Piinapenkissä Manig Loeser: "Super High Roller-turnaukset ovat oma, outo maailmansa"

Pokerisivujen uudessa juttusarjassa istutetaan piinapenkkiin huipputason pokeriammattilaisia. Ensimmäiseksi uhriksi valikoitui high roller-turnausten vakiokasvo, 29-vuotias Manig Loeser. Saksalainen kiertää ympäri maailmaa pelaten niin isoja käteispelejä kuin turnauksiakin. Miehen saavutuksiin kuuluu esimerkiksi $2,160,000 dollarin turnausvoitto ja yhteensä yli 6 miljoonan dollarin turnaustienestit. Manig vastasi Pokerisivujen puheluun Englannin Brightonista muutamaa tuntia PokerStarsin Turbo Series-turnaussarjan finaalipöytäbubbletuksensa jälkeen.


Manig, tervetuloa Pokerisivujen Piinapenkkiin! Aloitetaan helpolla kysymyksellä. Missä olet, paljonko kello on ja mitä olet puuhaillut tänään?

"Tervehdys! Olen kotonani Brightonissa, Englannissa, ja kello on 15:25 iltapäivällä. Kävin juuri 90 minuutin hieronnassa ja söin päälle herkullisen lounaan, joten sanoisin että päiväni on sujunut varsin mukavasti."

Kuulostaa leppoisalta high roller-elämältä! Putosit eilen PokerStarsin Turbo Seriesin pääturnauksen finaalipöytäbubblessa. Turnaukseen tuli 2711 pelaajaa ja voitosta oli tarjolla lähes $400,000, mutta jouduit tyytymään $18,828 rahastukseen. Asteikolla 1-10, miten tilttauttavaa oli päästä niin lähelle?

"Hah, ehkä noin 3? Tämä on asia, jossa olen kehittynyt paljon vuosien varrella. Urani alkuvaiheessa saatoin viettää sunnuntaisession jälkeen tuntikausia pohdiskellen kaikkia mahdollisia 'mitä jos'-skenaarioita ja kirota pokerijumalia siitä, miten huonosti runnaan aina kuusinumeroisen equityn preflop-tilanteissa. Nykyään mitä tahansa tapahtuukin, pystyn kohauttamaan olkapäitäni ja nukkumaan yöni hyvin – vaikka sitten olisin ollut viimeinen finaalipöydän ulkopuolelle jäävä pelaaja turnauksessa, jonka voittaja saa $400,000. Viimeinen käteni ei myöskään ollut kovin dramaattinen, sillä hävisin A6 offarilla KK:lle ja AA:lle. Käden alkaessa pinossani oli enää 2 isoa blindia."

Olet yksi saksalaisista high roller-turnausten vakiokasvoista. Mitä suurempi sisäänosto, sitä suuremmalla todennäköisyydellä finaalipöytä suorastaan pursuaa teikäläisiä. Mitä teillä oikein laitetaan siellä Saksassa hanaveteen? Mitä sinä ja ystäväsi teette eri lailla kuin muut?

"Hyvä kysymys! Olemme keskustelleet tästä paljon ystävieni, kuten Dominik Nitschen, Christian Christnerin ja Steffen Sontheimerin kanssa. Sanoisin, että iso osa menestyksestämme johtuu siitä, että olemme niin hyviä ystäviä keskenämme. Meillä on loistava, tiivis verkosto maailman huippupelaajien kesken, jossa kukaan ei pidä mitään informaatiota pelkästään itsellään. Puhumme koko ajan keskenämme käsistä, strategioista ja uusista konsepteista. Olen todella onnekas, koska aina kun pelaan mielenkiintoisen käden, voin lähettää sen kavereilleni ja saan siitä välitöntä palautetta maailman terävimmiltä pokeriajattelijoilta. Tai jos minua ei huvita opiskella itsekseni, voin soittaa kavereilleni ja pidämme yhdessä opiskelusessioita. Sanoisin myös, että meillä saksalaisilla on keskivertoa korkeampi työmoraali."


Manig (4. vasemmalta), Jens Lakemeier (3. vasemmalta), Fedor Holz (4. oikealta), Steffen Sontheimer (3. oikealta), Rainer Kempe (2. oikealta) ja kumppanit reissaavat paljon yhdessä. Tässä ollaan Costa Rican Liberiassa pelaamassa SCOOP-turnauksia.

