Piinapenkissä WPT-juontaja Tony Dunst: "Musta perjantai oli todella rankka"

Pokerisivujen uuden Piinapenkki-sarjan toisessa osassa toimituksen tiukkoihin kysymyksiin vastaa Mike Sextonin World Poker Tour-lähetysten juontajana korvannut Tony Dunst. Pokeria lukioajoista asti pelannut Dunst on ehtinyt voittaa sekä WSOP-rannekkeen että WPT-tittelin, ja luo nyt uraa Los Angelesissa television parissa. Vaan kuka julkkis sai jopa supliikkimiehenä tunnetun Dunstin sekoamaan sanoissaan? Mitä Helsingissäkin vieraillut juontaja ajattelee suomalaisista? Lukemalla eteenpäin se selviää!


Tony, tervetuloa Pokerisivujen Piinapenkkiin! Otetaan pehmeä startti: Missä olet, paljonko kello on ja mitä olet puuhaillut tänään?

"Tervehdys! Olen jossain päin Los Angelesia Uber-kyytini takapenkillä. Kello on noin yksi iltapäivällä. Tapasin äsken tiedottajani, jonka kanssa keskustelimme tv-urani rakentamisesta ja laajentamisesta pokerin ulkopuolisiin tuotantoihin. Kiirettä pitää muutenkin, sillä minä ja juontajaparini Vince Van Patten teemme täällä seuraavan World Poker Tour-lähetyksen jälkituotantoa."

Millainen on tyypillinen työpäiväsi WPT:tä kuvatessa?

"Sanotaan, että kuvaamme WPT-finaalipöytää, joka alkaa klo 16. Minun työpäiväni alkaa siinä yhden aikoihin, jolloin menen maskeerattavaksi ja laitan puvun päälleni. Sitten syömme lounasta ja käymme läpi finaalipöydän pelaajien taustoja ja heistä saatavilla olevaa tietoa. Yleensä Vince ja minä juttelemme myös tuottajien kanssa ja varmistamme, että olemme näiden kanssa samalla aaltopituudella tulevan jakson sisällöstä. Kello 15 jälkeen on aika siirtyä kuvauspaikalle, jossa otetaan valokuvia sun muuta ennen itse finaalipöydän alkamista.

Kun kortit ovat ilmassa, Vince ja minä teemme ensimmäisen parin tunnin aikana itse asiassa melko vähän. Emme tässä vaiheessa vielä tiedä pelaajien käsikortteja, joten emme pysty kommentoimaan pelitapahtumia kovin syvällisesti. Sen sijaan kuvaamme introja ja outroja, nopeita sponsoreihimme liittyviä juttuja ja sen sellaista. Finaalipöydät kestävät tyypillisesti jotain viiden ja kahdeksan tunnin väliltä, eli yleensä voittaja on selvillä vähän ennen keskiyötä. Voittajan selvittyä koko tuotantoryhmä jää useimmiten vielä drinkille tai parille, joten päivälle tulee tosiaan pituutta. Turnauksen jälkeen minä ja Vince lennämme tänne Los Angelesiin WPT:n studiolle nauhoittamaan spiikkejämme aiemmin kuvatun materiaalin pohjalta."


Tony Dunst, Lynn Gilmartin ja Vince Van Patten.

Ensimmäinen pestisi kameran edessä oli WPT Raw Dealin juontaminen, jonka saadaksesi peittosit yli 1000 muuta hakijaa. Millainen hakuprosessi oli?

"WPT kehitti Raw Deal-segmentin vuonna 2010, ja julkisti tuolloin pokerimediassa etsivänsä osuudelle juontajaa avoimella haulla. Hakemaan pystyi kahdella tavalla; joko matkustamalla Los Angelesiin koe-esiintymään livenä tai lähettämällä videon, jossa hakija antaa näytteitä osaamisestaan. Päätin matkustaa Los Angelesiin WPT:n toimistolle koe-esiintymään henkilökohtaisesti, ja koe-esiintyminen meni todella hyvin. Pääsin toiselle kierrokselle, ja toisen koe-esiintymisen jälkeen minulle tarjottiinkin suoraan paikkaa."

Sinulla ei ollut aiempaa tv-haustaa. Pääsit siis suoraan TV-juontajaksi ensimmäisellä yrityksellä?

