Pokerisivut-lehti: Johnny Lodden hävisi omaisuutensa hakkerille

Pokerisivut-lehden 10-vuotisjuhlan kunniaksi julkaisemme pitkin syksyä uudelleen lehden luetuimpia juttuja. Vuoden 2009 tammikuussa alun perin julkaistussa 15-sivuisessa jutussa Johnny Lodden kertoi Pokerisivujen toimittajalle yksinoikeudella Bahaman auringon alla, kuinka tämä hävisi miljoonia dollareita nettihakkerille. Juttu oli yksi lehden historian kiitellyimpia artikkeleita.

Putsattu (julkaistu Pokerisivut 1/2009)
Teksti: Miikka Anttonen



Mistään ei voisi päätellä, että vastapäätä istuva ja Bahaman tammikuun lämmöstä Paradise Islandilla nauttiva rento norjalainen kaveri on pari vuotta sitten ollut ihan pohjalla.

Johnny Loddenilla nimittäin riittää riemua ja naurua. Välillä hän nousee pöydästä ja pulahtaa vilvoittavaan veteen ja räiskyttää tahallaan vettä vesirajassa aurinkoa ottavan tuttunsa päälle. Matkalla takaisin Lodden tervehtii ja kättelee joka toista vastaantulijaa. Hän tuntuu tuntevan lähes kaikki, ja kaikki tuntuvat pitävät hänestä – etenkin naiset.

Lodden on ollut pokerin pelätyin ja kovin pelaaja. Hän oli pelitaitojensa ansiosta juuri täysi-ikäiseksi tullessaan jo miljonääri.

Mutta sitten hän hävisi koko miljoonien eurojen omaisuutensa nettipokerihuijarille. Jupakan seurauksena Loddenin henkeä on tiettävästi uhattu.

”Patrik Antonius hävisi samalle huijarille ehkä 500 000 dollaria. Minä hävisin paljon enemmän, monta miljoonaa. Olin niin tyhmä. Nuori, ylpeä ja tyhmä”, Johnny Lodden huokaa.

Lodden on ruskettunut ja pukeutunut pelkkiin valkoisiin rantashortseihin. Hänellä on mukanaan muovikassi, jossa hän kantaa valkoista pikeepaitaa, aurinkolaseja, Colt-sytytintä ja askillista Marlboron kevyttupakkaa. Hänellä on kädessään kookospähkinään tehty drinkki. Neljän hengen livebändi soittaa taustalla reggaeta. Tummat silmänaluset kielivät myöhään venyneestä illasta. Loddenin äänensävy on sydämellinen.

Vanha Lodden ei ole vieläkään. Lodden on 23-vuotias, mutta hän on kokenut elämässään paljon. Ehkä vähän liikaa.

Miten hän jaksaa silti olla sydämellinen, kaiken sen jälkeen, mitä hänelle ja hänen miljoonille euroilleen tapahtui? Sen jälkeen, kun hän romahti rutiköyhäksi? Sitä voi olla vaikea ymmärtää.

Mitä siis oikein on tapahtunut Loddenin tähänastisessa värikkäässä elämässä?



 

Ensimmäinen kesäkuuta vuonna 1985. Maailma kohisee kolme päivää aiemmin Brysselin Heyselin jalkapallostadionilla tapahtuneesta tragediasta, jossa 39 ihmistä kuoli Juventuksen ja Liverpoolin välisen Euroopan cupin loppuottelun mellakoissa. Bangladeshissa korjataan tuhoja 10 000 ihmisen hengen vaatineen syklonin jäljiltä. Las Vegasissa käynnistellään World Series of Pokeria, jonka Main Eventin voittajaksi selviytyy lopulta Bill Smith. Lounais-Norjassa uinuvaan Jorpelandiin, idylliseen 5000 asukkaan pikkukaupunkiin, syntyy Loddenin perheeseen neljäs veljes. Lapsi saa nimekseen Johnny.

Johnny Loddenin isä on paljasjalkainen norjalainen, äiti japanilainen. Merimies-isä oli aikoinaan Japanissa purjehtimassa, tutustui naiseen, rakastui ja vei hänet mukanaan Norjaan ja Jorpelandiin.

Loddenin perhe kärsii jatkuvasta taloudellisesta niukkuudesta. Isä työskentelee nosturinkuljettajana, ja äiti on työtön kotiäiti. Johnnyn jälkeen perheeseen syntyy vielä yksi veljes, joten suita on vähillä rahoilla paljon syötettävinä.

”Olen hyvin läheinen vanhempieni kanssa, ja arvostan heitä korkeammalle kuin mitään muuta. He ovat kuitenkin aina tehneet kaikkensa meidän lasten eteen, ja minulla oli hyvin onnellinen lapsuus. Köyhyydestä oli myös hyötyä, sillä minun oli harjoiteltava ahkerasti korttipelejä ansaitakseni niissä hieman taskurahaa”, Lodden muistelee Bahamalla kaivaessaan askistaan tupakan.

Lodden aloittaa uhkapelaamisen jo pienenä. Hän lyö muutamien peleistä innostuneen ystävänsä kanssa vetoa kaikesta mahdollisesta: korttipeleistä, jalkapallosta, kolikonheitosta. Panokset ovat totta kai pieniä: pikkukolikoita, purukumia tai karkkia. Mutta aina pitää olla jokin panos, muuten pelaaminen ei ole heidän mielestään hauskaa. Lodden kolminkertaistaa aina kymmenen kruunun viikkorahansa voittamalla kaveriensa rahat viiden kortin vetopokerissa.
 


 

Loppuvuodesta 1999 koko maailma odottaa kauhunsekaisin tuntein milleniumia, vuosituhannen vaihdetta. Atk-järjestelmien epäillään pettävän. Jotkut ennustavat jopa maailmanloppua.