Olet pelannut pokeria ammatiksesi noin 10 vuotta. Miten kaikki oikein alkoi?

"10 vuotta... hullua, miten nopeasti aika kuluu. Urani alkoi samaan tapaan kuin monella muullakin – pelasin ystävieni kanssa kotipelejä parista kolikosta, ja yhtäkkiä huomasin olevani peliin aivan koukussa. Kotikaupungissani Bad Homburgissa on myös kasino, mutta pienin peli jota siellä siihen aikaan pyöri oli 5€/10€ NLHE. Se oli luonnollisesti aivan liian suurta pelikassalleni, mutta otin silti shotteja siihen peliin aina silloin tällöin. Minä ja ystävämme aloimme myös reissaamaan lähikasinoille pitkin Itävaltaa ja Tsekkiä pienempien käteispelien perässä, ja grindasimme reissuillamme pääosin 1€/2€ no limitiä. Jossain kohtaa huomasin innostuneeni pelistä niin paljon, että aloin pelaamaan sitä myös netissä. Niihin aikoihin useat sivustot tarjosivat no deposit-bonuksia, ja aloitin nettipeliurani 50 euron ilmaispelirahalla. Grindasin sen ylöspäin aloittaen tasolta 2c/4c. En ymmärtänyt tuolloin vielä pelistä paljon mitään, ja käytin pelipäätöksissäni apuna netistä löytämiäni aloituskäsikarttoja... paitsi jos satuin tilttaamaan (nauraa).

Samoihin aikoihin huomasin saksalaisella pokerifoorumilla ketjun, jossa 3 saksalaista käteispelaajaa etsi kämppistä muuttamaan kanssaan Lontooseen. Pakkasin laukkuni ja lensin Lontooseen seuraavana päivänä. Menimme lentokentältä suoraan pubiin tulevien kämppisteni kanssa, joita en edes tuntenut. Nautimme muutamat oluet, ja tajusin että hitto – nämä ovat cooleimpia ihmisiä, mitä olen koskaan tavannut. Jäin siltä istumalta Lontooseen asumaan ja heittäydyin virallisesti pokeriammattilaiseksi. Se oli todella edesvastuuton päätös, sillä pelikassani ja -taitoni eivät silloin olleet varsinaisesti ammattilaisluokkaa. Runnasin kuitenkin alkuun onneksi todella hyvin, ja kehityin myös melko nopeasti."

Ensimmäinen isompi rahastuksesi live-turnauksista oli voitto Bulgarian European Masters Of Poker-turnauksesta vuonna 2010 (49,000€). Mitä muistat turnauksesta lähes vuosikymmentä myöhemmin?

"Tulipa nostalginen olo, kun mainitsit asian! Se oli elämäni uskomattomimpia reissuja. Vaikka panokset ovat kasvaneet viime vuosina paljon korkeammiksi ja olen saavuttanut paljon suurempia turnausvoittoja, en ole koskaan onnistunut kokemaan uudelleen sitä fiilistä, jonka ensimmäisen live-turnauksen voittaminen toi. Enkä totta puhuen usko, että tulen vastaavaa tunnetta koskaan enää kokemaankaan. Turnauksen jälkeen menimme suoraan pelaajabileisiin, ja juhlat kestivät monta päivää. Se oli täydellistä. Turnaus oli täynnä teitä hulluja skandinaaveja, ja meillä oli niin hauskaa. Pääsin myös viettämään aikaa Eva Slovicin kanssa, joka oli tuolloin VIP-hostessina eräällä pokerisivustolla. Voitin myös pitkälti tuon turnauksen ansiosta EMOP-leaderboardin, josta sain palkinnoksi Karibian-risteilyn. Sekin oli aivan sairas reissu. On sääli, ettei EMOP-turnauksia järjestetä enää, osallistuisin ehdottomasti muutamaan ihan jo nostalgiasyistä."





Entä, jos urasi alkuvaiheet eivät olisikaan sujuneet niin ruusuisesti? Jos sinusta ei olisi tullut pokeriammattilaista, mitä Manig Loeser tekisi elääkseen vuonna 2018?