"Olen yksi niistä todella harvoista onnekkaista, joille näin on käynyt. Olen pyörinyt viime aikoina aika paljon Losissa, ja voin kertoa että tällä alalla työllistyminen ei normaalisti käy ihan niin helposti."

Teit Raw Dealia yhteensä 140 jaksoa. Viime kesänä tiedotettiin Mike Sextonin lopettavan juontajana 15 vuoden jälkeen, ja sinut nostettiin Vince Van Pattenin aisapariksi. Miltä tuntui astua niin suuriin saappaisiin?

"Työskentelin Miken kanssa seitsemän vuotta, mutta tiesin hänet jo paljon aiemmin. Miken karismalla WPT-juontajana oli iso rooli siinä, että ylipäätään päädyin pokerin pariin. Mikea kunnioittavat kaikki pelaajista tuotantotiimiin, ja hänen kanssaan työskenteleminen oli uskomaton kokemus. Pelipöydissä Mike on aina ystävällinen ja yrittää saada kaikki tuntemaan olonsa kotoisaksi. Sellaiseen kokonaisvaltaiseen ammattimaisuuteen ei ole moni pystynyt eikä tule pystymäänkään -- Sextonin saappaat olivat siis tosiaan enemmän kuin suuret. Kun aloitin Miken paikalla, päätin heti alusta alkaen, ettei minun ole mitään järkeä yrittää keksiä pyörää uudelleen. Minulla on oma juontotyylini, mutta kanssapelaajien ja työkaverien kunnioittamisen suhteen aion yrittää seurata Miken esimerkkiä niin tarkasti kuin mahdollista."


Mike Sexton antoi viestikapulan Tony Dunstille.


Mainitsit, että olit tapaamassa tiedottajaasi liittyen TV-uraasi. Suunnitteletko hyppääväsi pokeriohjelmista kokonaan muunlaisiin tuotantoihin?

"Aion muuttaa pysyvästi Los Angelesiin heinä- tai elokuussa. Minulla on nyt agentti ja tiedottaja, ja suunnittelemme parasta aikaa tulevan urani rakentamista. Olen tehnyt WPT:tä kohta kahdeksan vuotta, ja olen nauttinut ohjelman tekemisestä suunnattomasti. Tuotantoyhtiö ja -tiimi ovat loistavia, eikä WPT:n juontaminen tarkoita sitä, ettenkö voisi työskennellä myös muiden tuotantojen parissa. Koen kuitenkin, että olen melko lailla saavuttanut huipun, mitä pokerituotantoihin tulee. Olisi siis mielenkiintoista kokeilla siipiäni tehden jotain ihan toisenlaista."

Tiedätkö vielä tarkemmin, minkä tyylistä televisiota haluaisit tehdä seuraavaksi?

"Sanoisin, että preferenssini on juontamisessa, sillä koen sen luontevammaksi itselleni kuin näyttelemisen. Olen kuitenkin opiskellut myös näyttelemistä ja nautin siitäkin, joten tilaisuuden auetessa olen ehdottomasti kiinnostunut myös näyttelijänurasta."

Millainen olisi unelmatyösi?

"Unelmatyöni olisi juontaa jotain sen tyylistä kuin Last Week Tonight with John Oliver – se on yhdistelmä hauskaa, fiksua ja informatiivista. Rakastan sitä formaattia. Tai ehkä talk show:n juontaminen Stephen Colbertin tyyliin… Tämä on myös mielenkiintoinen haaste, koska hyppyä pokerista valtavirtatelevisioon ei ole moni tehnyt. Tiedän useita pokerinpelaajia, jotka ovat siirtyneet pokerista esimerkiksi bisnesalalle ja pärjänneet todella hyvin, mutta viihdeala -- emme oikeastaan ole nähneet vielä kenenkään onnistuvan siinä."

Siirrytään hetkeksi televisiosta takaisin pokeriin. Milloin oikein aloititkaan pokerin?

"Aloitin nettipokerin vuonna 2002, vuotta ennen Chris Moneymakerin Main Event-voittoa."

Ennen? Et siis tullut edes buumikärpäsen puraisemaksi, kuten kaikki muut 2000-luvun alkupuolella aloittaneet.