Norjan Jorpelandissa viisi yläasteikäistä poikaa alkaa järjestää viikottaisia pokeri-iltoja, ja pääpeliksi nousee vetopokerin sijaan Texas Hold’em.

14-vuotias Johnny Lodden on ringin suurin voittaja illasta toiseen. He pelaavat vain 1/2 kruunun (15c/30c) sokkopanoksilla, mutta menestyksensä ansiosta Loddenilla on aina rahaa ostaa tupakkaa ja olutta.

16-vuotiaana Lodden saa ensikosketuksensa nettipokeriin. Hänen ystävänsä on avannut tilin PartyPokerille. Lodden rientää ystävänsä luokse joka iltapäivä koulun jälkeen ja katsoo tämän pelaamista iltamyöhään asti yrittäen oppia pelin perusteita. Koulu jää Loddenilta vähälle huomiolle, ja arvosanat kärsivät. Lukion juuri aloittanutta Loddenia eivät kiinnosta läksyt vaan pokeri.

Kun Lodden on katsonut kuukausia ystävänsä pelaamista, hän kokee lopulta olevansa valmis tekemään myös itse talletuksen. Lodden aloittaa fixed limitistä tasolta $0,50/$1. Hän junnaa pitkään paikallaan ja hänen pelikassansa kasvaa hitaasti.

”Sitten yhtenä päivänä voitin 2,100 dollaria eräästä nettiturnauksesta. Kun menin seuraavana päivänä kouluun, tuntui kuin olisin upporikas. Se oli ensimmäinen kerta, kun muistan ajatelleeni, että pokerilla voi oikeasti tehdä rahaa”, Lodden sanoo.

Tuon turnausvoiton jälkeen Lodden nousee aina korkeammille tasoille katkeamatta. Hän ottaa suuria riskejä ja hänen kassanhallintansa on ajoittain todella löyhää, mutta kriittisillä hetkillä Lodden on onnekas.

Sitten Lodden lopettaa koulun 17-vuotiaana pokerin takia.

”Yritin aloittaa koulun uudestaan silloin tällöin, mutta en vain jaksanut sitä ja luovutin aina parin kuukauden yrittämisen jälkeen. Vanhempani olivat päätöksestäni todella vihaisia. Nykyisin he hyväksyvät ammattini, mutta aikojen saatossa siitä on riidelty paljon”, Lodden sanoo.

Pokerin takia koulun lopettanut 17-vuotias Lodden pelaa jo kaikkein suurimpia limittejä. Lodden pelaa yhtaikaa viittä pöytää 15 ja 30 dollarin sokkopanosten limitiä. Hän voittaa järjettömiä summia noista peleistä, suunnilleen miljoona taalaa.

”Vastustajat olivat siihen aikaan erittäin huonoja. Sitten vaihdoin no limitiin ja hävisin paljon. En kuitenkaan lannistunut, vaan grindasin uudestaan ylöspäin fixed limitissä, ja yritin uudestaan no limitiä. Sitten hävisin taas isosti, harjasin lisää fixed limitiä ja niin edelleen. Tämä toistui aika monta kertaa. Lopulta aloin pärjätä no limitissäkin, ja 19-vuotiaana olin jo maailman huipulla siinäkin.”

Lodden nousi maailman tunnetuimpien pokerinpelaajien joukkoon. Hänellä on turnausrahastuksia yli 500 000 dollarin edestä. Hänellä on toiseksi eniten European Poker Tourin rahasijoja, vain Luca Paganolla on yksi enemmän. Lodden on valittu maailman vuoden online-pelaajaksi.

Ennen kaikkea hänet tunnetaan nimimerkistä bad_ip, joka oli muutama vuosi sitten täysin pysäyttämätön internetin suurimmissa no limit -peleissä. Ne pelit tekivät Loddenista upporikkaan. Tosin vain hetkeksi.


***

Alkuvuonna 2004 rahtilaiva Rocknes ajaa karille ja pyörähtää kumolleen Norjan länsirannikolla Bergenin edustalla, alle 200 kilometrin päässä Jorpelandista. Loukkuun jää 30 merimiestä, joista 12 onnistutaan pelastamaan. Janet Jacksonin rinta pullahtaa ulos Yhdysvalloissa kesken amerikkalaisen jalkapallon loppuottelun Super Bowlin puoliaikashow’n, ja näky on jäävä ikuisiksi ajoiksi television historiaan.

Maailman suurimmat käteispelit käydään Primalla - nykyinen MicroGaming - sillä Full Tiltin ja PokerStarsin toiminta on vielä lapsenkengissä.

Nettipelaajien maailman huippu on vielä kapea. Priman 200/400 dollarin blindien no limit hold’emissa on vain kourallinen vakiopelaajia. Heistä kaksi on ylitse muiden. Toinen on Patrik Antonius, ja toinen Johnny ”bad_ip” Lodden.

Keskipäivän aurinko polttaa, ja Lodden levittää päälleen aurinkoöljyä kevytsavuke sormiensa välissä. Rikkaat englantilaisturistit vilvoittelevat laguunimaisella uima-altaalla. Lodden aikoo viettää Paratiisissa reilun viikon. Hän viihtyisi pidempään, mutta joutuu palaamaan Norjaan ottamaan vastaan vuoden turnauspelaajan palkinnon kansallisissa Poker Awardseissa.

”Minä ja Patrik Antonius jäimme lopulta suunnilleen tasoihin keskinäisistä peleistämme. Pelasimme puolisen vuotta melkein joka päivä. Toisena päivänä toinen voitti muutaman sata tuhatta, ja yleensä heti seuraavana päivänä toinen kuittasi tappionsa takaisin. Lopulta emme enää pelanneet toisiamme vastaan, koska siinä pelissä ei vain ollut mitään järkeä. Ketä tahansa muuta vastaan pelaaminen oli meille molemmille taloudellisesti paljon kannattavampaa”, Lodden sanoo.