”Rehellinen vastaus: Ei mitään hajua. Kysyn itseltäni samaa aina välillä, mutten koskaan löydä oikein mitään vastausta. En pysty kuvittelemaan itseäni puuduttavaan yhdeksästä viiteen-ammattiin tai tilanteeseen, jossa en olisi oma pomoni. Joten jos pokeria ei olisi tapahtunut, olisin toivottavasti löytänyt jonkun tavan työllistää itseni reissaten samalla ympäri maailmaa. Luulen, että jossain kohtaa joudun kuitenkin pähkäilemään näitä asioita toden teolla – en usko, että pokeri ja pokeriammattilaisena oleminen on nykyisen kaltaista viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Jos nyt pitäisi päättää, voisin kuvitella ryhtyväni treidaamaan osakkeita, perustavani oman yrityksen tai ehkä ryhtyväni jonkinlaiseksi sisällöntuottajaksi. Mutta vielä ei onneksi ole aika lopettaa, sillä nautin tällä hetkellä todella paljon huipputasolla kilpailemisesta.”

Suurin turnausvoittosi tähän asti on 2,160,000 dollarin ykkössija Montenegron Triton Super High Rollerista. Ensinnäkin, miltä oikein tuntuu maksaa $100,000 pelkästä turnaukseen osallistumisesta?

”Vielä jokin aika sitten se tuntui aika hullulta. Etenkin, kun monissa tuon kokoluokan turnauksissa on vielä rajattomat re-entryt, joita varten pitää myös varata rahaa. Nykyään olen jo tottunut siihen. On myös huomionarvoista, että sen kummemmin minä kuin melkein kukaan muukaan ei pidä kaikkia actioneita itsestään kaikkein isoimmissa turnauksissa. Tuokaan $2,16 miljoonaa ei siis päätynyt kokonaisuudessaan pelikassani jatkeeksi. Sain siitä kyllä itsellenikin mukavan potin, ja lisäksi tein muutaman sijoittajan todella onnelliseksi.”

Paljonko yleensä pidät itsestäsi $100,000 sisäänoston turnauksessa?

”Oma osuuteni riippuu monesta tekijästä, kuten kuinka moni ystävistäni pelaa saman turnauksen (jolloin mieluummin swappaan näiden kanssa actionia myymisen sijaan), miten pehmeä fieldistä on tulossa, millaista mark-upia minulle tarjotaan, jne. Yleisesti ottaen on mielestäni hyvä ohjenuora, että pitää oman riskinsä suunnilleen samankokoisena turnauksen sisäänostosta riippumatta. Jos bankrollisi sallii $10,000 turnausten pelaamisen ilman osuuksien myymistä, olisi mielestäni järkevää pitää suunnilleen tuolla summalla omaa actioniaan myös $50,000 tai $100,000 turnauksissa. Luonnollisesti on kuitenkin myös tilanteita, joissa haluat kasvattaa osuuttasi – jos field on erityisen pehmeä, tai jos turnaukseen tulee vähän pelaajia, jolloin varianssi pienenee.”

Miten paljon sanoisit keskivertopelaajan myyvän itsestään actionia samoissa turnauksissa, jos rikkaita bisnesmiehiä ei lasketa?

”Tiedän pro-pelaajia, joilla on alle 5 prosenttia itsestään $100,000 turnauksissa. Tiedän myös joitain, jotka eivät myy prosenttiakaan. Keskimäärin sanoisin, että useimmat ammattilaiset myyvät jotain 60 ja 90 prosentin väliltä itsestään kuusinumeroisen sisäänoston turnauksista.”

Jos pelaajat kerran pitävät itsestään vain pienen siivun, onko noin jättimäisissä turnauksissa enää yksinkertaisesti järkeä? Ovatko sisäänostojen suuruudet mielestäsi lähteneet viime vuosina käsistä?

”Tuo on hyvä pointti. Super High Roller-turnaukset ovat kuitenkin oma, outo maailmansa. Totuus on, että useimmat rikkaat bisnesmiehet ja muut upporikkaat hupipelurit haluavat pelata niin isoista rahasummista kuin mahdollista. Pro-pelaajien näkökulmasta isot sisäänostot taas tietävät suurempaa ”palkkaa”, koska useimmat myyvät actionia mark-upeilla.”



