Vedonlyöntiopas: Kuka voittaa Euroviisut?

Euroviisut vuosimallia 2019 alkavat ensi viikolla Israelin Tel Avivissa. Euroviisut tapaavat jakaa kansakunnan kahtia: Niitä joko rakastetaan tai vihataan. Vedonlyöntikohteena niitä ei kuitenkaan voi kuin rakastaa. Pokerisivujen toimitus opastaa tässä artikkelissa viisuvedonlyönnin saloihin.

Euroviisut ovat olleet jo vuosikymmenen ajan vuoden paras yksittäinen vetomarkkina. Pääasiallisia syitä tähän on kaksi. Ensinnäkin Euroviisut on aivan massiivinen tapahtuma (kyseessä on Euroopan katsotuin vuosittainen ei-urheilulähetys, katsojia noin 180 miljoonaa vuodessa), eli vetopörsseissä on todella suuria määriä hupipelaajarahaa. Efektiä voisi verrata siihen, että nettipokerissa avattaisiin viikoksi vuodessa teleportti vuoden 2003 nettipeleihin. Toiseksi myös bookkerit tapaavat olla Euroviisuista kohtalaisen pihalla kohteiden suuren määrän sekä kilpailun luonteen takia. Kovin moni bookkeri tuskin työllistää täysipäiväistä euroviisuasiantuntijaa, ja kun jokaisesta osallistujamaasta (tänä vuonna 41) pitää saada ilmoille erilaisia kohteita, arviointivirheitä tapahtuu väkisinkin. Vedonlyöjän tehtäväksi jää vain napsia herkullisimmat kirsikat pois kakun päältä, ja viisuvedonlyöjän palautusprosentti huitelee monesti aivan eri lukemissa kuin muissa lajeissa.

Miksi ja mistä löydä vetoa?

Vetotarjonta on vuosi vuodelta vain kasvanut, seuraavassa yleisimpiä kategorioita:

-Voittaja: Lyö vetoa Euroviisujen voittajasta.
-Top x: Lyö vetoa maan sijoittumisesta esimerkiksi kolmen tai kymmenen parhaan joukkoon.
-H2H: Head to head, eli lyöt vetoa siitä, kumpi maa sijoittuu korkeammalle.
-Ryhmän paras: Lyöt vetoa esimerkiksi Balkanin tai Pohjoismaiden korkeimmalle sijoittuvasta maasta.
-Last place: Lyöt vetoa viimeiseksi sijoittuvasta.
-Pääsee jatkoon semifinaaleista: Lyöt vetoa tietyn maan jatkoon pääsemisestä (tai karsiutumisesta).

Voittajamarkkina on luonnollisesti suosituin markkina, mutta se ei useinkaan ole paras yksittäinen pelikohde. Vedonlyöjän kannattaa seurata kaikkia mahdollisia markkinoita. Monesti paras value saattaa löytyä vaikkapa kahden häntäpäähän povatun viisun väliltä. Esimerkiksi pari vuotta sitten useampi bookkeri tarjosi tasakertoimia H2H-vetoon kohteesta, jonka toinen osapuoli oli tuomittu jäämään viisujen hännille ja toinen oli lähtökohtaisesti keskikastia. Paremmaksi arvioitu viisu oli todellisuudessa arviolta 95-prosenttinen suosikki vedossa. Vastaavia virheitä on ollut havaittavissa tänäkin vuonna eri bookkereilla ja eri markkinoilla. Kun hyvän viisuvedon löytää, se on yleensä todella hyvä.

Milloin lyödä vetoa?

Euroviisuvedonlyönti jakautuu muutamaan periodiin, joissa on kussakin omat puolensa. Eri periodit sopivat erilaisille vedonlyöjille.

Viisubiisit julkistetaan pääosin tammi-helmikuussa, ja viimeiset biisit ilmestyvät maaliskuussa. Tähän aikaan on tarjolla jättimaisia voittajakertoimia, ja vetoa voi myös lyödä tietämättä kyseisen maan tulevaa esiintyjää. Esimerkiksi Venäjän voittajakerroin laski helmikuussa vain viiteen, kun Sergei Lazarev varmistui kappaleen esittäjäksi – vaikka itse viisubiisiä ei oltu edes julkaistu! Itävallan tuleva voittaja Conchita Wurst taas avasi aikanaan yli 300:n kertoimilla, koska ”parrakkaan naisen” ei ajateltu voivan pärjätä. Alkumarkkinassa on siis tarjolla jättimäisiä kertoimia, mutta myös paljon varianssia.