"Näin on, löysin nettipokerin paljon ennen useimpia kollegoitani -- tein ensimmäisen pokeritilini joko lukion toisella tai kolmannella. Olen siis todella oldschool. Kun aloittelin nettipokeriuraani, Full Tilt Pokeria ei ollut vielä edes olemassa, ja PokerStars oli vasta juuri aloittamassa. Niihin aikoihin isoimmat saitit olivat Planet Poker ja Paradise Poker. Hauskaa kyllä, markkinajohtaja Paradise Pokerilla oli pahimpina ruuhka-aikoinakin samanaikaisesti pelaamassa vain 4000 pelaajaa. Buumiaikoina Starsilla saattoi olla helposti yli 100 000 pelaajaa onlinessa, ja Full Tiltilläkin ainakin 40 000."

Mistä pelistä aloitit pokeriurasi? Pelattiinko silloin vielä edes no limitiä?

"Pokeriurani kulki vähän poikkeavaa reittiä, sillä minusta tuli itse asiassa aika nopeasti live-pelaaja. Muutin parikymppisenä Australiaan, ja vietin siellä yli viisi vuotta. Olin käytännössä täysipäiväinen live-pelaaja, grindasin 10/20 ja 20/40 fixed limitiä Melbournen Crown-kasinolla, jota vastapäätä asuin. Fixed limit tosiaan oli suositumpi pelimuoto tuolloin. Sitten löysin jossain vaiheessa 2+2-foorumit, ja päädyin no limitin ja etenkin turnauspokerin pariin. Postasin todella paljon 2+2:n strategiaketjuissa vuosikausia, ja pelasin etupäässä turnauksia sekä netissä että livenä aina Mustaan perjantaihin asti."

Miten Musta perjantai vaikutti sinuun?

"Musta perjantai oli minulle todella rankka, sillä pidin lähes koko omaisuuttani UltimateBetillä ja Full Tiltillä, ja lisäksi minulla oli jonkin verran PokerStarsilla ja Bodogilla. Minulla oli kuusinumeroinen pelirolli ja talouteni oli oikein hyvässä jamassa. Sitten kaikki mureni yhdessä yössä. Yhtäkkiä koko omaisuuteni oli kutistunut noin 5000 dollariin, ja lisäksi olin vielä velvollinen maksamaan veroja voitoista, jotka olin ehtinyt tienata sinä vuonna. Käytännössä heräsin kyseisenä aamuna tilanteeseen, jossa minulla ei ollut enää ollenkaan rahaa eikä tuloja WPT Raw Dealin juontaminen lisäksi."

Miten selvitit tilanteen?

"Ensimmäisen vuoden olin lähinnä vain vihainen pokerille, enkä halunnut omistaa sille paljoa aikaa. Olin myös makeupissa steikkaajalleni, joten kiersin jonkin verran live-turnauksia yrittäen päästä kuiville. Mutta pääosin en juuri edes halunnut pelata pokeria, sillä olin vain niin...vihainen. Sitten ryhdistäydyin, ja totesin että minulla on lopulta asiat varsin hyvin – minulla on työ WPT:llä, ja minulla on steikkaaja joka haluaa edelleen rahoittaa pelejäni. Joten aloitin bankrollini uudelleenrakentamisen Las Vegasin live-käteisistä – aloitin tasolta $2/$5, ja nousin pikkuhiljaa $5/$10:een ja $10/$20:een. Vietin myös paljon aikaa Mike ”Timex” McDonaldin ja Dan Smithin kanssa, ja sain heiltä jonkin verran turnauscoachausta."

Voitit ensimmäisen turnauksesi yli viiteen vuoteen marraskuussa 2013, kun saavutit urasi ensimmäisen WPT-tittelin St. Maartenilla. Miltä se tuntui?

"No, miten sen nyt sanoisi... ykköspalkinto oli 145 000 dollaria, mutta olin tuolloin vielä 330 000 dollarin makeupissa. En siis saanut itselleni voittorahoista senttiäkään. Sain kuitenkin lopulta ahkeralla työllä makeupini clearattua ja rakennettua bankrollini siihen pisteeseen, että talouteni ei ollut enää kuralla. Olen kaikista asioista ehkä jopa ylpein siitä, että älyttömien riskien ottamisen sijaan onnistuin rakentamaan bankrollini uudelleen kärsivällisesti ja määrätietoisesti."

Olit aloittanut Raw Dealin juontajana vain muutamaa kuukautta ennen Mustaa perjantaita. Vaikuttiko se jotenkin ohjelmaanne?

