nyt, kun panokset ovat koventuneet ja buumi hiipunut?

”Kyllä, ehdottomasti. Piirit ovat paljon pienemmät, kaikki tuntevat nykyään toisensa, eivätkä ne reissut enää mitään rymyämistä ole. Nykyään keskittyy lähinnä pelaamiseen – sitä lähdetään tutulla porukalla ikään kuin työreissulle. Toki nyt yhtenä iltana saatetaan lähteä vähän juhlimaankin.

Tulin juuri vähän aikaa sitten Barcelonan PartyPoker Millionsista, jossa oli todella hyvät käteispelit. Onnistuin muuten bubblettamaan 10 000 euron pääturnauksen, jossa oli 25 000 euron mincash. Hävisin ylivoimaisen chiplead-potin 10 sijaa ennen rahoja KK:lla AK:ta vastaan. Keskiarvopino oli siinä vaiheessa 7,5 miljoonaa, ja jos käteni olisi pitänyt, minulla olisi ollut 35 miljoonaa merkkiä. Lopulta putosin sitten tasabubblessa. Sinänsä tuollaisista turnauksista ei ärsytä niin paljon pudota, koska tietää mehukkaiden käteispelien odottavan. Barcassakin pääsi pelaamaan tosi isoa; pelasimme suurimman osan ajasta blindeilla 100/200/400. Paljon isompi EV minulla olisi pelata pelkkiä käteisiä eikä ollenkaan pääturnausta, mutta kyllä turnauspelaaminenkin on välillä hauskaa.”

Live-turnauksissa on sitä jotain.

”Kunpa vain saisi ostaa itsensä sisään suoraan siihen vaiheeseen, kun rahoille on enää 30 sijaa matkaa. Pääturnausten ykköspäivät ovat ihan hirveää kidutusta. Niiden pelaaminen on tosi puuduttavaa, mutta loppupeleissä en kuitenkaan halua antaa poiskaan sitä EV:tä, jonka vielä mukana olevat huonot pelaajat tuovat. Kakkospäivänä reggaamallahan saa usein vain noin 20 isoa blindia. Mutta kyllä, live-turnauksissa on tosiaan se oma fiiliksensä. Ne ovat kokonaisuudessaan minulle vähän liian tylsiä – turnaukset muuttuvat mielenkiintoisiksi vasta loppuvaiheessa, kun jokaisella potilla on merkitystä ja jokainen läpi mennyt steal on arvokas.”

Olet toistaiseksi rahastanut live-turnauksista ”vain” noin 138 000 euroa. Olisiko tässä yksi pokerin muoto, johon olet jopa tappiolla?

”En ole pelannut kuin yhden EPT-pääturnauksen ja nyt sen Barcelonan PartyPoker Millionsin. Luulisin, että olen aika lähellä breakeveniä. Enemmän live-turnauksia olen pelannut lähinnä Helsingin kasinolla, ja sielläkin pelaan usein vain pääturnauksen ja jotain PLO-turnauksia. Toisaalta esimerkiksi viime pääturnaukseen tuli ammuttua kahdeksan laukausta... (nauraa) Sanotaan, että olen varmaan ainakin suht lähellä breakeveniä.”

Oletko harrastanut mitään muita lajeja kuin pokeria?

”Pelasin futista siihen asti kun pokeri astui kuvioihin, eli 17-18 vuotiaaksi. Pelasin porvoolaisessa Futurassa parhaimmillaan kolmosdivaria. Junnuna olin ihan hyvä, ja futiksen ammattilaisura oli se pikkupojan unelma. Se lopulta sitten kuitenkin jäi, kun samaan aikaan kuvioihin tuli tyttöystävä, pokeri ja kaikenlaiset tyypilliset nuoruusvuosien illanvietot. Treenejä olisi ollut Porvoossa neljästi viikossa, mutta siihen ei vain enää riittänyt aika.

Kilpailuhenkinen olen ollut aina, ja se näkyy nykyään turnauksissakin. Ennen ärsytti aina hirveän paljon pudota jostain turnauksesta, koska voitosta olisi saanut niin ja niin paljon rahaa. Nykyään olen huomannut, että se raha turnauksissa ei niinkään enää kiinnosta, mutta haluan tavallaan saavuttaa jotain. Olisihan se nyt hienoa voittaa vaikka maailmanmestaruus tai joku muu iso turnaus. Pokeri ei enää tunnu niinkään kilpaurheilulta, koska pelaan lähes pelkkiä käteispelejä, ja minulla on sitä tunnetta välillä vähän ikävä. En pysty muutenkaan tekemään mitään asiaa ilman, että kilpaillaan. En pysty esimerkiksi menemään vain pallottelemaan tennistä tai sulkista. Kunnon matsi pitää pelata, ja betsi pitää totta kai myös olla.”