Seuraava jakso alkaa maaliskuussa, kun suurin osa esiintyjistä lähtee kiertueelle. Maaliskuun loppupuolelta vapun tienoille jatkuva periodi on monessa mielessä koko vuoden palkitsevin. Esiintyjät esiintyvät yleensä ilman taustalaulajia ja kummempia lavasteita (tulevasta show:sta ei haluta antaa vinkkejä kilpailijoille), jolloin vedonlyöjän tehtäväksi jää arvioida esiintyjien karismaa ja kappaleen potentiaalia etenkin stagingin osalta. Tämän jakson aikana maltti on valttia, eikä kerroinheilahteluista kannata panikoida. On hyvin tavallista, että tuleva voittaja ei vielä esiinny erityisesti edukseen, ja yksittäinen huono esitys saattaa nostaa potentiaalisen menestyjän kertoimet taivaisiin. Tänä aikana vedonlyöjän pääasiallisena tehtävänä on muodostaa ranking, katsoa niin paljon esityksiä YouTubesta kuin ikinä mahdollista, lukea viisuaiheisia blogeja ja foorumeita sekä tarkkailla vetomarkkinaa. Yksittäinen huono esitys esimerkiksi laulun suhteen voi mennä vaikka flunssan tai äänentoisto-ongelmien piikkiin, mutta heikoksi arvioidun maan odotettua vangitsevampi esitys voi olla arvokasta tietoa tulevaisuuden suhteen.

Esimerkki tämän vuoden viisuista: Australiaa edustavan Kate Miller-Heidken Zero Gravityn maafinaalin lavastusta pidettiin yleisesti hyvin epäonnistuneena ja maan voittajakertoimet huitelivat jättilukemissa (esimerkiksi 1. semifinaalin voitosta tarjottiin parhaimmillaan kerrointa 50). Miller-Heidke kävi esiintymässä Amsterdamin viisuillassa ja täräytti ilmoille virheettömän lauluesityksen käytännössä ilman lavashow:ta. Esityksen jälkeen Miller-Heidke totesi juontajalle, että lavashow menee maafinaalista täysin uusiksi – tieto, johon markkina ei reagoinut käytännössä lainkaan, koska esitystä ei moni nähnyt. Ja miten kävikään? Australia oli ensimmäisten harjoitusten 1. alkuerän puhutuin esitys ja nousi kisan voittajasuosikkien joukkoon.


Kate Miller-Heidke Australian maafinaalissa. Esityksen outo taustalla heiluva musta hahmo jäi monelle mysteeriksi.


Amsterdamissa lavalla nähtiin vain Miller-Heidke ja Windows-näytönsäästäjää muistuttava taustatekele. Vedonlyöjän kannalta olennaista oli laulun sulavuus ja esityksen lopussa juontajalle kerrottu informaatio.


Kolmas ja tärkeä jakso on harjoitusviikko, joka alkoi tämän vuoden osalta viime lauantaina. Kaikki maat harjoittelevat piilossa kameroilta kahdesti, mutta lehdistö saa seurata esityksiä. Niinpä tietoa eri esitysten potentiaalista leviää pitkin internetiä minuuteissa harjoitusten alkamisesta. Esimerkiksi tämän vuoden markkina tulee epäilemättä heilahtamaan suuntaan tai toiseen isosti huomenna, kun kisan suurimmat suosikit Hollanti ja Venäjä harjoittelevat ensimmäistä kertaa. Euroviisuvedonlyöjän on yksinkertaisesti pakko olla hereillä karsintojen aikaan, tai parhaat kertoimet lipuvat auttamatta ohi.