"WPT-lähetykset olivat olleet jo vuosikausia niin suosittuja, ettei pelkoa ohjelman lopettamisesta tai mistään sellaisesta onneksi ollut. Lisäksi PartyPoker osti World Poker Tourin melko pian Mustan perjantain jälkeen, ja turnauksiin alkoi virrata pelaajia nettisatelliiteista ja saimme hyvää pöhinää myös sitä kautta. Turnausten pelaajamäärät tosin luonnollisesti laskivat, kun varsinkaan nuorilla amerikkalaisilla nettipelaajilla ei yhtäkkiä enää ollutkaan varaa pelata. Jos pelasi WPT-turnauksia pian Mustan perjantain jälkeen, turnauksissa tuli myös vastaan paljon ensimmäisen nettipelaajasukupolven pelaajia, jotka yrittivät viimeisenä oljenkortenaan ryhtyä liveturnausammattilaisiksi nettipelien tultua kielletyksi. Monet heistä pyrkivät suurella riskillä joko saamaan ison turnausrahastuksen tai sitten lopettamaan pokerin kokonaan."

Ovatko USA:n live-pelit tulleet pehmeämmiksi vuosien saatossa, koska teillä ei käytännössä ole nettipokeria?

"Ehdottomasti. Black Fridaysta on nyt seitsemän vuotta, eikä nettipokeri vieläkään pyöri USA:ssa muutamaa osavaltiota lukuunottamatta. Muutamat sukupolveni nettijyristä selvisivät, mutta suurin osa heistä lopetti. Sen takia fieldit USA:ssa ovat tällä hetkellä todella pehmeitä – ne koostuvat lähinnä suuresta määrästä harrastelijoita ja pienestä joukosta pitkän linjan ammattilaisia. On myös todella vaikea nähdä, että tulisi uusi sukupolvi joka nousisi high stakes-peleihin samalla lailla kuin meidän sukupolvemme nousi. Nykyään on yksinkertaisesti äärimmäisen vaikeaa kehittää high stakes-turnauksiin tarvittavaa bankrollia, ja taitojen hiomiseen taas tarvitaan nettipokeria. Seuraavan sukupolven pelaajat joutuvat nousemaan tasoissa aiempaa hitaammin ja maltillisemmin. Se huolestuttaa minua jonkin verran, kun ajatellaan pokerin kiinnostavuutta yleisesti."

Yhdysvalloissa järjestettäviin live-turnauksiin tulee tällä haavaa paljon hyviä eurooppalaisia pokerinpelaajia isojen rahojen ja pehmeiden pelien perässä. Mitä mieltä olet näistä ryöstöretkistä?

"Mielestäni on pelkästään luonnollista, että eurooppalaiset löytävät tiensä tänne myös muulloin kuin WSOP:n aikaan. Kyse on yksinkertaisesti kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta. Esimerkiksi Saksalla ja Yhdysvalloilla on käsittääkseni keskinäinen verotukseen liittyvä sopimus, jonka johdosta saksalaiset eivät joudu maksamaan veroja Yhdysvaltoihin turnausvoitoistaan. Heidän on siis enemmän kuin kannattavaa tulla tänne."


Suit up! Tony Dunst tunnetaan paitsi pelitaidoistaan, myös siitä, että mies pukeutuu pokeripöydässä hupparin sijaan pukuun.

Voitit ensimmäisen WSOP-rannekkeesi vuonna 2016 $1,000 No Limit Hold'emista. Tapahtuiko turnauksessa mitään erityistä?

"Niin siinä kävi. Hauskaa kyllä, kesä 2016 oli ensimmäinen kerta, kun en ottanut rannekejahtia niin vakavasti. Edelliset 10 vuotta pelasin kaikki mahdolliset WSOP-turnaukset, ja olin aina paikalla heti ensimmäisestä tasosta alkaen. Ennen vuoden 2016 WSOP:ta päätin että paskat tästä, otan tänä vuonna vähän rennommin. Päätin pelata vain pari sivuturnausta ja Main Eventin, enkä ottanut stressiä alkutasojen missaamisesta. Rekisteröidyin voittamaani turnaukseen vasta aivan viime hetkellä, noin kuuden tunnin pelin jälkeen. Sain huikaisevat 15 isoa blindia alkuun, ja on mielestäni aika ironista, että kaikista turnauksista tuo oli sitten se, jonka voitin.