Tulit vähän aikaa sitten ensimmäistä kertaa isäksi. Miten kuvailisit kokemusta?

”Kyllä se on ollut tosi mullistavaa. Isäksi tuleminen on laittanut arvojani uuteen järjestykseen. En enää jaksa valittaa mistään biiteistä, sillä olen tajunnut, että raha on loppupeleissä hyvin mitätön asia tässä elämässä. Pokeripiireissä pyöriessä rahasta tulee helposti ikään kuin kaiken mittaava asia – se, jolla on eniten rahaa on kovin äijä, ja niin edelleen. On ylivoimaisesti maailman paras tunne, kun heräät ja kuusi kuukautta vanha tyttäresi katsoo sinua ensimmäisenä aamulla unisilla silmillään. Ei siitä pääse mihinkään.

Olemme olleet vaimoni Nellin kanssa yhdessä 13 vuotta, ja naimisiin menimme kesällä 2014. Tapasimme ennen kuin edes aloin pelaamaan pokeria. Täytyy sanoa, että on ollut vuosien varrella korvaamattoman tärkeää, että on oikeasti ollut niin ymmärtäväinen elämänkumppani. Siitä täytyy olla ikuisesti kiitollinen. Ne kerrat, kun Nelli on pyytänyt pelaamaan vähemmän ovat laskettavissa yhden käden sormilla, ja silloin ne pyynnöt ovat varmasti tulleet ihan aiheesta.”



Miten isyys sopii yhteen pokeriammattilaisuutesi kanssa?

”Itse asiassa erittäin hyvin. Tämänhetkinen ammattinihan on suurimmaksi osaksi vain odottelua. Pelejä pyörii hyvin harvoin, ja ne pyörivät lähinnä vain paistien ympärillä. Vaikka minulla saattaa olla 10 tuntia päivässä pöydät auki, pelejä pyörii siitä ehkä tunnin verran. Se sopii täydellisesti tähän tuoreen isän elämään, koska pystyn viettämään niin paljon aikaa tyttäreni kanssa. Pystyn leikkimään hänen kanssaan koko ajan, ja jos pelit alkavat, leikitysvuoro siirtyy vaimolleni ja menen hetkeksi pelaamaan. Pystyn olemaan enemmän läsnä kotona ja näkemään lapsen kasvamisen lähempää, kuin useimmissa muissa ammateissa olisi mahdollista. Moni varmasti ajattelee, että miten Eelis ehtii olla lapsensa kanssa, kun sehän istuu koko ajan tuolla pöydissä. Oikeasti pelaan ajallisesti todella vähän – läppärini on yleensä jossain pöydällä, ja sitten kun pöytään istuu paisti, pelaan sen 10-20 minuuttia kunnes paisti on poikki. Välillä tyttäreni on jopa sylissäni ja ihmettelee siinä isän pelaamista.”

Hän saa hyvää oppia tulevaa varten. Meillä saattaa olla vajaan 18 vuoden päästä siis melkoinen naispuolinen pokerijyrä?

”En tällä hetkellä ikinä suosittelisi pokeriuraa kenellekään – en myöskään tyttärelleni. Se, mihin suuntaan ekosysteemi on menossa, miten pahasti rake syö voittoja sivustojen ahneuden takia... pokerin tulevaisuus ammattina ei mielestäni näytä kovin ruusuiselta. Vaikka tapaisin jonkun, jolla on Jens Kyllösen taidot, en silti suosittelisi tälle pokeriammattilaisuutta. Jos miettii viimeistä 3-4 vuotta, kuinka moni on noussut nollista korkeille tasoille?”

Nopeasti mieleen tulee lähinnä Linus ”LLinusLLove” Loeliger ja Pauli ”Fiilismies” Äyräs.

”Sellaiset tapaukset ovat laskettavissa yhden käden sormilla, ja jokaista tällaista kohden on kymmeniä tuhansia epäonnistuneita. 'LLinusLLove' on kyllä vaikuttavan oloinen pelaaja. Viime aikoina hän on pelannut PokerStarsilla myös PLO:ta kaikkein isoimmissa peleissä, ja olen törmännyt häneen heads-up PLO-poolissakin. Hänellä ei tietääkseni ole mitään suurta Omaha-taustaa, ja siihen nähden on todella vaikuttavaa, miten syvällä levelillä hän selvästi pystyy ajattelemaan jo sitäkin peliä. Se kertoo siitä, että hän on todella lahjakas.”

Voisitko kuvitella opettelevasi vielä yhden pelimuodon, jos PLO esimerkiksi kuolisi samaan tapaan kuin no limit muutama vuosi sitten?