Neljäs ja viimeinen jakso alkaa semifinaaleista ja siitä, kun esitykset nähdään ensimmäistä kertaa televisiossa. Tässä vaiheessa viisubetsari on toki jo nähnyt kaikki esitykset kymmeniä kertoja läpi YouTubesta ja tietää, mitä on tulossa. Karsintojen aikana tietenkin poimitaan livevedonlyönnistä maistuvia vetoja, minkä lisäksi hienosäädetään rankingia, seurataan markkinamuutoksia ja esimerkiksi erilaisia YouTube-, Google Trends- ja Spotify-lukemia. Esimerkiksi viime vuoden voittaja Netta raketoi edellämainituilla mittareilla loppukilpailua edeltävinä päivinä, mutta putosi silti kertoimissa hetkellisesti kakkoseksi ennen kipuamistaan takaisin kärkeen. Yksi vuoden tuottoisimpia hetkiä on myös yleensä jossain kohtaa perjantaita eri bookkereilla julkaistavat H2H-kohteet finaaliin. Jos oma ranking on vähänkään kunnossa, bookkerien H2H-vedoista ja muista erikoiskohteista löytyy vuodesta toiseen erittäin valuekasta pelattavaa.

Menestyskonsepti

Euroviisuihin vihkiytymättömien käsitys menestysreseptistä viisuissa on yleensä jotain sen suuntaista, että viisuissa pärjäämiseksi tarvitaan kliseinen, ABBA-tyylinen schlager-kappale jossa hehkutetaan maailmanrauhaa ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Totuus on kuitenkin se, että Euroviisuissa voittamiseen ei ole mitään tietynlaista reseptiä kappalevalinnan suhteen vaan hyvin erityyliset kappaleet ovat voittaneet vuosien saatossa. Voittajaviisuja yhdistää kuitenkin yksi, hieman vaikeasti verbaaliseen muotoon puettava määre: niissä kaikissa on oltava ”se” jokin, joko kappaleen aikana tapahtuva ikimuistoinen yksittäinen hetki tai koko kappaletta leimaava teema, joka jää väistämättä mieleen (aina parempi, jos esityksessä on jotain ajankohtaista). Hyvä harjoitus voittajakandidaatteja seuloessa on esimerkiksi kysyä kunkin kappaleen kohdalta itseltään, miten kuvailisit esitystä yhdellä lauseella. Mitä vaikeampi esityksestä on löytää ns. punaista lankaa, sitä todennäköisemmin kyseessä ei ole voittajaviisu.

Muutamia esimerkkejä 2000-luvun voittajista, jotka erottuivat joukosta:


Hirviöasuiset rokkarit muistavat kaikki vielä 13 vuotta myöhemminkin.


Viime vuoden voittaja Netta ei ollut kisan taitavin laulaja, mutta #metoo-henkinen Toy osui tematiikaltaan häränsilmään: Ajankohtainen ja vakava aihe käännettiin osittain leikiksi kanatanssin muodossa.


Måns Zelmerlöwin Heroes oli muuten unohdettava, mutta teema ystävyydestä piirretyn tikku-ukkopojan kanssa oli mieleenpainuva.


Ukrainan yllätysvoittaja Jamalan sodanvastainen 1944 erosi muista sanomallaan ja hyytävällä tulkinnallaan. Venäjä oli vallannut Krimin vuotta aiemmin, ja Jamala sai kisassa paljon myös poliittisia ääniä.


Vaikka euroviisunoviisit monesti tapaavat ajatella, että Euroviisuissa enemmän on enemmän eikä minimalistisella esityksellä voi pärjätä, väittämä ei silti pidä paikkaansa. Useimpia menestysviisuja yhdistää kantavan, helposti selitettävän teeman lisäksi myös se, että esitykseen ei ole lisätty liikaa elementtejä. Kolmeminuuttiseen esitykseen ei yksinkertaisesti mahdu monia päällekkäisiä teemoja, ja liian mausteinen keitos tekee tuotteesta syömäkelvottoman. Hyvä esimerkki liian täyteen ahdetusta viisusta on vuoden 2017 viisujen jättimäiseksi suosiksi pelattu Francesco Gabbanin Occidentali's Karma. Kappale oli melodisesti enemmän kuin tarpeeksi hyvä viisuvoittajaksi, mutta Gabbanin raahattua viisulavalle apinapukuun verhoutuneen tanssijan ja itse lyriikoiden yhdistellessä singing in the rainia, sex appealia ja buddhalaisvaikutteita kappaleen viesti jäi katsojille epäselväksi. Occidentali's Karma oli pelattu ennen viisuviikkoa 42 viisun joukosta noin 50-prosenttiseksi suosikiksi, mutta vajosi lopulta kuudenneksi.