Itse turnauksesta on jäänyt mieleen iso käsi kakkospäivältä, jolloin vastustajani painoi järjettömän kokoisen check-shoven ylipariani vastaan. Maksoin, ja vastustajalla oli värinveto ja gutari. Potissa oli useita kertoja keskiarvopinon verran, ja sillä kertaa käteni piti. Käden jälkeen olinkin yksi chipleadereista. Heads-up taas oli aika poikkeuksellinen. Vastustajani (Jason Rivkin, toim. huom.) oli nimittäin niin tohkeissaan jo finaalipöytään asti pääsemisestä, että tämä aloitti suuren rahastuksensa juhlimisen jo finaalipöydän aikana. Niinpä heads-upin alkaessa vastustajani oli itse asiassa aika humalassa. On mielestäni melko koomista, että kun vihdoin pääsin kymmenen vuoden yrittämisen jälkeen pelaamaan mies miestä vastaan jokaisen pokerinpelaajan unelmasta, vastustajani oli kännissä."

Sinulla on nyt kaksi kolmaosaa himoitusta Triple Crownista (WSOP-, WPT- ja EPT-tittelit). Aiotko tulla Eurooppaan jahtaamaan puuttuvaa kolmatta voittoa?

"En oikeastaan usko, tai ainakaan minulla ei ole mitään suunnitelmia asian suhteen. Olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni sellaisena kuin se on, ja tällä hetkellä siihen mahtuu lähinnä maltillinen määrä pokeriturnauksia Pohjois-Amerikassa. Kiersin kyllä aiemmin paljon Euroopassa PartyPokerin lähettiläänä, ja minulla oli reissuillani erittäin hauskaa. Nautin myös paljon eurooppalaisten kanssa pelaamisesta. Mutta pikkujutut kuten Triple Crown eivät ole niin merkityksellisiä minulle, että alkaisin varsinaisesti jahtaamaan niitä."

Olet varmasti työsi kautta tutustunut myös moniin julkkiksiin. Onko sinulla mitään hauskoja tarinoita kohtaamisista silmäätekevien kanssa, joita haluaisit kertoa Pokerisivuille?

"World Poker Tourilla on oma hyväntekeväisyyssäätiönsä nimeltä WPT Foundation, joka on kerännyt vuoden 2012 jälkeen hyväntekeväisyyteen yli 11 miljoonaa dollaria. Yksi yhteistyökumppaneistamme on Tiger Woodsin Tiger Jam-tapahtuma, joka on eräänlainen sekoitus golfia, pokeria ja juhlia. Se vetää puoleensa paljon julkkiksia. Viime kesän Tiger Jam osui sattumalta samalle päivälle, kun WPT julkisti uuden pestini Mike Sextonin korvaajana. Törmäsin tapahtumassa Dallas Mavericksin omistaja Mark Cubaniin, joka on Yhdysvalloissa todella suuri julkkis. 'Hei, Tony, onneksi olkoon uudesta työstäsi!', olivat Cubanin ensimmäiset sanat minulle. Olin ihan ihmeissäni siitä, että hän edes tiesi minut. Kiitin onnitteluista, ja sanoin Markille että nautin todella paljon hänen tähdittämistään Shark Cage-ohjelman jaksoista. Arvaa, mitä Mark vastasi?"

No?

"'Se on Shark Tank.' Olin onnistunut sekoittamaan ohjelmat." (Shark Tank on Suomessa nimellä Leijonan Luola näytetty Diiliä muistuttava reality-sarja, ja Shark Cage taas PokerStarsin pokeriohjelma, toim huom.)



Kuulin, että sinulla oli tänä vuonna 14 000 dollarin veto Super Bowliin. Oliko se elämäsi suurin vedonlyönti?

Minulla oli tosiaan tänä vuonna 14 000 dollaria kiinni Super Bowlissa. Vetoni oli osittain Patriotsille ja osittain over/underia. Se ei mennyt kovin hyvin. Isoin vetoni oli kuitenkin jo viime kesänä, jolloin löin Floyd Mayweatheria 30 000 dollarilla tämän otellessa Conor McGregoria vastaan.

Entä pokerinpelaajien suuresti rakastamat sivuvedot, oletko ollut osallisena niissä?