Lodden sanoo voittaneensa noina vuosina rahaa kaikilta. Tunnetuista nimistä hän voitti aika paljon Erick Lindgreniltä ja Barry Greensteinilta. Ilari Sahamieheltä Lodden voitti jonkin verran no limitissä.

”Siellä oli myös eräs australialainen kaveri, jolta vein pienen omaisuuden. Pelasin 200/400 dollarin blindeilla häntä vastaan, ja hän latasi aina 4,000 taalaa kerrallaan. Hän oli ehkä maailman huonoin shortstäkkääjä ja hävisi minulle noin 30,000 dollaria päivässä. Rokotin häntä kaiken kaikkiaan varmasti puolen miljoonan edestä”, Lodden muistelee.

Eniten rahaa Lodden kääri kuitenkin satunnaisilta pelaajilta, jotka pelasivat normaalisti 25/50 dollarin ja 50/100 dollarin tasoilla ja tulivat shotittamaan isompaa peliä. Lodden voitti heidän rahansa melkein poikkeuksetta, koska he pelkäsivät liikaa.

Kerran joku amerikkalainen tuli aukomaan päätään chattiin kesken Loddenin pelisession ja sanoi, että tämä oli vain onnekas kakara. Jenkki haastoi Loddenin heads up -sessioon. He menivät privaattipöytään, ja jenkki latasi pöytään 190,000 dollaria. Vastasin tähän lataamalla pöytään 5,900,000 dollaria ja kirjoitin chattiin: ”Luulin, että sinulla oli pelikassaa haastaa minut”. Jenkki poistui pelipöydästä välittömästi.

Lodden itse oli täysin peloton. Se teki hänestä hyvän pelaajan.

”Minua ei kiinnostanut raha, eivätkä mitkään summat saaneet minua pelkäämään rahan häviämistä. Halusin vain voittaa. Halusin olla maailman paras pokerinpelaaja, ja tein kaikkeni onnistuakseni siinä”, Lodden sanoo.

”Pokerissa ei voi pärjätä, jos ajattelee siinä liikkuvia rahasummia. Ei voi miettiä, että ’helvetti, nyt meni rantahuvila ja kohta menee Porschekin’. Pitää vain pelata parasta peliään ja tehdä mahdollisimman hyviä päätöksiä. On myös kyettävä oppimaan virheistään, jotta tietää, mitä tehdä seuraavalla kerralla samassa tilanteessa. On katastrofaalista tehdä sama virhe toistuvasti uudestaan vain siksi, että ei laiskuuden takia jaksanut korjata sitä ensimmäisellä kerralla.”

Mutta kohta Lodden teki yhden äärettömän suuren virheen.

Vasta täysi-ikäiseksi tullut nuorimies, jolla on miljoonaomaisuus ja ystäväpiirissä muita ison rahan pokerinpelaajia. Hyppäys Jorpelandin maalaisidyllistä miljoonakaupunkien hedonismiin, maailman kalleimpien yökerhojen vip-tiloihin ja mediamylläkän keskipisteeseen. Se on elämäntilanne, jossa monella menee pää sekaisin. Eikä siirtymä aivan kivutonta ollut Johnny Loddenillekaan – tai ainakaan hänen lompakolleen.

Lodden alkoi kiertää maailman pokeriturnauksia melko pian tultuaan täysi-ikäiseksi. Hän tunsi aluksi vain joitakin norjalaisia pokerinpelaajia, mutta tutustui sosiaalisen luonteensa ansiosta nopeasti muihin huippupelaajiin. Ystäväpiiri laajeni koko ajan. Lodden ystävineen matkusti kaupungista ja turnauksesta toiseen, vietti välipäivät yökerhoissa juoden samppanjaa ja nukkuen raukeasti iltapäiviin asti viiden tähden hotellihuoneissa.

Kuten menestyvät ihmiset usein, myös Lodden kohtasi monia siipeilijöitä. Nuori ja upporikas pokerinpelaaja oli helppo kohde kenelle tahansa hännystelijälle. Lodden ei kuitenkaan välittänyt, vaikka hän joutui aina hoitamaan koko seurueen laskun. Lodden piti jatkuvasti juhlia, joissa Dom Perignon virtasi, ja maksoi lopulta aina. Kaiken.

”Ruotsalaiset ovat helvetin pihejä. He eivät maksa ikinä mistään. Paitsi William Thorson ja Per Ummer. Kaikki muut ruotsalaiset hengaavat seurassasi niin kauan kuin on ilmaista juomaa, mutta kun ne loppuvat, he katoavat. Olen upottanut monta sataa tuhatta pelkästään näihin kosteisiin juhliin”, Lodden sanoo pyöritellen sytyttämätöntä tupakkaa edelleen etu- ja keskisormen välissä. Drinkki on tyhjentynyt, ja tarjoilija on tuonut uuden.

”Olen monesti myös kirjaimellisesti heitellyt rahaa ympäriinsä. Olin esimerkiksi St. Maartenilla 18-vuotiaana pelaamassa, ja osallistuin puolileikilläni 500 dollarin sisäänoston turnaukseen. Nautin reippaasti alkoholia koko turnauksen ajan. Pelasin melko villisti, koska minulla oli paljon ystäviä mukana, ja he kaikki halusivat lähteä yöelämään. Jotenkin onnistuin voittamaan koko turnauksen ja reilun 30,000 dollarin palkintorahat. Kun pääsimme vihdoin poistumaan kasinolta kohti yökerhoa, turnausjohtaja juoksi perääni ja toi palkintorahani, jotka olin unohtaa kasinolle. Tungin setelipinot taskuuni, ja loppuillan kulku on minulle hyvin epäselvä. Heräsin seuraavana aamuna puistonpenkiltä, ja taskustani lenteli satasen seteleitä ympäriinsä. Suurin osa rahoista oli ihme kyllä edelleen tallella.”