Kannattaa muistaa, että viisuissa voi pärjätä kohtuullisen hyvin aivan surkeallakin kappaleella, kunhan esitys erottuu selkeästi joukosta. Hyvä esimerkki on viime vuoden Moldova, jonka kappale oli musiikillisesti jokseenkin koko viisuvuoden surkein. Oivaltava salaoviteema singautti yhtyeen kuitenkin kymmenen parhaan joukkoon – ja toi monelle vedonlyöjälle mehevät palautukset.


D'Oredos-yhtyeen My Lucky Dayn ounasteltiin jäävän pohjille jo semifinaalissa, mutta kuinkas kävikään?

Tämän vuoden viisuissa potentiaalinen erottuja voisi olla esimerkiksi Tsekin Lake Malawi. Yhtyeen kappaletta Friend of a Friend on kuvailtu hirvittäväksi renkutukseksi, ja Euroviisuja tuskin järjestetään Prahassa ensi(kään) vuonna. Lake Malawin voi silti helposti nähdä sijoittuvan esimerkiksi 15 parhaan joukkoon kappaleen heikkoudesta huolimatta yksinkertaisesti siksi, että kyseessä on ainoa esiintyjä koko vuoden 2019 viisuissa, jota voisi edes kutsua sanan nykymerkityksessä ”bändiksi”. Friend of a Friend tulee olemaan tämän vuoden piristysruiske, kunhan Tsekkiä vaan ei arvota esiintymään aivan finaalin kärkeen. Tuolloin sen mahdollisuudet laskisivat selkeästi, koska kappale ei pääsisi tuomaan helpotusta välillä puuduttavaan viisuiltaan positiivisella energiallaan vaan saattaisi vaipua unholaan pinnallisena turhakkeena, mitä se toki myös on.

Erottua voi kuitenkin luonnollisesti myös silkalla huonoudellaan. Vuosien saatossa moni yrittäjä on kaatunut – ja esimerkiksi tämän vuoden Portugali tulee luultavasti kaatumaan – siihen, että esitys on väärällä tavalla erottuva. Suomessa muistetaan vaikkapa totisesti massasta erottunut Pertti Kurikan Nimipäivät, joka jäi vuonna 2015 karsinnan viimeiseksi kappaleellaan Aina Mun Pitää.

Kiteytettynä: Viisuja on vaikea voittaa, ellei erotu massasta. Mutta erottuminen pitää tehdä tyylikkäästi ja selkeällä konseptilla, tai yritys kääntyy itseään vastaan. Paraskaan kappale ei ole vielä itsessään riittävä voittamaan, vaan voittoon tarvitaan myös hyvä visuaalinen konsepti. Kymmenen parhaan joukkoon voi yltää heikollakin kappaleella, jos visuaalinen puoli on aivan priimaa, mutta kärkeen tarvitaan myös vahva biisi.


Diaspora, kaverimaat ja poliittinen suhmurointi

Viisuihin ja niiden tuloksiin suhtaudutaan monesti vähätellen siksi, että kisaa pidetään korruptoituneena. ”Aina nuo maat äänestävät toisiaan” on varsin yleinen kommentti, ja väite pitää usein myös paikkansa: naapurimaat toden totta äänestävät tilastojen valossa toisiaan useammin kuin muita maita. Vedonlyöjän tehtävänä ei ole kuitenkaan pohtia, miksi näin tapahtuu (kyse on luultavasti usein yksinkertaisesti myös siitä, että maku viihteen suhteen vaihtelee eri puolilla Eurooppaa), vaan hyödyntää tätä vedoissaan. Vastassa riittää nimittäin hupivedonlyöjiä, jotka eivät ota asiaa huomioon lainkaan.

Ensimmäinen oppitunti niin sanottujen kaverimaiden suhteen on yksinkertaisen matemaattinen. Balkanin viisumaiden (Serbia, Romania, Albania, Slovenia, Kreikka, Unkari*, Kroatia, Makedonia ja Montenegro) alueella asuu noin 46 miljoonaa ihmistä. Ranskan väkiluku taas on 67 miljoonaa. Kaikilla edellämainituilla mailla on silti yhtä suuri äänenpaino kuin Ranskalla, eli Balkan jakaa viisujen pisteistä yhteensä 1044 kappaletta ja Ranska 116. Lisäksi Balkanin maiden edustajia on vielä levittäytyneenä ympäri Eurooppaa, ja monissa maissa asuu esimerkiksi suuria määriä albaaneja (ns. diasporaäänet). Hyvin pitkälti tähän efektiin perustuu se, että etnotyyliset kappaleet ja suomalaiseen korvaan erikoiselta kuulostavat tanssirenkutukset menestyvät viisuissa usein hyvin. Silti voittajakappaleet ovat harvemmin leimallisen balkanilaisia, vaan aivan kärkipaikalle kiivetäkseen kappaleen on – niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin – oltava koko Eurooppaa ja sen eri kolkkien makuja yhdistävä tekele.