Entä kaikkien aikojen rahalista, joka on mennyt viime vuosina täysin uusiksi jättiturnausten takia? Vei Phil Hellmuthin ja Daniel Negreanun kaltaisilta pelaajilta 20 vuotta tienata saman verran, mitä Dan Colman tienasi yhden ainoan One Drop-turnauksen voitosta. Mitä ajattelet tästä?

”Kaikkien aikojen rahalista on nykyisellään täysin turha. Ajatellaan vaikkapa $300,000 Super High Roller-turnausta Las Vegasissa. Sinun täytyy voittaa arvonnassa saadaksesi edes paikka turnauksesta, koska halukkaita pelaajia on enemmän kuin turnaukseen mahtuu osanottajia. Jos satut voittamaan paikan, sinun pitää vielä runnata hyvin melko nopeastruktuurisessa turnauksessa, mutta voitosta tulee sitten monta miljoonaa. Mitä järkeä on sisällyttää tällaisia turnauksia lajimme viralliseen all time-listaukseen? Minä ja muut saksalaiset keskustelimme tästä myös vähän aikaa sitten Phil Hellmuthin kanssa. Hän on erittäin raivona tästä kaikesta, koska hänen piti grindata vuosikymmeniä ansaitakseen paikkansa listan kärjessä. Hän ei nykyään juuri pelaa Super High Rollereita, ja joku tuntematon voi ohittaa hänet yhdessä ainoassa turnauksessa. Ei hän mielestäni ole väärässä.”

Hellmuthista puheenollen, viime vuosina GTO-ajattelu on ostanut päätään ja uuden sukupolven pokerijyrät kuten vaikkapa te saksalaiset, Charlie Carrel ja Linus Loeliger ovat pääsääntöisesti menneet vanhan ajan vetureista ohi. Silti Daniel Negreanun ja Phil Hellmuthin kaltaisia pelaajia näkee edelleen tasaisin väliajoin kaikkein suurimpien live-turnauksien finaalipöydissä. Miten on mahdollista, että he eivät ole vieläkään pudonneet kelkasta, vaan pystyvät kilpailemaan tasapäin uuden sukupolven ihmelapsien kanssa?

”Ensinnäkin, haluaisin tehdä eron Daniel Negreanun ja Phil Hellmuthin välille: Daniel ostaa todella paljon coachausta paremmiltaan ja yrittää edelleen jatkuvasti kehittää peliään. Hän tekee kaikkensa pystyäkseen edelleen kilpailemaan huipputasolla, ja on mielestäni onnistunut siinä. Hellmuth taas... ei niinkään.

Luonnollisesti molemmilla on erittäin paljon kokemusta live-pokerista, ja on mahdollista että Hellmuthkin on edelleen voittava pelaaja esimerkiksi $10,000 turnauksissa live-kokemuksensa ansiosta. Korkeimmalla tasolla ei kuitenkaan voi pärjätä ilman, että käyttää paljon aikaa peliteoreettisen lähestymistavan opiskelemiseen, paitsi ehkä jos tulee kutsutuksi pehmeisiin privaattipeleihin.”

Onko suurista rahasummista pelaaminen saanut sinua menettämään yhtään suhteellisuudentajuasi? Tiedätkö, paljonko litra maitoa maksaa kaupassa tai mitä keskivertoduunari tienaa kuussa?

”Tässä ammatissa on vaikea olla menettämättä ainakin vähän kosketustaan normaalielämään. Pokerielämäntyyliin kuuluu paljon asioita, jotka tuntuvat täysin hullulta yhdeksästä viiteen-puurtajista. Minusta tuli myös vähän tuhlaavainen siinä vaiheessa, kun aloin tienaamaan suuria summia pokerista, mutta olen kuitenkin mielestäni viisastunut viime aikoina. Urani alkuvaiheessa saatoin käyttää tuhansia euroja baari-iltoihin ja typeriin materialistisiin asioihin. Kuluni ovat nykyäänkin suuret, mutta sijoitan rahani järkevämpiin asioihin: Korkealaatuiseen ruokaan, personal traineriin, omaan kokkiin, mentaalivalmentajaan, pokerivalmennukseen ja niin edelleen. Maksan myös mielelläni ekstraa asioista, jotka kohottavat jollain tavalla elämänlaatuani. Jos minulla on esimerkiksi stopover yön yli jossain lentokentällä, otan taksin ja painun hotelliin maksimoidakseni yöuneni lentokenttäjunan ottamisen tai lentokentän penkillä nuokkumisen sijaan. Ei ole olemassa parempaa sijoituskohdetta kuin oma mielesi ja vartalosi, ja sen jälkeen kun tajusin tämän, kaikesta muusta on tullut minulle vähemmän olennaista. Siispä vaikka rahantulo loppuisi, en joutuisi edes muuttamaan niin paljoa – en nykyään juuri tuhlaa rahaa muuhun kuin omaan hyvinvointiini.”