”En ikinä. Sen mahdollisuus on tasan nolla prosenttia. Olen turvannut loppuelämäni niin hyvin, että rahallista motiivia kaiken sen vaivan näkemiseksi ei enää olisi. Tiedän, mitä vaatii tulla yhdeksi maailman parhaista, ja se on pitkä tie kuljettavaksi. Minulla on siinä mielessä muutenkin jo toinen jalka eläkkeellä, että mikään pakko minun ei ole enää vääntää pokeria. Niin kauan kun pääsen tällaisiin ansioihin nykyisellä työnteon määrällä, jatkan mielelläni. Sitten kun se syystä tai toisesta ei enää onnistu, pokeri on osaltani nähty.”

Entä voisitko lopettaa pokerin muusta syystä kuin pelien kuolemisen takia?

”Voisin, ja olen sitä jonkin verran miettinytkin. Voisi olisi mukavaa laittaa esimerkiksi joku yritys pystyyn tai olla mukana sellaisessa sijoittajana, mutta vielä ei ole tullut vastaan mitään mullistavaa ideaa tai spottia. Viimeiset pari vuotta tuntipalkkani on kuitenkin ollut sen verran iso, että ihan vielä en kyllä myöskään bisnesmaailmaan hyppäisi. Mutta jos vaikka parin vuoden päästä tulisi joku hyvä idea ja tuntipalkkani pokerissa olisi vähän heikentynyt, niin voisin hyvin vaihtaa alaa.”

Aiotko lähteä tulevana kesänä Las Vegasiin rannekejahtiin?

”En missään nimessä. Olemme koko kesän varmaan lähinnä veneellä. Hurahdin veneilyyn pari vuotta sitten täysin, kun ostimme vähän isomman paatin. Vene on sellainen paikka, jossa rauhoitun ja pystyn ottamaan iisisti paremmin kuin missään muualla. Ympäri Turun saaristoa painellessa pystyy irtautumaan kaikesta.

Elämä on tällä hetkellä muutenkin hirveän hektistä. Jokainen päivä on jatkuvaa tasapainottelua perhe-elämän, kavereiden, pokerin ja urheilun välillä. Jos saisin päättää, päivät olisivat paljon pidempiä. Tässä on jo joutunut nipistämään ihan liian monesta asiasta, kun ei vain riitä aika. Ja se kuluu koko ajan vain nopeammin. Muistan kuin eilisen päivän, kun olin pelaamassa ensimmäisiä live-turnauksiani Varsovan ja Algarven Unibet Openeissa. Niistä tulee kohta 10 vuotta.”


Malta Poker Tourilla vuonna 2008.


Onko sinulla loppu-urallesi enää mitään tavoitteita?

”Ei mitään varsinaisia. Olisi toki mukavaa voittaa joku titteli, mutta minulta puuttuu kärsivällisyyttä ja intoa live-turnausten kiertämiseen. Ainoa tavoitteeni on se, että niin kauan kun pelaan, pysyn maailman parhaiden joukossa. Sitten kun en enää pärjää maailman kovimmissa peleissä tai pelit syystä tai toisesta kuolevat, voin lopettaa ja todeta että annoin kaikeni.”

Mitä muuttaisit pokeriuraltasi?

”Joustaisin siitä tietystä mukavuudenhalusta ja stressin välttelystä, joka sai minut aina pelaamaan todella konservatiivisella kassanhallinnalla. Toki syvällä kassanhallinnalla pelaamisesta on ollut myös paljon hyötyä mentaalipuolella, mutta shotittaisin silti edes vähän rohkeammin takavuosien suuriin peleihin. Minulla olisi ollut siihen varaa ja näin jälkikäteen ajatellen potentiaaliakin, ja aggressiivisemmalla kassanhallinnalla olisin voinut päästä mukaan esimerkiksi niihin Full Tilt Pokerin peleihin, joissa monet tekivät ihan tolkuttomia summia. Arvostin kuitenkin aina enemmän sitä, että sain stressittömästi mukavan elämän.”

Jenshän manaili myös vähän aikaa sitten blogissaan, että olisi pitänyt shotittaa isompaa rohkeammin silloin, kun Full Tiltin pelit vielä pyörivät.

”En voi silti valittaa, ihan hyvin kaikki lopulta kuitenkin meni.”




Muuta luettavaa:

Piinapenkki #1 - Manig Loeser: "Super High Roller-turnaukset ovat oma, hullu maailmansa"
Piinapenkki #2 - Tony Dunst: "Musta perjantai oli todella rankka"
Piinapenkki #3 - Juhani Tyrisevä: "En olisi mitenkään arvannut, että Patrikista tulee vielä niin hyvä pelaaja"
Piinapenkki #4 - Joni Jouhkimainen: "Helpistä mennään ohi, ennen kuin lyön hanskat tiskiin"
Piinapenkki #5 - Max Silver: "Isäksi tuleminen on ollut elämäni paras asia"

Kyllönen muutti freerollista voittamansa 10 taalaa miljooniksi - näin loihdit pelikassan ilmaiseksi

Tagit:
Uudemmat ja aiemmat uutiset
Kommentit