Vedonlyöntimielessä kannattaa ehdottomasti miettiä esimerkiksi H2H-vedoissa, saako joku maa selkeää etua ns. kaverimaista. Mitä enemmän maalla on rajanaapureita, sitä enemmän sillä on lähtökohtaisesti kavereita (ks. esim. Serbian rajanaapurit kartalta). Poliittiset jännitteet saattavat toki tietyissä tapauksissa kääntää asetelman myös ympäri – esimerkiksi Armenia ja Azerbaidzan tunnetusti vihaavat toisiaan – mutta mitä pienemmän pistesaaliin jokin maa tarvitsee pärjätäkseen tietyssä vedossa, sitä tärkeämmiksi naapuripisteet nousevat. Esimerkiksi semifinaalista jatkoon pääsemiseen tarvitaan yleensä vain noin 110 pistettä (n. 20 maata äänestää kummassakin semifinaalissa, kukin maa jakaa yhteensä 58 pistettä systeemillä 12-10-8-7-6-5-4-3-2-1 kahdesti, juryt sekä teleäänet), ja finaalissa top 15 -sijoitukseen riittänee 140 pistettä (kaikki maat äänestävät em. systeemillä). Esimerkiksi Coolbet tarjosi vielä jokin aika sitten tämän vuoden Serbian top 15 -sijoituksesta kerrointa 6.0, vaikka Serbialle kaveriääniä voi lähestulkoon budjetoida kohtuullisen määrän kappaleesta riippumatta.


Turkin vetäydyttyä Euroviisuista turkkilaisen diasporan ääniä on satanut usein Azerbaidzanille. Miten menestyy tänä vuonna maata edustavalla Chingiz Mustafayeville?


Euroviisuissa voi silti pärjätä vaikka kaverit olisivatkin vähissä, ja vastaavasti pelkillä kaveriäänillä viisuja ei myöskään voiteta. Esimerkiksi Suomi (2006), Norja (2009), Saksa (2010), Tanska (2013), Itävalta (2014), Portugali (2016) ja Israel (2018) ovat kaikki suhteellisen kaverittomia maita, mutta voittivat viisut silti. Suomen kaltaiset maat tarvitsevat kuitenkin voittoon selkeästi erottuvan konseptin vielä muitakin maita kipeämmin (ks. Lordi).

Kiteyttynä: Kaverimaiden äänillä on merkitystä, mutta niiden merkitys korostuu sitä mukaa, mitä pienempien pistemäärien vedoista on kyse. Esimerkiksi kahden häntäpäähän ennakoidun maan H2H-vedossa kaveriäänet voivat muodostua helposti ratkaisevaksi tekijäksi.

*ei osallistu tämän vuoden kilpailuun


Esiintymisarvonnan merkitys

Finaalin paikat jaetaan niin, että kullekin esiintyjälle arvotaan paikka joko finaalin ensimmäiseltä tai toiselta puoliskolta. Tämän jälkeen tuottajat päättävät esiintymisjärjestyksen yrittäen tehdä show:sta mahdollisimman kiinnostavan kappaleiden rytmitysten suhteen. Sama pätee semifinaaleissa: maat arvotaan kahteen eri semifinaaliin, joiden esiintymisjärjestyksen päättää tuotantoyhtiö.