Eräänä toisena kertana Lodden oli taas kerran juonut hieman liikaa. Lodden oli Tukholmassa kasinolla pelaamassa ja tapasi muutamaan ystävänsä ja päätti lähteä heidän kanssaan illanviettoon. Lodden heräsi seuraavana aamuna keskeltä katua Tukholman keskustasta. Hänellä ei ollut mitään muistikuvia edellisillasta tai harmainta aavistusta siitä, missä hän oli. Joku mummo heitti Loddenille pari kolikkoa bussirahaksi, jotta poika pääsisi kotiin. Loddenilla oli taskussaan 200,000 kruunua voittorahoja kasinolta.

”Minua ei ole kertaakaan ryöstetty tai mukiloitu, mikä on kai melkoinen saavutus elämäntyylini huomioon ottaen. Suurin syy siihen on tosin varmasti henkivartijani. Hän on oikeasti sellainen tyyppi, jolle ei haluta ryttyillä. Henkivartijani oli kerran pistänyt jonkin baarin pesäpallomailalla totaalisesti maan tasalle, kun baarimikko kieltäytyi myymästä hänelle paukkua ennen anniskeluaikaa. Tapasin hänet muuten ensi kertaa pokeripöydässä. Hän on oikeasti mukava tyyppi”, Lodden sanoo ja virnistää.

Pelireissuilla Loddenilla on ollut matkaseurana useimmiten uhkapelihulluja skandinaaveja, vielä sairaampia tyyppejä kuin Lodden itse.

He löivät vetoa kaikesta mahdollisesta, kuten vaikka siitä, kenen matkalaukku tulee ensimmäisenä lentokentän hihnalta. Myös yllytyshullut vedot olivat suosittuja. Lodden löi esimerkiksi yhden ystävänsä kanssa vedon sampoopullon syömisestä. Ystävä söi pullon ja voitti vedon, mutta oli todella sairas viikon sen jälkeen.

”Nuo vedot olivat vain hauskanpitoa, keino välttää tylsyyttä pitkillä lentomatkoilla”, Lodden sanoo.

”Löin noihin aikoihin myös isoja, sadan tuhannen taalan kokoisia urheiluvedonlyöntejä jalkapallon Englannin Valioliigan tai Norjan pääsarjan otteluista. Ja jos ei sattunut olemaan peliä näistä sarjoista, tungin samansuuruisia panoksia johonkin alasarjaotteluun, vaikka en edes tiennyt joukkueista juuri mitään. Oli vain pakko saada jännitystä, ja pienemmät summat eivät tuntuneet miltään. Suurimmat yksittäiset vetoni olivat 250,000 taalan suuruisia. Olen aina harrastanut urheiluvedonlyöntiä, ja tulen todennäköisesti aina harrastamaan. Hävisin siihen paljon rahaa jo alaikäisenä. Aloin pelata isoista panoksista heti, kun voitin enemmän rahaa pokerissa. Olen vuosien saatossa hävinnyt urheiluvedonlyöntiin paljon rahaa. Todella paljon”, Lodden huokaa.

Mutta hävisi hän muuhunkin.
 

***

Ylpeys, voitontahto ja kilpailuhenkisyys. Ne ovat Loddenin persoonan piirteitä, jotka auttoivat häntä tulemaan yhdeksi maailman parhaista pokerinpelaajista. Ironista kyllä, samat ominaisuudet vauhdittivat myös hänen nopeaa alamäkeään kohti vararikkoa.

On aika puhua tapaus Mohammad Kowssariesta. Muuten aina iloinen Lodden vakavoituu heti. Hänen olkapäänsä menevät kyyryyn kuin petoeläimellä, joka aistii vaaran. Tämä on ainoa aihe, josta hän ei haluaisi puhua. Syitä voi vain arvailla, mutta Loddenia lähellä olevien lähteiden mukaan Lodden on saanut myös tappouhkauksia, mikäli vie asian pidemmälle. Lodden itse ei ole halukas vahvistamaan asiaa, mutta ei niitä myöskään kiistä. Kun asiasta yrittää keskustella, Lodden alkaa kierrellä ja vaihtaa puheenaihetta.

Internetissä liikkuvien huhujen mukaan aikanaan raiskaussyytteenkin saaneella Kowssariella on kytköksiä moottoripyöräjengeihin ja palkkamurhaajiin. Ei ihme, että Lodden on vaiennut asiasta niin pitkään.


 

On kesä 2006, ja Lodden on juuri palannut Las Vegasista ja elämänsä ensimmäisestä World Series of Poker -turnauksesta. Hän on menestynyt käteispeleissä erinomaisesti ja on edelleen maailman pelätyimpiä pokerinpelaajia. Käytännössä kukaan ei suostu haastamaan häntä heads upiin.

PokerStars ja Full Tilt alkavat saada jalansijaa pelimarkkinoilta. Loddenkin on pelannut PokerStarsilla ja voittanut jättisummia 5,000 dollarin heads up -sittareissa aliaksellaan Lars_Magne.

Loddenin läheinen ystävä Jasper Pääkkönen ja muutama muu suomalainen ovat jälleen vierailemassa Loddenin luona Norjassa.