"Kyllä vain! Mieleeni tulee ensimmäisenä tarina noin vuodelta 2010. Minä ja Ashton ”theASHMAN103” Griffin vuokrasimme yhdessä talon WSOP:n ajaksi parinakin kesänä joskus vuosien 2009-10 tienoilla. Yhtenä päivänä olin kämpillä pelaamassa nettipokeria, kun taas Ashton oli lähtenyt golfaamaan muutaman yhteisen kaverimme kanssa. Yksi näistä kavereista soitti sitten kierroksen jälkeen ravintolasta ja kertoi, että golfaamassa ollut porukka ja Ashton olivat sopineet vedonlyönnistä. He olivat jo pelanneet 18 reikää golfia 36 asteen paahteessa ja hoitaneet kaikki siirtymät kävellen. Sen jälkeen he olivat syöneet massiivisen sushi-aterian, ja Ashton oli tilannut itselleen vielä kokonaiselle perheelle tarkoitetun jäätelöannoksen. Veto lyötiin siitä, pystyisikö Ashton ensin syömään jäätelöannoksen ja sitten juoksemaan 15 mailin (24,1 kilometriä) matkan takaisin kämpille alle kolmeen tuntiin paahtavassa helteessä. Hän ei myöskään saisi käydä wc:ssä ennen juoksemista. Halusin totta kai mukaan vetoon, ja otin siltä istumalta taksin ravintolaan, jossa Ashton jo mutusteli jäätelöä sinne saapuessani. Löimme kollektiivisesti 23 000 dollaria Ashtonia vastaan siitä, ettei tämä onnistuisi. Ashton söi koko jäätelöannoksen, alkoi juoksemaan ja jo 30 minuutin jälkeen tämä oli aivan kuoleman kielissä. Hän oksensi tienvarteen ja näytti siltä, että mies pyörtyy hetkenä minä hyvänsä. Mutta ilmeisesti oksentaminen sai hänen olonsa paremmaksi, sillä yhtäkkiä Ashton virkosi ja pinkoi kotiin hurjaa vauhtia. Hän alitti lopulta aikarajan 40 minuutilla ja vei rahamme."

Se ei myöskään ollut viimeinen kerta, kun Ashton putsasi jonkun hullussa juoksuvedossa. Tiedätkö muuten, mitä Ashton nykyään puuhailee? Se mies olisi mukava saada Piinapenkkiin.

"Kyllä Ashton pelaa edelleen pokeria, näin hänet Bellagiossa vähän aikaa sitten. Mutta hänen perässään on välillä vähän vaikea pysyä."

(Taustalta kuuluu keskustelua Uber-kuljettajan kanssa, ja kuulostaa siltä, että Tony tarvitsee pian puhelintaan muuhun kuin suomalaistoimittajan kanssa keskustelemiseen.)

Tony, kuulostaa siltä että selvititte Los Angelesin kuuluisat liikenneruuhkat ja pääsit perille. Vielä nopea kysymys: Olit pari vuotta sitten myös vierailulla Suomessa ihastelemassa vähälumista kesäämme. Miten oikein päädyit tänne, ja mitä ajattelit juroista suomalaisista?

"Olen ylipäätään innokas matkailija ja haluan aina tutustua uusiin paikkoihin. Kasvoin todella pienessä paikassa Wisconsinin osavaltiossa, ja olen ollut nuoresta pitäen utelias maailman ja eri kulttuurien suhteen. Olin halunnut käydä pohjoismaissa jo pitkään, sillä olin kuullut maailmankolkastanne paljon hienoja asioita. Täydellinen tilaisuus tulla vierailulle Helsinkiin avautui toissa kesänä, pian rannekevoittoni jälkeen. Hyvä ystäväni Emil Patel nimittäin asuu siellä nykyään, ja kalenterissani oli sopivasti tilaa WSOP:n jälkeen. Te suomalaiset olette ehkä vähän varautuneita, mutta ette missään nimessä juroja tai epäystävällisiä. Minulla oli Helsingissä oikein hauskaa!"


Tony Dunstin seikkailuja voit seurata Instagramissa ja Twitterissä.

Viime viikolla piinapenkissä istui Manig Loeser, joka kertoi Pokerisivuille Super High Roller-turnausten hullusta maailmasta.

Piinapenkki jälleen ensi viikolla!

Tagit:
Uudemmat ja aiemmat uutiset
Kommentit