Paljonko paikka-arvonnalla sitten on merkitystä? Etenkin finaalissa vastaus on lyhyesti ja ytimekkäästi: Paljon. Seuraavassa statistiikkaa viimeisten 15 vuoden voittajien esiintymispaikasta finaalissa (vuodesta riippuen noin 25 esiintyjää per vuosi):
 

Vuosi

Voittajamaa

Esiintymispaikka

2018

Israel

22

2017

Portugali

11

2016

Ukraina

21

2015

Ruotsi

10

2014

Itävalta

11

2013

Tanska

18

2012

Ruotsi

17

2011

Azerbaidzan

19

2010

Saksa

22

2009

Norja

20

2008

Venäjä

24

2007

Serbia

17

2006

Suomi

17

2005

Kreikka

19

2004

Ukraina

10


Taulukosta voi päätellä helposti ainakin sen, että alkupään esiintymispaikka tuhoaa menestymismahdollisuudet hyvin tehokkaasti. Ei olisi lainkaan väärin yksinkertaistaa konsepti seuraavasti: Mitä myöhemmin maa esiintyy, sitä parempi. Kaikkein huonoimpana paikkana pidetään toista paikkaa, ja huono slotti on myös ensimmäisenä päämainoskatkon (show:n puolivälissä, eli tänä vuonna luultavasti paikka numero 14) jälkeen esiintyvällä. Tietenkään mikään ei ole mustavalkoista, ja 2000-luvulla yksi maa on voittanut viisut myös alkupään paikalta (Turkki 4. paikalta vuonna 2003). Loppupään paikasta on kuitenkin kiistattomasti hyötyä, ja vaikkapa kolmanneksi viimeisenä esiintyminen nostaa heikommankin maan osakkeita tuntuvasti. Ei silti kannata myöskään antaa mopon lähteä käsistä vain esitysjärjestyksen takia, sillä esitys voi myös flopata täysin loppupäästäkin yksinkertaisesti olemalla huono.

Hieman edistyneempi konsepti on kappaleen esiintymispaikan analysointi suhteessa muihin esiintyjiin. Kunkin kappaleen pärjäämiseen ja erottumiseen vaikuttavat sitä edeltävä ja seuraava esiintyjä, mutta vaikutus voi olla sekä positiivinen että negatiivinen. Pari esimerkkiä tämän vuoden semifinaaleista:

Esimerkki 1:
Viro esiintyy 1. semifinaalin vuorolla 14. Juuri edellisellä vuorolla on esiintynyt Islannin shokkiesitys Hatari. Hatarin esitys vaikuttaa väistämättä Viroon, mutta miten? Jääkö esitys kokonaan huomiotta, kun katsojat kohisevat edelleen vain Hatarista? Vai nähdäänkö Viro positiivisessa valossa, koska aiempi esitys oli niin hirvittävä? Analyysi jää vedonlyöjän tehtäväksi, mutta efektin olemassaolo pitää joka tapauksessa tiedostaa eikä lyödä vetoja vain YouTube-scouttauksen perusteella.


Miten lavalla ensin nähtävä Hatari...


...vaikuttaa heti perään esiintyvän Viktor Cronen esityksen mahdollisuuksiin?

Esimerkki 2:
Albania esiintyy toisen semifinaalin vuorolla 14. Vuorolla 13 esiintyy Venäjä, jonka kappale on temaattisesti lähes identtinen Albanian kanssa, joskin oletettavasti noin kymmenkertaisella budjetilla ja nimekkäällä esiintyjällä toteutettuna. Lisäksi vuorolla 15 esiintyy fanisuosikki Norja, jonka pirtsakka ysärihassuttelu kääntää kahden synkistelykappaleen jälkeen tunnelman positiiviseksi. Tässä kontekstissa Norja saa isosti plussaa ja Albania pitkän miinuksen. Toisaalta jos Albania selviää ”kuolemanpaikalta” jatkoon, se voi pärjätä myös finaalissa yllättävän hyvin, koska tällöin kappaleella on ilmiselvästi paljon vankkaa kannatusta.

Kaikkein edistyneimmät voivat puntaroida myös kappaleiden tempomuutosten aiheuttamaa efektiä. Esimerkiksi tämän vuoden toisessa semifinaalissa suursuosikki Hollanti saa etua siitä, että sille ikään kuin pedataan paikka loistaa suotuisalla tempomuutoksella edellisiin esiintyjiin nähden. Juuri ennen sitä esiintyvät Albania ja Norja tykittävät 115 ja 122 iskua minuutissa (bpm), ja Hollannin 72 bpm-vauhtinen tunnelmaballadi korostuu siten entisestään. Sama efekti on nähtävissä myös suosikkeihin kuuluvalla Ruotsilla, joka tulee erottumaan positiivisesti sitä edeltävän hengästyttävän Tanskan hössötyksen jälkeen. Vastaavasti heikompi balladi kärsii entisestään, mikäli ennen tai jälkeen sen esiintyy kilpailun suosikkeihin kuuluva nopea kappale.