Pääkkönen muistelee:

”Johnny pelasi TheTerrorist-nimimerkkiä vastaan hotellihuoneessa ja hävisi jokaisen potin. Johnny sanoi, että ’Tuo kaveri näkee korttini. Olen siitä aivan varma’. Kysyin, miksi hän sitten jatkaa pelaamista. Johnny ei itsekään tiennyt, mutta ei vain pystynyt lopettamaan. Hän sanoi, että tämä on hänen ainoa pelinsä, joka on käynnissä, joten hänen on pakko jatkaa pelaamista.”

Kyseinen TheTerrorist-nimimerkki kuului Mohammad Kowssarielle, ruotsalaiselle häviävälle high stakes -pelaajalle ja tietokonenerolle. Toinen Kowssarien tunnetuista nimimerkeistä oli Fast_Freddie, joka voitti samaisena kesänä online-pokerin silloisen ennätyspotin, 465,451 dollaria. Hävinnyt osapuoli oli Johnny Lodden.

Lodden alkoi epäillä huijausta erään hävityn käden jälkeen, kun TheTerrorist maksoi hänen panostuksensa loppuun asti kymppihailla pöytään, jossa myös värin- ja suoranvedot tulivat riverillä perille.

”TheTerrorist oli aina ollut high stakes -pelien huonoimpia pelaajia, ja olin häntä vastaan hyvin voitolla. Sitten yhtäkkiä kaikki muuttui. Hän pelasi edelleen todella huonosti, mutta hävisin koko ajan, koska hän teki aivan sairaita maksuja. Sellaisia, joita kukaan ei vain yksinkertaisesti voi tehdä. Yhtäkkiä hän voitti kaikilta rahaa ja murskasi Priman pelit täysin”, Lodden sanoo.

”Hän kysyi Patrik Antoniukselta chatissa, haluaisiko tämä kenties pelata pot limit Omahaa heads upina. En ollut koskaan nähnyt TheTerroristin pelaavan Omahaa, kun taas Patrik oli pelin erityisosaaja. Silti hän murskasi Patrikin mennen tullen. Samaan aikaan Kowssarie pelasi myös Full Tiltillä nimimerkillä TerrorOfSwede ja katkoi aikansa parhaana fixed limit -pelaajana pidetyn Alex ´TexasLimitKing´ Dalakliksen niin pahasti, että tämä lopetti pokerin tyystin. Hän murskasi jokaisen vastustajansa jokaisessa pelissä. Sellainen ei vain ole mahdollista.”

Myös Patrik Antonius alkoi haistaa palaneen käryä kesken pelisession Kowssarieta vastaan. Kowssarie ja Antonius olivat jutelleet jonkin verran Messengerin välityksellä – Kowssarie oli lisännyt kaikki Priman vakionaamat kontaktilistaansa ja keskusteli heidän kanssaan silloin tällöin.

Kun Antoniuksen huonona pelaajana pitämä Kowssarie alkaa yhtäkkiä dominoimaan kaikkia mahdollisia pelejä, Antonius tulee epäluuloiseksi ja vaihtaa tietokonetta jättäen Kowssarien istumaan yksin 300/600 dollarin sokkopanosten heads up -pöytään. Kun Antonius tuli takaisin uudelta koneelta, Kowssarie alkoi hävitä välittömästi.

TheTerrorist astui pian sivuun pelipöydästä ja pyysi Antoniusta heti Messengeriin. Antonius kehotti Kowssarieta jatkamaan peliä, mutta se ei kuulemma käynyt – ei, ennen kuin Antonius tulisi Messengeriin, koska Kowssariella on ”tärkeää asiaa”. Antonius poisti Kowssarien Messengeristä, eikä enää koskaan pelaa häntä vastaan.

Niin ei tehnyt Johnny Lodden.


***

Patrik Antoniuksen ja muiden varoitteluista huolimatta Lodden jatkoi pelaamista TheTerroristia vastaan. Lodden ei edes hankkinut uutta tietokonetta, vaan jatkoi pelaamista vanhalta kannettavaltaan.

Loddenkin oli varma, että TheTerrorist huijaa. Hän ei kuitenkaan pystynyt lopettamaan.

”Pelasin häntä vastaan kauan kuukausia. Voittaminen ei ole kauhean vaikeaa, kun näkee toisen käsikortit. En siltikään pystynyt lopettamaan, koska minun tavoitteeni oli olla paras kaikista, enkä sietänyt sitä, että joku oli noussut tilalleni maailman parhaaksi pelaajaksi.”, Lodden sanoo ja katsoo alaspäin.

Lopulta Lodden palkkasi hakkerin selvittämään, mitä oli tapahtunut. Hakkeri löysi Loddenin koneelta troijalaisviruksen, joka oli siirtynyt Messengerin välityksellä. Lähettäjä oli luonnollisesti Kowssarie. Tämä oli asennuttanut Messengerin välityksellä Loddenin koneeseen troijalaisen, jonka avulla hän näki Loddenin käsikortit jokaisessa heidän pelaamassaan jaossa.

Kowssarie potkittiin pois Priman verkosta, kohu levisi 2+2:n keskustelufoorumeille, eikä kukaan suostunut enää pelaamaan Kowssarieta vastaan. Kowssarie postitti myöhemmin oman vastineensa, jossa hän väitti hakkerin kaapanneen myös hänen koneensa ja hänen suurien voittojensa olevan yksinkertaisesti hänen pelitaitojensa ansiota.

Pokeriyhteisö ei ostanut tätä väitettä – on melko epätodennäköistä, että Kowssarien kaltaisen tietokoneneron koneelle pääsisi murtautumaan kovin helposti – ja Kowssarielta evättiin jopa pääsy Vegasin suurimpiin käteispelihuoneisiin.

Loddenin kannalta kaikki tuo oli kuitenkin liian myöhäistä. Lodden oli nimittäin mennyt miltei katki Kowssarieta vastaan, hävinnyt tälle miljoonia.