Mikä on suosikkipaikkasi pelata live-pokeria, ja miksi?

”Crown Casino Australian Melbournessa, ehdottomasti. Australialainen vieraanvaraisuus on uskomatonta, ja koko kasinon henkilökunta on omaa luokkaansa. He todella välittävät pelaajistaan. Melbourne on myös upea kaupunki, ja Aussie Millionsin ajankohta (tammikuussa, keskellä Australian kesää) parantaa kokemusta entisestään.”

Vuoden 2018 WSOP alkaa alle kolmen kuukauden kuluttua. Mitkä ovat suunnitelmasi rannekejahdin suhteen?

”En malta odottaa! Aion pelata koko sarjan alusta loppuun. Toivon saavani paikan $300,000 turnaukseen, ja lisäksi aion pelata niin paljon isoja turnauksia kuin mahdollista. Riossa on tulevana kesänä paljon $25,000 yhden päivän turnauksia, jotka sopivat minulle erinomaisesti.”

Hendon Mob-sivullasi on melkoinen kasa lippuja ympäri maailmaa, mutta Suomen lippua et ole vielä onnistunut hankkimaan. Oletko koskaan pelannut pokeria täällä, ja aiotko tulla jahtaamaan sinivalkoista lippua tulevaisuudessa?

”En ole koskaan vielä pelannut Suomessa. Se on oikeastaan aika hullua, koska tunnen monia suomalaisia pokerinpelaajia. Haluaisin ehdottomasti tulla visiitille!”

Te saksalaiset peittositte juuri Suomen jopa siinä viimeisessä lajissa, jossa meillä oli teistä niskalenkki: olympiajääkiekossa. Pokerissakin olette kokonaisuutena menneet ohi jo aikoja sitten. Nimeä jotain, missä suomalaiset ovat vielä parempia kuin saksalaiset?

”Tämä on helppo, tietenkin alk...”

Älä vain sano, että alkoholin juomisessa.

”Entä känni-PLO? Vakavasti ottaen, rakastan skandinaaveja ja etenkin suomalaisia. Varsinkin urani alkuvaiheessa pyörin jopa enemmän suomalaisten kuin saksalaisten kanssa. Olen aina ihaillut välillänne vallitsevaa tietynlaista veljeyttä. Minusta vaikuttaa, että teillä on oikeasti hauskaa keskenänne. En vetäisi myöskään liian suuria johtopäätöksiä viimeaikaisista jääkiekkotuloksista, vaikka Suomessa onkin varmaan otettu häviäminen raskaasti. Olette silti ehdottomasti meitä parempia lähes kaikessa lumeen liittyvässä. Olen myös vieraillut Helsinki-Vantaan lentokentällä yhden 50 minuutin välilaskun verran, ja sen perusteella ruokannekaan ei ole hullumpaa!”

Mihin aiot suunnata seuraavaksi?

”Aion chillailla kotonani Brightonissa seuraavat 9 päivää, sitten lähden Macaoon pelaamaan APPT-turnausta ja isoja käteispelejä. Sen jälkeen suunnitelmani ovat muuten auki, mutta menen varmuudella ainakin huhtikuussa Barcelonan PartyPoker Millionsiin."


Manigin seikkailuja voit seurata tämän Instagramissa ja Twitterissä. Seuraava vieras istutetaan piinapenkkiin jälleen ensi viikolla!











 

Tagit:
Uudemmat ja aiemmat uutiset
Kommentit