Kiteytettynä: Oli kyseessä sitten semifinaali tai finaali, myöhäisempi esiintymispaikka on aina parempi. Varsinkin finaalissa ensimmäisen kolmanneksen esiintymispaikat ovat huonoimpia. Myös sillä on merkitystä, miten kappale näyttäytyy verrattuna edelliseen ja seuraavaan esiintyjään.

Missä lyödä vetoa euroviisuista?

Euroviisuista voi lyödä vetoa lähes millä tahansa bookkerilla. Ainakin voittajamarkkina löytyy käytännössä jokaiselta vedonvälittäjältä, mutta valveutunut euroviisuvedonlyöjä panostaa myös muihin markkinoihin. Muutamia erinomaisia viisubookkereita:

Betfair: Exchange-puolen viisumarkkinalla voi lyödä vetoa taviksia vastaan käytännössä mistä tahansa. Betfair ottaa välistä komission. Tarjolla uskomattomia kertoimia myös vielä livenä lähetyksen aikana. Tämän paistikkaammaksi markkina ei muutu: Betfairilla pääsee monesti tarjoamaan naurettavan alhaisia lay-kertoimia pubista kotiin palanneille brittifaneille, joiden viisut vetävät yleensä täysin kuollutta. Tutustu tästä Betfairin pokeripuolen bonustarjoukseen!

Unibet: Avasi viisumarkkinat aikaisin, tarjolla ollut jo pitkään H2H-vetoja ja esimerkiksi sijoitusvetoja semifinaaleihin. Useammissa kategorioissa tarjolla markkinatoppeja. Avaamalla tilin tästä saat 200 euron bonuksen pokeriin!

Coolbet: Markkinoiden uudempi tulokas on lähtenyt tarjoamaan rohkeasti viisuvetoja ottaen näkemystä kohteisiin, joita ei muualla ole tarjolla. Esimerkiksi top15- ja top20-vedoissa löytyy rutkasti pelattavaa. Uusille pelaajille tarjolla myös meheviä pokeribonuksia!

Veikkaus: Pitkävedossa tarjolla olevat voittajakertoimet ovat lähinnä ryöstöluokkaa, mutta Veikkaus tarjoaa yleensä esimerkiksi Supertripla- ja Päivän Trio-vetoja, joissa markkina lienee peitottavissa. Jos Suomi selviytyy finaaliin (kuten tänä vuonna tuskin käy), tuulipukuja vastaan lyömisessä on käytännössä aina valueta.

BetStars: PokerStarsin vedonlyöntipuolen tarjonta on tänä vuonna suorastaaan häkellyttävän hyvää. Tarjolla useita vetokategoita, joita ei muilta bookkereilta vielä löydy. Vedoista saa myös PokerStarsin bonuspisteitä.

Betsson: Ruotsalaisyhtiö tarjoaa myös useampia vetokategorioita (tarjonta kasvanee semifinaalien jälkeen vielä lisää) eikä pelkää ottaa kertoimissa kantaa suuntaan tai toiseen.


Loppukaneetti

Viisut ovat pehmeä ja myös hupipelaajaystävällinen pelikohde, sillä kilpailu vetopörsseissä on huomattavasti muita "lajeja" pehmeämpää ja pelkällä maalaisjärjellä on mahdollista saada lyödyksi hyvin tuottoisia vetoja. Viisut(kaan) eivät kuitenkaan ole mikään rahasampo perehtymättömälle, eikä Pokerisivut missään nimessä suosittele merkittävien rahasummien panostamista vankallakaan viisutietämyksellä ja -näkemyksellä. Vedonlyönnistä kiinnostuneille viisut on kuitenkin ehdottomasti perehtymisen arvoinen pelikohde, vaikka itse tapahtumasta ei perustaisikaan.


Lue myös Pokerisivujen viisuennakot semifinaaleihin:
Semifinaali 1: Shokkiesitys jyrää, Suomea odottaa katastrofi
Semifinaali 2: Kestääkö Hollanti, mitä tekee Venäjä?



 

Tagit:
Uudemmat ja aiemmat uutiset
Kommentit