On hyvin mahdollista, että Loddenilla, Antoniuksella ja kumppaneilla ei lopulta ollut tarpeeksi todisteita syytteen nostamiseksi. Mutta miksi Lodden ei edes yrittänyt? Pian skandaalin levittyä Lodden antoi haastattelun Pokernewsille, jossa hän puhui Kowssariesta vielä varsin uhmakkaaseen sävyyn:

”Keräämme juuri todistusaineistoa. Jos hän ilmestyy takaisin, olen varma, että saamme hänet.”

Aikaa kului, mutta mitään ei tapahtunut. Koko juttu lakaistiin lopulta maton alle. Kowssarie osti luotettavien lähteiden mukaan suojelua Skandinavian vaarallisimmilta moottoripyöräjengeiltä ja lähetti uhkauksia kaikille tutkintaan osallistuneille osapuolille. Monet ruotsalaiset ja norjalaiset high stakes -pelaajat pesivät kätensä koko tapauksesta.

”En halua tulla tapetuksi, joten en aio enää sekaantua asiaan”, kuului erään tunnetun pelaajan kommentti.

Lodden on sytyttänyt kädessään pitkään pyörineen savukkeen, polttanut sen ja vaihtanut uuteen. Äänenpainot ovat matalampia, vastaukset harkitumpia ja lyhytsanaisempia.

”Totuus on, että en edes tiedä Mohammad Kowssariesta kovin paljoa. Tiedän, että hän on tietokonenero ja toimi todennäköisesti yksin. Hän huijasi monilta ihmisiltä paljon rahaa ja katosi sen jälkeen maan päältä. Häntä ei ole näkynyt missään pariin vuoteen. Enkä ihmettele. Esimerkiksi Antonius on hänelle edelleen todella vihainen. Minä sen sijaan olen päässyt jo yli, ja haluaisin unohtaa koko jutun”, Lodden sanoo.

Pelkääkö Lodden, että häntä satutetaan, jos hän puhuu asiasta?

”Tunnen paljon ihmisiä, jotka haluaisivat niitata hänet puolestani”, Lodden väistää.

”Tahoja, jotka ovat paljon vaarallisempia kuin moottoripyöräjengit. Nämä tyypit omistavat moottoripyöräjengejä. Mutta en minä halua tehdä mitään sellaista. Se oli vain rahaa, tiedäthän?”


***

Live-yhtye on päässyt setissään kenties tunnetuimpaan Karibian saarilta peräisin olevaan kappaleeseen, Bob Marleyn klassikkoon No Woman, No Cryhin. Pari keski-ikäistä turistia alkaa tanssia kappaleen tahtiin. Näky kirvoittaa pienen hymynkareen myös Loddenin suupieliin.

Vain pienen hymynkareen, koska keskustelemme Loddenin uran pohjakosketuksesta, katkerasta tavasta, jolla hän menetti viimeisetkin rahansa.

Sen takia Lodden joutui toteamaan, että vuosien työ oli valunut hukkaan. Hänellä ei ollut säästöjä tai juurikaan pokerivoitoilla ostettua materiaa. Muutamassa kuukaudessa Lodden koki metamorfoosin upporikkaasta rutiköyhäksi.

Lodden menetti suurimman osan pelikassastaan Kowssarielle. Lopullinen kuolinisku oli kuitenkin vasta edessä.

Katkottuaan päätilinsä Lodden oli omien sanojensa mukaan ”supertiltissä”, eivätkä toisella tilillä odottaneet noin 700,000 dollaria juuri lämmittäneet.

Lodden siirsi rahoista 300,000 dollaria kaverilleen turvaan pahan päivän varalle ja hävisi viimeiset 400,000 seuraavan kuukauden aikana.

Kun jokainen pokeritili näytti nollaa, Lodden piti hermoloman kerätäkseen voimia. Kun Lodden koki viimein olevansa valmis uuteen nousuun, hän soitti kaverilleen pyytääkseen säästössä olevia rahojaan. Kyseinen kaveri osoittautui kuitenkin taas yhdeksi niistä siipeilijöistä, joita Lodden on vuosien varrella kerännyt ympärilleen. Kaveri oli hävinnyt kaikki Loddenin rahat, eikä ole vielä tänä päivänäkään maksanut niitä takaisin.

Nyt Lodden oli aivan poikki.

”Ai mitä tein, kun olin menettänyt kaiken? Mitähän tein? En oikein muista, kaikki tuntuu vähän utuiselta.”

Jonkin ajan päästä Loddenin nimimerkki kuitenkin ilmestyi taas nettipeleihin, mutta tällä kertaa tasoille 10/20 ja 25/50 – steikin turvin. Koska Loddenilla ei ollut yhtään rahaa, hän joutui pyytämään rahoitusta ystäviltään.

Pienistä tasoista ja steikistä puhuttaessa Lodden vaikuttaa olevan häpeissään, ikään kuin ”vain” tuhansien dollarien poteista pelaaminen olisi jotenkin noloa. Yhtä savuketta myöhemmin Lodden kuitenkin jatkaa:

”Yritin aloittaa grindaamisen heti uudestaan ja nousun takaisin huipulle, mutta se ei onnistunut. Se olisi ollut mahdotonta. Olin liian tottunut pelaamaan korkeimmilla tasoilla, enkä pystynyt sopeutumaan pikkutasoilla grindaamiseen. Minun piti pelata jokainen käsi ja yrittää voittaa isoja potteja, koska halusin jännitystä. Joka kerta, kun nousin pariinsataan tuhanteen, otin shottia isoimmissa peleissä ja hävisin kaiken. Sellainen kassa ei vain ole tarpeeksi 200/400-peleihin. Mutta olen aina pitänyt uhkapelaamisesta. Minulla ei ole ollut oikeastaan minkäänlaista motivaatiota pelata internetissä sen jälkeen, kun putosin isoista peleistä.”

Ylpeys, voitontahto ja kilpailuhenkisyys. Taas nuo samat ominaisuudet, jotka ovat elintärkeitä nousevalle kyvylle, mutta haitallisia paluuta tekevälle vanhalle mestarille. Lodden ei pystynyt hyväksymään tappioita pienempien tasojen vakiopelaajille.

300/600 dollarin blindien heads upien jälkeen 10/20 dollarin blindien pelien grindaus tuntui samalta kuin vanhasta huippujalkapalloilijasta ikämiessarjan jäähdyttelyotteluissa.


***

Talouskriisi ravistelee maailmaa vuonna 2009, muutaman korttelin päässä Johnny Loddenin Oslon-asunnosta riehunut tulipalo on vaatinut kuuden ihmisen hengen. Nettipokerimaailman huipulla on ennennäkemättömän suuri määrä uusia nimiä. Sami Kelopuron kaltaiset nuoret kyvyt hallitsevat high stakes -pelejä.

On kulunut yli kaksi vuotta Loddenin katkeamisesta, eikä häntä ole isoissa peleissä sen koommin nähty.

Ilkeät kielet puhuvat, että Lodden on kehäraakki, eilispäivän tähdenlento, joka ei ole pystynyt palaamaan takaisin huipulle.

Jos puhutaan pelkästään tuloksista, niin Lodden saattaa sitä olla. Mutta näiden kahden vuoden aikana hän on saavuttanut mammonan sijaan jotain merkittävämpää. Hän on kasvanut henkisesti.

Ylpeys, voitontahto ja kilpailuhenkisyys. Nuo ominaisuudet ovat, jos eivät kadonneet, niin ainakin karisseet Loddenista jonkin verran.

Lodden sanoo menneensä poikki ainakin 150 kertaa sen jälkeen, kun hän katkesi ensimmäisen kerran. Hän pelaa nykyään mieluiten pot limit Omahaa, neljää pöytää tasolla 25/50.

”Vaihdoin Omahaan, koska siinä on niin paljon enemmän kuollutta rahaa. No limit -pelistäni ei tule nykyisin oikein mitään. Junnaan vain paikallani, ja tulokset ovat yhtä vuoristorataa. En kerta kaikkiaan kykene voittamaan siinä enää”, Lodden sanoo.

Lodden arvelee, että hänen no limit –taitonsa ovat karisseet paitsi vastustajien kovenemisen, myös hänen itsensä huonontumisen takia.

”Tiedän, että en ole enää tarpeeksi hyvä korkeimmalle tasolle. Olen kadottanut parhaan pelini, enkä usko, että löydän sitä enää koskaan. Pelit ovat myös koventuneet hirveästi. Ennen pelaajat olivat paljon huonompia. Nyt korkeimmilla tasoilla ei ole enää paisteja, paitsi ehkä David Benyamine”, Lodden sanoo ja iskee silmää.

”Rehellisesti sanottuna en usko palaavani enää absoluuttiselle huipulle enkä pelaamaan Ivey's Thunderdomessa Antoniuksen ja muiden kanssa. Mutta toisaalta, en myöskään välitä siitä enää niin paljoa. Olen ymmärtänyt, että pokerissa menestyminen ei takaa onnellisuutta. Haluan pystyä jatkossakin tienaamaan niin paljon rahaa, että pystyn jatkamaan nykyistä elämäntyyliäni ja matkustelemaan ympäriinsä. Mutta siihen riittää pienempienkin tasojen jauhaminen, en tarvitse viittätoista miljoonaa ollakseni onnellinen. Pelaan muutenkin nykyisin netissä aika vähän.”

Lodden ei pidä myöskään kaikkein isoimpien limittien pelaamista taloudellisesti järkevänä. Niissä peleissä ei hänen mielestään kenelläkään ole etua, ellei mukaan ole eksynyt satunnaisia paisteja. Tuhannen dollarin blindeilla pelattavaan peliin tarvitaan niin syvät kassat, ettei kovin monella huipulla ole yksinkertaisesti varaa siihen.

”Sitä saattaa hävitä kaksi miljoonaa kuukaudessa ja voittaa kaksi miljoonaa takaisin seuraavassa kuussa. Mutta totta kai isommista rahoista uhkapelaaminen on paljon hauskempaa kuin hiki otsassa grindaaminen”, Lodden sanoo.

”Uskon, että suurin osa nykyisistä online-kärkinimistä tulee häviämään rahansa ja katoamaan huipulta. Vain Phil Iveyllä ja Patrik Antoniuksella on tarpeeksi rahaa korkeimmalla tasolla pysymiseen. Ja ehkä myös Tom Dwanilla. Melkein kaikki muut ovat alirollattuja, vaikka he eivät sitä itse ymmärräkään. Vain ani harva kahden tai kolmen vuoden takaisista huippunimistä on pysynyt korkeimmalla tasolla. Antonius on edelleen huipulla, mutta oikeastaan kaikki muut vanhat mestarit ovat tulleet uuden sukupolven jyräämäksi. Antonius onkin mielestäni kaikkein paras pelaaja onlinessa, on aina ollut.”

Vielä Johnny Loddenin tähti ei ole kuitenkaan sammunut. Hän allekirjoitti vastikään sponsorisopimuksen PokerStarsin kanssa, ja hän on menestynyt syksyn live-turnauksissa mainiosti. Lodden pääsi finaalipöytään asti heti ensimmäisessä turnauksessaan uuden sponsorin paidassa EPT Budapestissa. Hän sijoittui rahoille myös EPT Prahassa.

”PokerStarsilla on paras tiimi, ja olen todella tyytyväinen saadessani olla osa sitä. Heidän järjestelynsä ovat aina huippuluokkaa. Olen huolissani ainoastaan omasta pärjäämisestäni, koska kilpailu tiimin sisällä on todella kovaa. Minun pitää voittaa jokin turnaus lähiaikoina. Olen viime aikoina päässyt aika lähelle, mutta se ei vielä riitä. Minulla on ollut epäonneakin, sillä en ole onnistunut voittamaan coinflippejä kriittisillä hetkillä. Aion muuten saada Luca Paganon vielä kiinni EPT-rahasijoissa”, Lodden lataa.

Kehäraakilla riittää vielä kilpailuhenkeä.



 

Neljä viisikymppistä muusikkoa poistuu lavana toimivalta pieneltä korokkeeltaan lopettamisen merkiksi, mutta palaa pian takaisin soittamaan vielä yhden kappaleen, encoren.

Loddenin huomion varastaa viereen naukumaan saapunut kissanpentu, joka katselee kaihoisasti Loddenin puoliksi syödyn tonnikalavoileivän perään. Lodden kumartuu antamaan rippeet riutuneelle kissalle ja siemailee itse iltapäivän kolmatta drinkkiään.

23-vuotias Lodden on nuoresta iästään huolimatta kokenut nousun huipulle ja tuskallisen romahduksen takaisin tavalliseksi kuolevaiseksi. On siis kysyttävä se raastavin kysymys: Johnny Lodden, kadutko mitään?

Lodden miettii pitkään.

”Kadun TheTerroristia vastaan pelaamista, siinä se. Muuten en vaihtaisi päivääkään pois. Viime vuodet ovat olleet upeita. Olen saanut matkustaa maailman hienoimpiin paikkoihin ja saanut monia elinikäisiä ystäviä. Olen saanut elää elämää, josta monet vain haaveilevat. Miksi siis katuisin mitään?”

Seuraa hiljaisuus. Lodden yrittää muodostaa lausetta, mutta ylpeys tulee selvästi tielle. Vihdoin hän jatkaa:

”Tai no, olisin kyllä voinut hallita rahojani paljon paremmin. Minun olisi pitänyt kotiuttaa paljon enemmän ja sijoittaa edes osa voittorahoistani jotenkin järkevästi. Olisin voinut helposti turvata taloudellisen riippumattomuuden loppuelämäkseni, mutta olin liian nuori ja naiivi tehdäkseni sitä. Ostin asunnon itselleni ja pari kivaa juttua vanhemmilleni ja ystävilleni, mutta siinä kaikki. En ostanut osakkeita, en sijoittanut, en ostanut edes autoa. Minulla on tallissani ikivanha peltilehmä. Sen sijaan syydin rahaa menemään turhuuksiin, pinnallisiin asioihin. Easy come, very easy go.”

”Toisaalta”, Lodden kiirehtii sanomaan, ”Niin kliseistä kuin se onkin, raha ei tuo onnea. Haluan vain jatkaa tätä elämäntyyliä vielä vähän aikaa. Minulle riittää, että minun ei tarvitse huolehtia mistään, vaan voin mennä mihin ikinä haluan. Että minun ei tarvitse herätä aikaisin tai stressata toimeentulostani. Haluan olla pari viikkoa yhdessä paikassa ja matkustaa sitten seuraavaan, sellainen on täydellistä elämää. Haluan kalastaa. En ole vielä kalastanut täällä, mutta Bahamalla on kuulemma yhdet maailman parhaista kalavesistä.”

Missä Johnny Lodden sitten on kymmenen vuoden päästä?

”Luulen ja toivon, että olen kymmenen vuoden päästä kaukana pokerista ja tästä koko sirkuksesta. Pysyn pokeriympyröissä varmaan vielä pari vuotta, mutta en halua olla 50-vuotias pokerinpelaaja. Olen aina halunnut opettajaksi, joten ehkä hoidan vielä opiskeluni loppuun. Luulen, että matematiikasta tulee pääaineeni. Haluaisin opettaa mieluiten yläasteikäisiä, koska olin itse niin kamala teini. Alisuoritin hirveästi koulussa, koska olin ylivilkas ja kiinnostunut vääristä asioista. Haluaisin motivoida oppilaitani välttämään samoja virheitä, joita itse tein kouluaikoinani.”

Luuletko, että muutat lopulta pysyvästi takaisin Norjaan?

”Luultavasti, ja jopa takaisin Jorpelandiin. Nyt kun pelaan vielä pokeria, se on liian kaukana suurista kaupungeista ja kodin pitäminen siellä on matkustamisen kannalta liian raskasta. Mutta kun joskus asetun aloilleni, haluan palata takaisin Jorpelandiin, synnyinsijoilleni. Vaikka rakastankin matkustamista, niin jollain tavalla kuulun kuitenkin sinne.”

Vielä ei kuitenkaan ole sen aika.

Lodden sammuttaa tupakan, kättelee kohteliaasti ja pulahtaa iltapäiväauringon lämmittämään laguuniin bikiniasuisten ystäviensä kanssa. Ja räiskyttää vettä vesirajassa.


Johnny Lodden edustaa nykyään PartyPokeria.

Lue myös:

Pokerisivut.com-lehden arkistojen aarteita  - $$$Heads up$$$ with ARDERI & MSRMEK
Pokerisivut.com-lehden arkistojen aarteita - Dan Bilzerian - Häirikkö
Pokerisivut.com-lehden arkistojen aarteita - Hyvät matkustajat, tämä on frequent flyer!

Tagit:
Uudemmat ja aiemmat uutiset
Kommentit